Kolmannen laukauksen pamahdettua se kääntyi ja juoksi verkalleen itään päin, mutta ontui nyt nähtävästi, ja kun jouduimme sen jälille, huomasimme niissä verta. Se oli siis haavoittunut, ja meidän täytyi mihin hintaan hyvänsä saada nahka. Khulani oli nyt oppaamme, mutta vei meidät etemmä pohjoiseen kuin halusimme. Sen oikea takajalka oli poikki ammuttu ja roikkui irrallaan. Mutta khulani oli kuitenkin koko joukon edellä, vaikka koirat "torvesivat" perästä melkein maasta koholla.
Tasaisella hiekkamaalla oli suo ja sen keskelle kaatui khulani. Islam ja Parpi, jotka silloin olivat sitä lähellä, laskeutuivat alas ja sitoivat sen. Tuossa se nyt makasi ilmi elävänä luontevimmassa asennossaan ja katseli meitä ilman huomattavaa pelkoa. Joskus se koki nousta ylös, otti pari askelta, mutta lyyhähti heti takaisin, kun etukoivet olivat siteissä. Oikea takajalka oli kavion yläpuolelta poikki ja veressä, ja osa sääriluuta näkyi haavasta. Komea eläin se oli, lihava ja vankka ori, nähtävästi sen karjan vartija, jonka vähää ennen olimme nähneet. Sitä varoittaakseen ja tutkiakseen mistä oli kysymys se oli kai uskaltanut niin kauvas. Hampaat osoittivat noin 9 vuoden ikää.
Ylimalkaan khulani muistuttaa enimmän muulia, se näyttää toisin sanoin olevan hevosen ja aasin rajalla, kuitenkin viimeksi mainittua lähempänä. Korvat ovat pitemmät kuin hevosella, pienemmät kuin aasilla, häntä näyttää aasin hännältä ja alapäässä on vain jouhia. Harjakin on samanmuotoinen kuin aasilla. Se on näet suoraan pystyssä ja siinä on noin desimetrin pituiset karvat. Muutoin se on musta, harva ja kulkee pitkin selkärankaa melkein mustana juovana, joka jatkuu häntään.
Selän väri on ruskean punainen, mahan valkoinen. Kupeilla ruskea muuttuu vähitellen valkoiseksi. Turpa on harmaa, korvat tummat, mutta sisästä valkoiset. Koivet vaalistuvat alaspäin valkoisiksi. Vahvat, ei täysin kovat kaviot ovat yhtä suuret kuin hevosella. Silmät ovat ruskeat, suuri musta silmäterä aivan yhdenmuotoinen kuin hevosella ja aasilla.
Se pysyi aloillaan sitä mitatessa ja siitä kuvaa piirtäessä eikä näyttänyt tuntevan tuskia haavastaan. Sen kuonoa saattoi silitellä eikä se sitä tuntunut pelkäävän.
Kun komea eläin näin oli tutkittu, annettiin sille vapauttava puukon pisto. Sitten miehet nylkivät nahkan, joka hyvin varovasti päästettiin irti ja levitettiin maahan kuivamaan. Lihasta otettiin parhaat osat talteen. Jäännöksellä saivat koirat herkutella.
Syyskuun 1 p:nä kävi marssimme ensiksi yli matalan, tasaisen harjanteen, jonka kova maaperä olisi ollut oivallista eläinten kulkea, jollei se olisi ollut kuin näkkileipä täynnä kuoppia, joita oli kaivanut muuan pieni nakertaja, "teshikani", jonka joskus nähtiin katoovan niihin. Näihin kuoppiin hevoset myötäänsä kompastuivat.
Etäältä näimme usein pieniä laumoja "jurge"-antilopeja, 5 tai 6 aina karjassaan, joita tibettiläiset nimittävät "orongoiksi". Niillä on pitkät, kaidat, lyyryn muotoiset sarvet. Emme koskaan onnistuneet pääsemään niitä lähelle, vaikka kuinka kiihkeästi Islam olisi koettanut päästä pyssyn kantaman päähän.
Varhain aamulla syyskuun 3 p:nä oli Islam Baj nähnyt jaki-lehmän, joka kahden vasikan kera söi sen järven vastakkaisella rannalla, jonka vierellä leirimme oli. Pyssy olalla läksi hän ratsain sinne. Puolen päivän aikaan hän tuli takaisin kertoen hieman ylväästi, että olipa jaki-lehmä kellistynyt saatuaan kaksi luotia, joista toinen oli tunkeutunut selkärangan alle. Hevosensa hän oli sitonut tarpeellisen matkan päähän ja sitten hiipinyt otuksen lähelle. Vasikkahölmöt eivät olleet aavistaneet vaaraa, ja emä, joka oli juossut niitä varoittamaan, oli sen takia helposti joutunut saaliiksi. Mutta sen kaaduttua olivat vasikat töytänneet lähimpien kukkuloiden taakse.
Iltapäivällä minä menin paikalle tehdäkseni pari mittausta ja piirustusta jaki-lehmästä. Kaasut olivat sen jo silloin pullistaneet muodottomaksi ja kovaksi kuin rumpunahka. Väri oli nokimusta, hännän tupsu muhkea, sorkat vahvat. Pitkin eläimen kupeita riippui kuin verhona tiheitä, mustia villarimsuja. Mahassa niitä taas ei ollut ollenkaan. Alaleuvassa oli kahdeksan vinossa olevaa etuhammasta, yläleuvassa leveä sarveiskovettuma. Kieltä peittävät kitaan suunnatut sarveisvä'ät, joilla se repii ruohoa, jäkälää ja sammalta, joten kieltä käytetään syödessä enemmän kuin etuhampaita ja sarveiskovettumaa.