Mutta useimmille niistä piti olla kuormasatulat. Vanhat olivat tietysti jääneet sinne, minne kaatuneet eläimemmekin — Pohjois-Tibettiin. Parpi Baj oli mestari tässä ammatissa, tarveaineita hankittiin mongoleilta ja miesten teltan edusta muuttui satulamaakarin työpajaksi.
Minä puolestani tutkin päivät päästään kieltä ja tiedustelin mongoleilta seudun maantietoa, ilmanalaa, elämäntapoja, uskontoa j.n.e. Useimmat heistä olivat olleet Hlasassa (Lassa) ja tiesivät kertoa monta huvittavaa juttua tästä kaupungista ja sinne menevästä tiestä.
Iltahämyssä tulee kiire, kun eläimet on vaalittava. Naiset avaroine huopahattuineen ja pitkine palmikoineen juoksevat hyörien ympäriinsä lihavien tammojen ja määkivien uuhien joukossa, ja miehet ajavat karjoja kylään pitkäkarvaisten mustien koirien pitäessä kauheata melua. Palvelijani lopettavat päiväntyönsä, kokoontuvat tulen ympärille syömään, ja Emin Mirza lukee ääneen heille Imam Djafer Sadikin "teskerehiä" (aikakirjaa).
Kokonaisuudessaan se oli koko lailla miellyttävä kuva mongolien kotielämästä. Tulet loistivat puoliavoimissa teltoissa. Nautimme täysin siemauksin hyvää tekevää lepoa ja meistä tuntui kuin olisimme palanneet kesäntapaiseen ilmanalaan matkoiltamme äänettömillä, paljailla vuorilla. Saatoimme nyt liikkua tässä ohuessa ilmassa tuntematta hengenahdistusta. Mutta korkeus meren pinnasta olikin vain 2,815 m.
Vaikka seurassani olevat muslemit sydämmensä pohjasta halveksivat mongoleja ja pitivät heitä metsäläisinä ja pakanoina, sopivat molemmat puoluelaiset kuitenkin mainiosti ja kokivat ymmärtää toisiaan. Saattoi nauraa katketakseen nähdessään Dortjen aivan vakavana mitä hullunkurisimmilla kasvojen sävyillä ja eleillä koettavan saada muhammettilaisia käsittämään mitä hän tarkoitti. Hän kirkui kuin kuuroja olisi haastatellut, väänsi kasvojaan aivan kuin ne olisivat guttaperkasta olleet, lenteli ja hyppäsi kuin hullu. Ja kun asia lopultakin valkeni kuulijoille, oli hänen ihastuksensa rajaton. Hän seisoi nauraa hohottaen ja nyykyttäen pitkän ajan kuin kiinalainen posliiniukko.
Auringon noususta saakka vallitsi lokakuun 12 p. leirissä sama häärinä, huuto ja juokseminen kuin tavallisesti uutta karavaania järjestäessä. Taakkoja punnittiin ja ryhmitettiin parittain hevosilleen. Arimpia arkkuja kantoivat tyynet hevoset, karkeampia kaluja, telttoja ja ruokavaroja rajut. Koko auli, päällikkö etunenässä, oli liikkeellä, ja kun tarvitsimme lisää nuoraa, toimittivat mongolit sitä, ja naiset antoivat meille maitoa kahdeksi kuukaudeksi.
Hyvältä se karavaani näytti. Nopeasti mentiin taas itää kohti Dortjen tottuneesti johtaessa, ja mielihyvää minä tunsin nähdessäni ympärilläni vain lihavia, terveitä ja levänneitä hevosia, joiden nyt tuli auttaa meitä hyvä matka eteenpäin.
Saavuttuamme lokakuun 16 p. Togde-golin mongolikylään sai vanha oppaamme Dortje palata yksinäisille vuorilleen ja villien jakiensa luo, sillä hän oli peloissaan, että eukko alkaisi kotona käydä vähän levottomaksi hänen viipymisensä takia. Hänen sijaansa otin erään nuoren, kookkaan ja vankkarakenteisen mongolin, Loppsenin, joka useat kerrat oli ollut Lassassa ja Sining-fussa ja tunsi seudun tarkoilleen. Hän oli parhaita palvelijoita mitä minulla koskaan on ollut, oli aina iloinen ja hilpeä ja elvytti minun mongoliankielen tietojani.
Loppsen kertoi, että Koko-norin, suuren järven luona, jonka ohi meidän kohta oli kulettava, asui tanguutteja, jotka olivat tunnettuja rosvoja ja varkaita ja että meidän heidän maassaan myötäänsä piti olla varoillamme. Hän halusi tietää olimmeko hyvästi asestetut, ja nähdessään kolme pyssyämme ja viisi revolveriamme, rauhoittui hän melkoisesti.
Näissä tienoissa elävät mongolit kuuluivat Tadjenur-heimoon. Heillä on aina yllään suuret nahkaturkit kuvevöineen, mutta he vetävät turkin vyöllä niin ylös, että se riippuu kuin pussi kupeilla. Semmoisena sitä pidetäänkin. Sivulla on heillä kannike veitsineen, piippuineen, tupakkamassineen ja pienine näpittimineen, joilla he kiskovat partakarvoja, kun nämä yrittävät kasvaa liian tiheiksi. Saappaat ovat suippokäret.