Muut jakit satuloitiin, noustiin ratsaille, heitettiin hyvästit Togdasin Bekille ja lähdettiin verkkaisessa marssissa nousemaan vuorta kaakkoon päin. Jakia ohjataan nuoralla, joka on pujotettu nenäruston läpi; se tallustaa muutoin, vaikka kuinka panee vastaan, enimmäkseen oman päänsä mukaan, turpa maassa, ja sen puhkutus kuuluu kuin etäisen sahan jyske.
Illan suussa yllätimme lumettoman paikan, joka oli tuulen suojassa ja 4,439 metrin korkeudella. Olimme siis nousseet lähes 700 metriä Su-bashin aulista, joka oli 3,756 metrin korkeudella. Pysähdyimme tähän ja panimme pystyyn yksinkertaisen leirimme. Huopamattojen, alppisauvojen ja köysien avulla miehet pystyttivät suojavarjostimen navakkaa etelätuulta vastaan. Teurastettiin toinen lammas kirgiisien rukoillessa: "Allahu ekbär, bismilla errahman errahim", eikä liha ehtinyt jäähtyä ennenkuin se pistettiin pataan, jossa lumivesi kiehui jakin lannasta tehdyllä tulella.
Illalla tuli muuan kirgiisi vielä kahden jakin kera, kuormana tereskejä. Viritettiin komea tuli, jonka ympärille asettauduimme piiriin syömään. Pirteä loimu heittelihe huolettomasti kuin keveämielinen tanssijatar milloin sinne milloin tänne, suudellen katsojiaan ja kärventäen parran yhdeltä tai toiseltakin viluiselta kirgiisiltä, mikä sai koko joukon hilpeälle tuulelle. Kuu nousi Mus-tag-atan takaa loistavan kehän ympäröimänä; tuli sai vähitellen sammua, ja paljaan taivaan alla nukuimme rauhassa Hasrett-i-Musan vuorella.
Seuraava päivä, huhtikuun 18 p., oli ikävä. Taivas oli pilvessä, ilma oli kolea ja tuulla porotti, mutta päätimme kuitenkin koettaa. Vain kolme jakia otettiin mukaan, kirgiisit näet pitivät parempana käydä jalan. Jyrkkiä polvekkeita tehden etenimme verkalleen pitkin rinteitä, jotka yhä jyrkkenivät. Jakit kulkevat erinomaisen varmasti, mutta lepäävät usein. Kun pilvet joskus raottuivat, avautui nähtäviimme mitä ihanimpia tauluja.
Tultuamme Jam-bulak-jäätikön kalliosolaan pysähdyimme lepäämään. Olimme täällä 4,850 metrin korkeudella, joten kaikki Euroopan vuoret olivat meitä matalammalla. Jäätikkö on tästä syväksi uurtamastaan kaivannosta lähtiessä uhkea kuin kuningas, joka astuu ulos linnansa portista; mutta päästyään vuoren solasta aukealle, se levenee kahta jopa kolmea kertaa väljemmäksi ja ohenee sitä mukaa.
5,336 metrin korkeudella yllätti meidät lumimyrsky niin raivoisa, että meidän täytyi pysyä aloillamme useita tunteja ennenkuin suurimmalla varovaisuudella uskalsimme lähteä paluumatkalle vereksien kinosten poikki, jotka kätkivät salakavaloita kuoppia ja kivilouhia. Kun monien vastuksien ja seikkailujen perästä palasimme leiripaikkaan, tapasimme sieltä jurtin, jonka Togdasin Bek ystävyydessään oli meille lähettänyt, sekä lisiä ruoka- ja polttoaineita hänen aulistaan.
Huhtikuun 19 p. riehui lumimyrsky sillä vuoren korkeudella, jossa oli leiripaikkamme, ja kun oli ilmeistä, että saisimme hyvää säätä kauvankin odottaa, lähetin erään kirgiisin noutamaan laaksosta ruokavaroja useammaksi päiväksi. Itse tein Islam Bajn ja kahden kirgiisin kanssa pienen retken; muut, joita vaivasi päänsärky ja sydäntä ellosteli, saivat levätä.
Teimme hyvin hauskan ja opettavan kävelyretken Jam-bulak-jäätikön kielekkeesen. Köysien, kirveiden ja sauvojen avuin kulimme jäätikköä 320 metriä sen reunasta lähtien, mutta siinä 18 jalan syvyinen halkeama meidät seisautti. Lähistössä olevista 30 m korkuisista jääpylväistä päättäen lienee jäätikkö täällä vähintäin 50 m paksuinen. Tällä vaarallisella matkallamme olimme hypänneet useiden ammottavien railojen yli, mutta käytimmekin silloin kaikkia varokeinoja.
Illalla tehtiin suunnitelma seuraavaksi päiväksi; päätettiin, jurtti mukana, lähteä vuoren etelärinteelle koettaakseemme sieltä päin kiivetä ylös. Silloin tuli esteeksi, kuin mikäkin paha henki, vanha silmätulehdukseni (iritis) aikaansaaden ankaran säryn. Rohtovaroistamme ei lähtenyt apua, ja seuraavana päivänä kivistys oli niin kova, että minun oli jätettävä väkeni jälelle ja ratsastettava Su-bashiin. Ylväs suunnitelma raukesi, niin suurella vaivalla järjestetty retki meni myttyyn. Kirgiisit saivat palkkansa ja Mus-tag-ata, joka nyt välkkyi mitä loistavimmassa auringon valossa, — ihana näky niille, jotka saattoivat pitää silmiänsä auki — sai tällä kertaa jäädä rauhaan.
Kun silmät yhä huononivat, pidin viisaimpana kokonaan poistua näiltä korkeilta seuduilta loistavine lumikenttineen ja lähteä Kashgariin, johon vaivaloisen matkan suoritettua toukokuun keskipaikoilla saavuin. Täällä sain venäläisen pääkonsuli Petrovskijn vierasvaraisessa talossa nauttia hyvin tarpeellista lepoa. Olin alkuaan aikonut lähteä täältä suoraan matkalle itään päin. Mutta painostavan kuuma kesä teki tuloaan ja jos sen kuluessa olisin lähtenyt aavikkomatkalle, olisi se ollut "hehkuvien hiilien keräämistä pääni päälle". Pidin parempana suunnata kulkuni etelään päin palaten Mus-tag-atan ja Pienen Kara-kulin viileisiin seutuihin ja Su-bashin laaksossa asuvien kirgiisiläisystävieni luo.