Saatuani vaatteet aamulla ylleni oli ensi tehtäväni katsoa ilmatieteellisiä kojeitani, sillä aikaa kun Islam Baj laittoi kuntoon teetarjotinta, joka päivät päästään "nääntyi" samojen ruokalajien alla: "tjisslikkaa" (vartaassa tulisilla hiilillä paahdettua lampaan lihaa) "ashia", riisivanukasta ja leipää, jota osaksi saimme kirgiiseiltä, osaksi itse leivoimme. Minä kyllästyin kuitenkin pian tjisslikkaan niin, etten viitsinyt katsoakaan siihen, vaan söin yksinomaan riisiä ja leipää ja sitä samaa ruokalistaa minä seurasin vielä kaksi ja puoli vuotta, aina Pekingiin saakka.
Jonkun kerran avattiin uusi säilykerasia, mutta varasto oli pieni ja aika pitkä, jonka vuoksi minun piti säästäen nauttia semmoisia herkkuja. Onneksi minä en koskaan kyllästynyt riisiin ja teehen ja pysyin hyvissä voimissa yksinkertaista ruokajärjestystä seuratessani. Teetä juotiin aina jakin maidon tai kerman kanssa, eikä meidän tarvinnut sen parempi näitä mainioita tavaroita säästellä. Tupakkaa olin Tashkentista ottanut runsaasti mukaan, vähän sikareja, mutta sitä enemmän piippu- ja paperossitupakkaa, ja tunnustanpa heikkouteni, että koko lailla köykäseksi olisin itseni tuntenut, jollei minulla olisi jäätikköretkillä ollut piippua toverina.
Niinä päivinä, joina sää pakotti meidät "sisällä" pysymään, oli minulla aina jälkitöitä suoritettavana: kartanluonnoksia, muistiinpanoja y.m.
Jurtin sisusta oli niin hauska, että siellä tunsi olevansa kuin kotonaan. Keskellä "lattiaa" paloi tereskistä ja jakin lannasta tehty tuli, muutoin oli maa peitetty huopamatoilla. Sisäänkäytävän vastapäätä oli sänkyni, jona oli kaksi kankea, joiden päät oli nahkasilmukoilla arkkuihin kiinnitetty. Niiden väliin oli pingoitettu säkkikangas. Muut tavarat oli järjestetty pitkin seiniä. Siinä oli laatikkoja ja ruokatavara-arkkuja, astioita, aseita, satuloita, tieteellisiä kojeita y.m. Söin vain kahdesti päivään. Illallisella oli ruokalista sama kuin aamiaisellakin.
Paneuduttuani vuoteelle luin tavallisesti hetkisen steariinikynttilän valossa jotain ruotsalaista sanomalehteä, vanhaa kuin taivas; mutta täällä loitolla näyttivät minusta kaikki otsakkeet äärettömän mieltäkiinnittäviltä ja semmoisetkin kohdat, joiden yli silmä muutoin välinpitämättömästi kiitää, minä luin mitä suurimmalla halulla. Ja sitten minä vaivuin uneen ja makasin kuin pölkky kunnes Islam Baj tuli herättämään seuraavana aamuna — tuulipa kuinka kovasti tahansa ja ulvoipa Jolldash kuinka surkeasti hyvänsä vuorilla kuleskelevia susia.
Varustettuna kahden päivän eväillä ja kerallani kymmenen jakia sekä kuusi kirgiisiä ja mielipalvelijani Islam Baj, koetin siis elokuun 16 p. neljännen kerran nousta Mus-tag-atan laelle, samasta kohti mistä kapusimme huhtik. 18 p. ja elok. 16 p. Päästyämme lumen rajaan noudattelimme vanhoja jälkiä. Tie näkyi selvään. Jyrkkiä vinkuramutkia tehden se suikersi vuorelle jäätikön oikean puoleisen kallioseinän vieressä.
Kun lumivaippa alussa oli ohut, olivat meidän jälkemme sulaneet jättäen suuria ympyröitä, joiden pohjassa oli rapautunutta soraa paljaana. Ylempänä taas oli kaikki jälet sinisen vihreän jään täyttämiä ja yhä ylempänä lumikerroksen peittämiä, joka oli ohutta kuin paperi. Muutamin paikoin oli pyry ummennut polun, ei kuitenkaan niin tukkoon, ettei sitä olisi voinut erottaa. Kymmeneen päivään ei täällä siis ollut ollenkaan satanut lunta.
Islam Bajn ja erään kirgiisin kera yllätin paikan, jossa olimme 6 p. pysähtyneet; toiset tulivat hiljalleen, Jehim Baj etumaisena. Kaikkien saavuttua paikalle pidimme neuvottelua ja päätimme viettää yön tällä paikalla, missä muutamia pieniä kivisaaria pisti lumimerestä. Jakit sidottiin irtonaisiin liuskakivimöhkäleihin, ja terävään soraan, joka yltäänsä oli enemmän tai vähemmän lumen peitossa, kirgiisit lapioivat niin hyvin kuin mahdollista puhtaan pälven, mihin jurtti pystytettiin. Se oli hyvin pieni, vain kolmelle makuusijalle oli tilaa. Siinä ei ollut savuhormia, vaan tangot yhtyivät käressä ja pistettiin ne yksinkertaisesti köysi- ja ryysymyttyyn, joka piti niitä koossa.
Vaikka lapioilla koetimme mikäli mahdollista tasoittaa maata, seisoi jurtti kuitenkin hieman viettävällä pohjalla, jonka vuoksi se kytkettiin vahvoilla kameelinvilla-köysillä kahteen kivimöhkäleesen. Illalla puhalsi tunnin ajan heikko tuulenviuhka, joka silloin tällöin tuiskutti hienoja lumipilviä jurtin ympärille ja sen monien reikien ja rakojen läpi sisään. Kirgiisit loivat sen vuoksi lumivallin jurtin ulkosivujen ympäri.
Alussa kaikki voivat hyvin. Viritimme tereskistä ja jakin lannasta suuren tulen, mikä lämmitti hyvästi ja verrytti kohmettuneet jäsenemme, mutta työnsi jurtin täyteen tukehduttavaa savua, joka kirveli silmiä ja vain hitaasti otti mennäkseen ulos auki pannusta sisäänkäytävästä. Lumi suli teltassa, mutta kun tuli alkoi sammua, muuttui kaikki taas jääköntäksi.