Paitsi kameeleja ja koiria oli meillä vielä kolme lammasta, jotka myöhemmin aijottiin teurastaa, kymmenen kanaa ja kukko, joka herätti meidät aamuisin. Ensi päivinä löysimme yhden tai pari munaa kanakopista, jotka komeilivat ylinnä kameelin kantamuksen päällä, mutta kun veden saanti väheni, lopettivat kanat munimisensa. Kukko oli oikeastaan aika hulivili eikä sitä miellyttänyt ollenkaan kameelilla ratsastaminen. Kulkiessa se veitikka pujottelihe myötäänsä kopsan ristikkokatosta ulos, seisoi vaappuen tuokion ylhäällä, ennenkuin kimakasti laulaa heläyttäen räpiköi maahan. Lepopaikoissa kanat laskettiin aina irti ja vilkastuttivat ne jossain määrin autiota ympäristöä. Muutamia pivollisia ohria sirotettiin niille hietikkoon nokittavaksi.
Islam oli Jarkentista tuonut yhtä toista aavikkomatkalla tarpeellista kalua: rautaisia vesisäiliöitä, leipää, riisiä, köyttä, joukon työaseita kuten lapioita ja kirveitä sekä sesamiöljyä (jaghia) ja saman hedelmän puserrettuja kuoria (kyntjyr) j.n.e. Öljyä käytetään kameelien elatukseen aavikolla. Jos kameeli saa puoli litraa öljyä päivään, ei se kuukauteen kaipaa muunlaista ruokaa. Edullista on tietysti aina, jos matkalla tapaa kasvullisen seudun, missä eläimet voivat hieman virkistäytyä. Maalis- ja huhtikuulla ei niiden lasketa hyvästi voivan kulkea yli kolmea päivää ilman vettä, mutta talvella ja tasaisella maalla kuusi päivää, vieläpä enemmänkin, jos tarve vaatii.
Huhtikuun 9 p. tehtiin viimeiset valmistukset. Pariin säkkiin sullottiin leivät, jotka oli edeltä käsin tilattu, ja neljä rautasisterniä täytettiin raikkaalla jokivedellä. Ne vetivät 80, 86, 87 ja 122 litraa, jonka lisäksi tuli 80 litraa vuohennahoissa, siis yhteensä 455 litraa, jonka pitäisi riittää 25 päivän matkalle. Näitä soikeita, nelikulmaisia sisternejä käytetään hunajan kuletukseen Intiasta Jarkentiin ja ympäröi niitä luja puuristikko suojellakseen ohutta rautalevyä kuhmuilta. Ristikkoihin miehet pistivät ruohoja ja kaisloja lämpiminä päivinä pitääkseen sisternit viileinä.
Jo kauvan ennen auringon nousua seuraavana päivänä oli pihalla elämää ja liikettä. Miehet kulettivat kaikki matkatavara- ja ruokavara-arkkumme ulos järjestääkseen ja punnitakseen ne tasaisiin taakkoihin ja sitoakseen nuorilla. Ne asetettiin sitten parittain maahan niin kauvas toisistaan, että kameeli voi astua niiden väliin. Siihen pakotettiin se sitten paneutumaan polvilleen ja taakat kiinnitettiin kuormasatulaan. Kameelin ylös noustua sidottiin varmuuden vuoksi vielä köysi ristiin rastiin koko kantamuksen ympäri, joten se sopi niiden vaakasuorien tankojen väliin, jotka ovat kuormasatulan kehyksenä.
Meillä oli suuret varustukset: ruokavaroja useammaksi kuukaudeksi, varsinkin riisiä ja leipää, säilykkeitä, sokeria, teetä, vihanneksia, jauhoja y.m. Olimme myöskin ottaneet mukaan joukon talvitamineita, turkkeja ja mattoja, aikomuksemme näet oli jatkaa Khotan-darjasta matkaa Tihettiin. Minulla oli kerallani tieteellisiä kojeita, kaksi valokuvauskonetta, lähes tuhat levyä niitä varten, muutamia kirjoja, kokonainen vuosikerta erästä ruotsalaista lehteä, jota aijoin lukea yhden numeron joka ilta, keittolaitokset, metalli- ja posliniastioita, kolme pyssyä ja kuusi revolveria ampumatarpeineen kahdessa raskaassa arkussa sekä joukko muita kaluja. Kun meillä sitä paitsi oli vettä kahdeksikymmeneksi viideksi päiväksi, olivat kameelien tarakat koko lailla raskaat.
Kameelit sidottiin nelittäin köysillä, joiden toiset päät kiinnitettiin nenäruston läpi pistettyyn puikkoon, ja toinen oli silmukkana löyhästi solmittu edellä kulkevan kameelin häntään, siten että jos eläin kaatuu, aukeaa silmukka itsestään. Puikon toisessa päässä on puupalli, joka estää sitä luisumasta irti.
Neljä nuorta kameelia kulki etumaisina, sitten tulin minä Boghralla ja jälestäni Babaj, Ak-tuja ja Näär. Muhammed Shah talutti aina Boghraa, joten minun ei tarvinnut vähääkään huolehtia kameelin kulusta, vaan saatoin yksinomaan pitää huolta kompassista ja kellosta, jotka ilmaisivat suunnat ja matkan pituuden, sekä tehdä havaintoja maanlaadusta.
Islam Baj oli oivallisella tavalla järjestänyt kameelini kantamuksen. Boghralla oli kannettavana molemmat arkut, jotka sisälsivät arimpia tieteellisiä kojeita ja semmoisia tavaroita, joita minä joka leiripaikassa tarvitsin teltassani. Kyttyröiden väliin ja molemmille arkuille oli levitetty mattoja, huopapeitteitä ja patjoja, ja minä istuin kuin nojatuolissa jalat etumaisen kyttyrän molemmin puolin.
Kevät oli tulossa ja sen merkit olivat viime päivinä käyneet yhä lukuisemmiksi. Lämpömäärä nousi vähin erin joka päivä. Ilma tuntui päivällä lämpimältä, kevättuulet suhisivat, kentät olivat veden alla, kärpäset ja muut hyönteiset surisivat ilmassa. Keskellä tätä ihanaa aasialaista kevättä, toiveiden aikaa, aloimme matkamme maahan, missä kaikki elämä nukkuu tuhatvuotista untaan, missä jokainen hiekkasärkkä on hautakumpu ja mihin verraten tuiminkin talvi olisi meistä hymyilevältä keväältä näyttänyt.
Tyynesti ja majesteetillisesti, ryhdikkäin päin kameelit kulkivat pitkässä jonossa kylän ahtaita kujia, missä väkeä seisoi taajat joukot. Hetki oli juhlallinen, kaikki mukaansa tempaava, ja kyläläiset seisoivat äänettöminä kuin hautajaisvieraat. Ajatellessani nyt tuota lähtöä en voi matkuettamme verrata muuhun kuin ruumissaattoon. Vielä tälläkin hetkellä kuulen karavaanikellojen kumean, kammottavan kalkatuksen verkkaisessa ja juhlallisessa tahdissa, soiden kuin karavaanin omiin hautajaisiin. Mikäpä muu meitä useampia tosiaan odottikaan tuolla loitolla kaukaisen idän aavikolla kuin äänetön hauta, tehty ikuiseen hiekkaan!