Jäätä peitti nyt 20 cm syvä lumi, mutta kohta sitä oli 40 ja 50 cm ja eläimet hyppivät ja kaaloivat kinoksissa. Halkeamat sitä vastoin vähenivät. Kulimme kauvan verrattain sileätä kenttää, joka ylemmä vuorella näytti tasaisesti pyöristyvän kuin patalakki.
Pantsarijäässä oli täällä paljon myhkyröitä ja kumpuja. Samosimme yhdeltä toiselle ja olimme juuri erään semmoisen verrattain tasaisella laella, kun Molla Islamin jaki, jota omistajansa talutti jonon etumaisena, äkkiä katosi, niin ettei siitä näkynyt muuta kuin oikea takajalka, sarvet ja tereskikimput.
Se oli pudonnut metrin levyiseen lumen peitossa olevaan halkeamaan ja riippui ammottavan kuilun yli. Siinä se nyt makasi ähkyen ja puuhkuttaen, mutta liikahtamatta osoittaen siten täysin käsittävänsä vaaran, sillä jos se olisi hievahtanutkaan, olisi alaspäin kapeneva halkeama sen nielaissut, ja mennyttä kalua se silloin olisi ollut.
Siinä meni pitkä aika touhutessa. Ylen varovasti kirgiisit punoivat köysiä jakin sarviin ja ruumiin ympäri, nämä kiinnitettiin toisiin jakeihin, miehet kävivät niihin kiinni kaikin voimin ja siten onnistuimme saamaan tuon painavan konin ylös surman suusta. Vähän matkan päässä kohtasi sama onnettomuus, mutta silloin jaki seisattui ajoissa ja pääsi itse pälkäästä. Seuraavalla kerralla yksi kirgiisi suistui alas jääden käsivarsistaan riippumaan halkeamaan. Silloin pidimme viisaimpana pysähtyä ja tutkia tuota pauloja ja loukkuja täynnä olevaa jäätä.
Havaittiin, että koko se jäätynyt töyräs, jolla olimme, oli ristiin rastiin halkeillut, joten tiemme oli kaikille tahoille pystyssä. Pahinta oli, että huomasimme halkeaman, joka oli 3:sta 4:n m levyinen ja 6 m syvä ja jonka pohjalla oli suuria lumikasoja. Kurkistimme varovasti sen reunalta ja huomasimme sen ulottuvan molemmille tahoille mahtavan kaivannon tapaisena, pohjoisessa aina Tjal-tumak-jäätikön uomaan, kaakossa muutaman korkeimman jääpilarin juurelle. Sen yli meno tai kiertäminen oli sula mahdottomuus. Pysähdyimme ja pidimme neuvottelua.
Lunta oli täällä 20 cm paksuisena peitteenä jäällä. Se oli pingoitettuna kuin tavarapeite halkeamien päälle; ainoastaan leveämpäin kohdalla se oli murtunut tai sisään pudonnut. Missä jakit olivat puhkaisseet lumikuoren syntyi suuria mustia läpiä, joiden pohja aluksi näytti sysimustalta; mutta silmän totuttua pimeään havaitsi sen kuumottavan siniseltä, ja pohjan olevan lumen peitossa, mutta seinät kirkkaan sinistä jäätä, sekä että lumipeitteestä tihkuva vesi oli muodostanut pitkiä jääpuraita, jotka riveissä riippuivat kuiluun päin. Syvin näistä halkeamista oli 6,8 m.
Ilta alkoi olla käsissä, ja minun täytyi vielä kerran päättää kääntyä paluumatkalle, sillä vaikka jo seuraavana päivänä olisin koettanut löytää toista kulkupaikkaa, ei siitä olisi ollut mitään hyötyä. Tästä kohti taas oli ilmeisesti mahdotonta nousta Mus-tag-atan laelle ilman apuneuvoja, joita meillä ei ollut käytettävänämme. Yläpuolellamme kaartui vuoren korkein huippu, jonka jyrkkiä sivuja pitkin huippujää liukuu alas, osaksi virratakseen jäätikköjen säiliöihin, osaksi pinoutuakseen suunnattoman suuriksi todellisiksi jäämuureiksi, -torneiksi ja -kuutioiksi. Näiden ohi pääsemään eivät nähtävästi ihmisvoimat riittäneet.
Noustessamme Jam-bulakin oikean puolista kallioseinää oli meillä molemmilla kerroilla ollut parempi onni. Sieltä käsin päätimme nyt vielä kerran koettaa ennenkuin jätimme vuoren omaan nojaansa.
Sunnuntaina elokuun 12 p. lepäsimme. Sää näytti retkelle lähtiessä epäsuotuisalta: ilma oli samea, tuuli kovasti ja vuori oli paksujen pilvien peitossa. Kaikilla miehillä oli lomaa; heidät oli kutsuttu vieraisiin Togda Baj Bekin luo. Minä yksin Jolldashin kera olin kotona ja nautin rauhaisaa lepoa, joka ei koskaan tuntunut ihanammalta kuin milloin ulkona myrsky myllersi ja tuuli vinkui ja vihelsi moreenimöhkäleitten välissä. Näissä etäisissä jäätiköissä, missä yksi päivä ylimalkain oli niin toisensa kaltainen, en toki koskaan tuntenut yksinäisyyttä.
Eikä ollut siihen suurin aikaakaan; minulla oli enemmän kuin tarpeeksi tekemistä, ja se vain huolestutti, että kesä kului niin nopeaan, jotten nähnyt mitenkään mahdolliseksi suorittaa laatimaani suunnitelmaa. Päivät tuntuivat minusta liian lyhyiltä.