Mutta niin hevin emme olleet petettävissä. Tutkimme leirin lähimmät ympäristöt jälistä nähdäksemme minnepäin karkurit olivat lähteneet, ja havaitsimme heidän eri suuntiin ja hajaryhmissä menneen pohjoisen vuorijonon juurella olevaan yhtymäpaikkaan alusta pitäen eksyttääkseen meidät. Pari varkaista oli käynyt jalan, pari ratsastanut hevosella, muut aasilla.
Kun useimmat jälkimäisistä olivat kuitenkin melkoisesti riutuneita, ei hätäisesti kuntoon pantu karavaani varmaankaan ollut ehtinyt kovin kauvas. Käskin siis, että karkureja oli lähdettävä takaa-ajamaan ja tuotava heidät hinnalla millä hyvänsä kimpsuineen kampsuineen takaisin leiriin. He olivat pettäneet meitä niin hävyttömästi, että ansaitsivat rangaistuksensa. Parpi Baj, joka oli vanha mies, määrättiin johtajaksi ja sai seuralaisiksi Hamdan Bajn ja Islamin Kerijasta. Pyssyillä ja revolvereilla varustettuna he hyppäsivät parhaiden ratsujen selkään ja läksivät nelistä ajaen matkaan solan yli meneviä jälkiä noudatellen, missä he heti katosivat näkyvistä. Jos karkurit kieltäytyivät mukaan lähtemästä, oli näiden kolmen ammuttava muutamia laukauksia, mutta ankarasti oli heitä kielletty haavoittamasta ketään.
Meillä ei ollut muuta neuvoa kuin kärsivällisesti odottaa. Päivä meni ja yö kului heistä mitään kuulumatta. Aloin pelätä heidän ratsastaneen harhaan, jonka vuoksi toinen hämmennys tulisi ensimäistä pahemmaksi. Klo 5 seuraavana iltana he palasivat viimeinkin melkein kuoliaiksi uupuneilla hevosillaan ja kertoivat nyt seuraavaa.
Rivakkaa ravia ajaen he olivat noudatelleet jälkiä ja keskeyttämättä ratsastaneet koko päivän ja illan. Kun heillä ei ollut kuormaa ja hevoset olivat jotenkin levänneet, oli heillä matka hyvästi eistynyt. Kulettuaan leiripaikkojemme n:o 7 ja 6 sivuitse, he olivat puolenyön aikaan heti jälkimäisen takaa etäältä havainneet tulen, jota kohti olivat heti lähteneet ajamaan.
Perille tultuaan he näkivät muutamia miehiä istumassa tulen ympärillä. Siinä ne karkurimme olivat. Heidän kaksi hevostansa ja kaksitoista aasiansa olivat laitumella. Miehistä oli viisi asettunut tulen ympärille, toiset jo menneet levolle. Kaikki, niin hyvin miehet kuin eläimet olivat nähtävästi tuiki uuvuksissa pitkän päivänmarssin perästä. Heillä oli kuitenkin ollut etuna se, että kaikki olivat lähtiessä olleet levänneitä ja matka kävi alamäkeen. Pysähtymättä olivat he voineet sen vuoksi kulkea. Mutta kun useimmat heistä olivat kulkeneet jalan, täytyi ratsastajaimme toki heidät lopulta yllättää.
Kun Parpi Baj kahden seuralaisensa kera ajaa karautti tulen luo, olivat kaikki hypänneet pystyyn ja puhaltuneet pakoon eri tahoille. Mutta hän läksi ajamaan takaa, ampui yhden laukauksen ilmaan ja huusi, että jolleivät he heti paikalla tule takaisin, ampuisi hän heidät joka kynnen. Karkurit heittäytyivät silloin suin päin ja rukoilivat armoa. Heiltä sidottiin kädet selän taakse ja Parpi otti heiltä pois kaikki rahat mitä olivat saaneet.
Pari tuntia nukuttua lähdettiin paluumatkalle varhain aamulla. Vain eronsa saaneet kolme miestä saivat jatkaa matkaa edelleen. Karkurien johtaja, muuan neljäkymmenvuotias tagliki, jonka hyvää työtä pako oli, pakotettiin varkaan tavoin käymään koko matkan kädet selän taakse sidottuina.
Vasta klo 10 illalla saapuivat sidotut pakolaiset Islamin johdolla leiriin. Minulle annettiin nyt kaikki mitä heiltä oli saatu takaisin. Mutta he olivat hukanneet meiltä kaksi kallista päivää, jotka eivät olleet korvattavissa, johtaja tuotiin telttani luo ja muut saivat asettua puoliympyrään hänen ympärilleen.
Osoitin hänelle, että hän oli varas ja lisäsin, että jos kiinalainen ambani olisi saanut hänet kiinni samoissa oloissa, olisi hänet paha perinyt. Jottei hän eikä hänen kumppalinsa luulisi rankaisematta saavansa kohdella eurooppalaista niin kuin hän nyt oli tehnyt, sai hän kuusi paria lieviä raippoja, vaikka uskolliset palvelijani vaativat, että hänelle piti antaa vankka selkäsauna.
Tuomiossa määrättiin lisäksi, että varkaiden täytyi hyvittää petollinen menettelynsä työllä ja öisin olla kahleissa siksi kunnes olimme heidän suhteensa varmat. Edelleen he saivat suorittaa Parpille, Hamdan Bajlle ja Islamille Kerijasta kolmen hukkaan menneen päivän palkan sekä oli heidän seurattava meitä niin kauvas kuin tahdoimme, ja kun heille viimein ero annettaisiin, riippuisi heidän palkkansa minusta ja heidän vastedes osoittamastaan käytöksestä.