Portilta ei ollut pitkältä eurooppalaisten lähettilästen kadulle, jonka varrella tiesin muutaman ranskalaisen hotellin olevan. Vaatteeni olivat pitkällä matkalla käyneet koko lailla nukkavieruiksi, ja ulkoasuni oli semmoinen, että katsoin olevani pakotettu pysymään muutamia päiviä hotellissa kunnes ehdin saada siistin puvun.
Kantotuoli ei ollut kuitenkaan kiikkunut kauvas Lähettilästen kadulla ennenkuin minä näin ison valkoiseksi rapatun portin, missä pari venäläistä kasakkaa oli vartioimassa. Huusin heille kysyen mikä talo tämä oli ja sain vastaukseksi, että se oli Venäjän lähettikunnan talo. Näillä sanoilla oli metsistyneissä korvissani niin lumoova sointu, että minä hyppäsin alas kantotuolistani ja astuin sisään. Tässä tuokiossa ei minua ollenkaan häikäilyttänyt se, että minä kasakoihin verrattuna näytin kovin yksinkertaiselta. Sivelin hieman siistimätöntä partaani, pudistin pahinta tomua itsestäni ja astuin eteenpäin.
Portilta meni kivetty käytävä puutarhan yli, jonka vastakkaisessa päässä oli lähettikunnanhotelli. Täällä soitin kelloa. Muuan kiinalainen avasi oven ja kysyi venäjäksi ketä minä etsin. Kysyin, ottiko herra Pavloff vastaan, sillä ministerin, kreivi Cassinin, tiesin äskettäin lähteneen Pekingistä ja herra Pavloffin hänen poissaollessaan hoitavan hänen paikkaansa. Ja niin minut ilmoitettiin.
Suurempaa rakastettavuutta kuin mitä herra Pavloff minulle osoitti tullen heti minua vastaan ja pyytäen minua astumaan sisään ei voi ajatellakkaan. Kauvan oli hän jo minua odottanut, sillä hänelle oli Pietarista ilmoitettu minun tulostani, ja pari huonetta oli jo kuukauden ajan ollut valmiina minun käytettäväkseni.
Minut vietiin somasti kalustettuun salonkiin, jossa oli kallisarvoisia mattoja lattialla, kiinalaisia silkkikirjailuompeluksia seinillä, ja — paras kaikesta — vuode, missä en uneksinutkaan viime päivien kehnoista majataloista.
Huoneeni pöydällä oli kokonainen vuori kirjeitä ja sanomalehtiä kotoa, joista vanhimmat olivat 13 kuukautta vanhoja ja joita minä nyt verrattomalla mielihyvällä lukea ahmin englanninkieltä puhuvan kiinalaisräätälin laittaessa kuntoon uusia vaatteitani.
Sitten kävin vieraisilla lähettilästen luona ja otettiin minut kaikkialla erinomaisen vierasvaraisesti vastaan ja kaikki osoittivat kilvan minulle ystävyyttään ja toivottivat onnea suorittamani matkan johdosta. Täällä sain myös tervetulosähkösanoman kuningas Oskarilta.
Mutta villien ja puolivillien aasialaisten heimojen keskuudessa vietetyt yksinäisyyden vuodet eivät mene jälkeä jättämättä eurooppalaiseen. Minä väsyin pian noihin hienoihin juhliin, tunsin itseni kömpelöksi noissa loistavissa piireissä, jotka minua ympäröivät, ja havaitsin siirtymisen Tibetin, Tsajdamin ja Gobin erämaista eurooppalaisiin salonkeihin liian jyrkäksi.
26.