Kahden jälellä olevan kirgiisin ja kahden jakin kanssa jatkoin matkaa. Toinen miehistä talutti aina jakiani ja toisella jakilla saivat he ratsastaa vuorotellen. Hekin valittivat ankaraa päänsärkyä ja olivat miltei tukehtua hengenahdistukseen. Minua ei kumpikaan erikoisesti vaivannut, kuitenkin tuntui päätäni jonkun verran kivistävän, mikä lisääntyi ylemmä tullessa; mutta hengenahdistusta en muulloin tuntenut kuin mennessäni havaintoja tekemään. Mutta kun taas piti nousta satulaan, rupesi sydämmeni mitä kiihkeimmin tykyttämään ja olin mokomasta ponnistuksesta tukehtua henkihätään. Jakin yhä vastahakoisemmat ja reutovammat liikkeet sitä vastoin eivät minua ollenkaan rasittaneet.
Paljoa matalammilla kukkuloilla Demavendissa Persiassa olin vaivautunut paljoa enemmän; mutta siellä kulinkin jalan ja koko salaisuus on siinä, että on niin vähän kuin mahdollista rasitettava ruumistaan, esim. ratsastettava. Jos ratsastaminen käy laatuun, saattaa ilman pahoinvoinnin tunnetta kohota melkoisen korkeille kukkuloille. Nytkin olivat kaikki kirgiisit sairaina, selittipä pari heistä olevansa kuoleman kielissä, kun minä taas olin verrattain ripsas koko ajan. Mutta kirgiisit olivatkin ymmärtämättömyydessään vasten neuvoani jättäneet jakinsa ja taksineet lumessa ja pitkin jyrkänteitä, siten lopettaen voimansa, jotka niin tyystin olisi tarvittu vastustamaan ilman ohenemisen heikontavaa vaikutusta.
Sillä välin alkoi tuulla lounaasta aika navakasti; jauhon hienoinen lumi, joka täällä ei ollut hangella, ryöppysi pieninä pyörteinä ja taivas meni sakeaan pilveen. Olimme kaikki niin uuvuksissa, että päätimme levätä. Otettiin esiin leipää ja teetä sekä polttopuita; mutta kun vain katsoimme niihin, alkoi sydäntä ellostella, eikä kellekään ruoka kelvannut. Meitä vaivasi vain jano ja imeksimme myötäänsä lunta; jakitkin nuoleksivat suuria lumipaakkuja.
Täytyi käydä neuvottelemaan. Päivä alkoi olla lopussa ja tuuli alkoi vilulla puistatella. Kirgiisit olivat niin riutuneita, etteivät jaksaneet lähteä liikkeelle ja jakit läähättivät kielet pitkällä. Olimme juuri kupoolinmuotoisen töyryn juurella, joka yläpäästään tasoittui lakeaan päälakeen. Sen rinteillä oli yhä paksumpia lumikerroksia, joihin oli ilmestynyt rakoja ja halkeamia, mistä lumivyöryjä helposti saattoi muodostua.
Kirgiisit varoittivat menemästä tälle jyrkälle, putoamaan valmiille lumipaltaalle, missä jakit painollaan helposti saattavat panna lumivyöryn liikkeelle, jossa tapauksessa olisimme päässeet vuoren juurelle pikemmin kuin halusimme, mutta surkuteltavassa tilassa. He kertoivat, että laaksosta joskus näki lumivyöryjä syöksyvän tältä rinteeltä. Valtavina pilvinä kuului silloin lumi tupruavan, pyörivän ja kierivän jyrkänteitä pitkin ja paiskautuessaan laakson pohjaan muuttuvan osittain jääksi.
Kirvelevin sydämmin päätin kääntyä ja aimo vauhtia kiiruhdimme alas omia jälkiämme myöten, tulimme yhä lämpimämpiin ja tyynempiin ilmakerroksiin, haimme käsiin molemmat miehet ja jakit, jotka vielä olivat samassa paikassa, mihin ne olimme jättäneet, ja saavuimme seitsemän aikaan onnellisesti leirille, missä muutamat ystävämme syötävine antimineen meitä odottivat.
Mutta meidän oli vielä tutkittava kolme suurta jäätikköä, jonka vuoksi muutimme leirin elokuun 8 p. Tergen-bulakiin.
Molla Islamin kera tein kierroksen pitkin vuoren läntistä juurta. Tahdoimme ensiksi nähdä Jam-bulakin jäätikköuoman siinä kohdassa, missä siihen kaikki lisävirrat ovat yhtyneet. Kummallakin rannalla kohoaa suunnattomat moreenipenkereet. Missä kymi kohisten kiitää eteenpäin, on se huuhdellut irti suuremmat möhkäleet, niin että ne uomaan kasautuneina synnyttävät putouksia ja koskia.
Ei ole sen vuoksi helppoa kahlata yli jakeilla, sillä vesi on niin sameata, etteivät ne näe, mihin jalkansa sovittavat ja usein tuntee eläimen ikäänkuin häviävän altaan, kun se on sattunut polkemaan petollisten möhkäleitten väliin, joiden ympärillä vesi kiehuu ja sähisee. Helpotusta tuntien ratsastaa toiselle rannalle. Komea näköpiiri avautuu tästä itään päin, missä valkoinen jäätikkökieleke lepää jättiläismäisten moreenivallien välissä vuoren juuressa.
Tämän gneissimöhkälesokkelon läpi ei ole helppo päästä. Jakienkin kulettavaksi ne olivat liian suuria ja Molla Islamin täytyi sen vuoksi tehdä niiden kanssa kierros ja yhtyä minuun moreenin juurella.