»Se on hyvä, sillä hän rakastaa teitä. Ja», jatkoi vanhus, kohottaen ylpeästi jykevää päätään takakenoon, »me, minun sukuni, rakastamme hyvin! Päivässä voitin hänen äitinsä, eikä mikään voinut meitä pidättää. Te olette, Jumalan kiitos, mies ja urhoollinen ja puhdas. Emme puhu tästä enempää! Annan brigadin teidän johtoonne! Teidän täytyy vastata siitä, sillä en lähetä mukaan ketään toista valkoista — miehet ovat intiaaneja ja puoliveriä.»
»Hyvä on», suostui Ned Trent välinpitämättömänä.
»Tyttäreni viette Quebeciin, Sacré Coeuriin.»
»Virginian!» huudahti nuori mies.
»Lähetän hänet Quebeciin. Aikomukseni oli tehdä se vasta heinäkuussa, mutta Rupertin asemalta lähetettyjen asiain vuoksi minun täytyy lähettää hänet nyt.»
»Tuleeko Virginia minun kanssani?»
»Tulee.»
»Tekö suostutte? Tekö —»
»Nuori mies», sanoi Galen Albret ystävällisesti, »annan tyttäreni teidän huostaanne; siinä kaikki. Teidän on vietävä hänet Sacré Coeuriin. Ja teidän tulee olla kärsivällinen. Ensi vuonna eroan, alan olla liian vanha, ja sitten saamme nähdä. Siinä kaikki, mitä nyt voin teille sanoa.»
Hän nousi äkkiä ylös.