Se ulottui laidattomana arona pohjoisen puolelta Kvenlunin ja etelässä Arka-tagin myös lumipeitteisen jonon välissä. Alussa kyllä löysimme eläimille hyvää laidunta, mutta se kävi kohta yhä niukemmaksi; lopulta oli kasvullisuus vain kankeita pensaita ja arokasveja.
Pahinta oli, että väkeni alkoi kovasta ilman ohenemisesta noilla kukkuloilla sairastua vuoritautiin. Fong-Shi, kiinan tulkki, kävi niin huonoksi, että minun täytyi päästää hänet pyynnöstään paluumatkalle, ja paitsi muita sairastui itse Islam Baj niin kovin, että minä jo muutamana hetkenä pelkäsin hänet kokonaan menettäväni. Hänen luja luontonsa ja antamani lääke pelastivat hänet kuitenkin ja neljäntenä päivänä hän oli taas täydessä touhussa.
Vielä toinenkin huoli oli minulla tällä aromarssilla. Taglikit, jotka olivat seuranneet karavaania ylä-Kerijan varrella olevilta vuoriseuduilta asti, rupesivat ikävöimään kotiaan, ja joukko heitä karkasi eräänä yönä.
Elokuun 18 päivän iltana tehtiin seuraava sopimus muiden taglikien kanssa. Kolmelle heistä maksettiin palkka palvelusajastaan, ja he saivat nyt palata samaa teitä, mitä olimme tulleet. Muista oli kahden seurattava Arka-tagin toiselle puolelle, jonne tultua hekin pääsisivät paluumatkalle. Mutta jälellä olevien oli vakinaisten länsi- ja itäturkestanilaisten palvelijaini kanssa seurattava karavaania, kunnes saapuisimme asuttuihin seutuihin, tapahtui se sitten missä tahansa.
Jälelle jääneet taglikit pyysivät saada puolet palkastaan etukäteen ja minä katsoin voivani huoletta suostua heidän pyyntöönsä. Muutamat itäturkestanilaiset, joilla oli perheet Kerijassa ja Khotanissa, lähettivät melkoisen suuria summia palkastaan palaavien taglikien myötä, joiden ennen lähtöään seuraavana aamuna oli annettava kirjallinen todistus siitä, että olivat vastaanottaneet rahat, ja siinä myös sitoutua toimittamaan ne määrätyille henkilöille.
Kaiken tämän suoritettua menimme levolle. Taglikit makasivat kuten tavallisesti paljaan taivaan alla, rakennettuaan suojaksi vallituksen maissisäkeistä, satuloista ja muista tavaroista.
Palvelijani olivat sen vuoksi kuin puusta pudonneet viiden aikaan seuraavana aamuna, elokuun 19 p:nä, havaitessaan että kaikki taglikit lukuunottamatta sihteeriäni Emin Mirzaa — olivat karanneet. Islam herätti minut heti ja ilmoitti asianlaidan. Rupesimme neuvottelemaan.
Miehet olivat nukkuneet kuin pölkyt koko yön eivätkä olleet kuulleet mitään epäiltäviä ääniä. He luulivat taglikien karanneen jo puoliyön aikaan; ja kun nämä olivat päässeet siksi paljon edelle, olivat he luultavasti uskoneet pääsevänsä kaikesta takaa-ajosta. He tiesivät hyvin, että jokainen päivä oli meille kallis näissä laitumista niin polonalaisissa seuduissa.
Tarkastaessamme karavaania havaitsimme, että kymmenkunta aasia, kaksi hevosta ja runsas varasto leipää, jauhoja ja maissia oli poissa. Pahinta kuitenkin oli, että he olivat saaneet palkkaansa etukäteen ja veivät toisille miehille kuuluvat rahat jättämättä kirjallisia sitoumuksia.
Pako oli nähtävästi suunniteltu edeltä käsin ja ovela oli epäilemättä tuo tuuma hankkia mahdollisen suuret palkkarahat etukäteen. Mutta se meitä kaikkia ihmetytti, että he olivat niin äänettömästi päässeet pakoon. Joku miehistä oli kyllä kuullut koirien haukkuvan kiukkuisesti puolissaöin, mutta luullut niiden haukkuvan vain kameeleja, jotka tavallisesti läksivät leiristä liikkeelle ja tarsivat ohi kuin varjot pimeässä.