Mutta ruumis ja ilma lämmittivät sitten hiekan. Pudistimme sen päältämme ja Kasim kaivoi uutta kylmää hiekkaa valellen sitä päälleni. Se oli suloista! Tuntui kuin kylmän suihkukylvyn olisi saanut keskellä polttavaa auringon paahdetta. Päät vain pistivät ylös hiekasta ja ne me suojelimme tarkoin auringonpistolta. Hyttynen ja kaksi kärpästä piti meille seuraa; olivat kai tuuliajolla etäisestä maasta.
Niin makasimme hiekkaan hautautuneina sanaakaan virkkamatta ja voimatta nukkua. Vasta kuuden aikaan nousimme ylös, pukeuduimme ja jatkoimme matkaa verkalleen ja raskaasti, sillä nähtävästi oli ruumis heikontunut kuivasta hiekkakylvystä. Mutta eteenpäin sentään painettiin, kompassi kädessä, suoraan itää kohti, kello yhteen asti yöllä, jolloin väsyneinä nukuimme muutamalle särkälle.
Toukokuun 3 p. läksimme liikkeelle kello puoli 5 vahvistavaa unta otettuamme. Ennen auringon laskua oli aina paras kulkeaksemme, sillä silloin voimme raittiissa ilmassa käydä pitkät matkat pysähtymättä.
Tämä päivä toi uutta virikettä sammuvalle toivollemme ja saimme taas rohkeutta. Äkkiä pysähtyi Kasim, tarttui olkaani ja osoitti tuijottaen itään päin sanaakaan lausumatta. Katsoin katsomistani tuohon suuntaan, mutta en erottanut mitään tavatonta. Mutta kotkansilmillään Kasim oli itäiseltä taivaanrannalta keksinyt vehreän tamariskin. Tähän keskittyi nyt koko pelastuksemme toivo.
Kulimme suoraan tamariskia kohti ja kartoimme kadottamasta sitä näkyvistämme. Ollessamme särkän laaksoissa se katosi, mutta seuraavalta harjalta se taas näkyi. Tulimme sitä yhä lähemmäksi. Päästyämme sen luo kiitimme Jumalaa, nautimme sen tuoreesta vihannuudesta ja pureksimme kuin eläimet sen meheviä neulasia.
Se oli todellakin elävä kasvi. Sen juuret ylettivät nähtävästi pohjaveteen, ja avoin vesi oli mahdollisuuden rajain sisäpuolella. Hiekkasärkän harjalla se komeili eikä lähistössä näkynyt tasaisia pilkkuja kovaa maata. Ihmeellistä elämää nämä tyytyväiset tamariskit varmaan elävät, joiden korkeintaan kahden metrin korkuisiin, sitkeihin ja nuorteihin varsiin ja oksiin aurinko päivät päästään hellittää, kun taas juuret suikertavat tuntemattomaan syvyyteen imeäkseen imupillin lailla ravintoa pohjavedestä kasviin, joka ulpukan tavoin kelluu hiekkameren liikkuvalla, aaltoilevalla pinnalla.
Tamariskin katseleminenkin jo oli nautintoa, ja hekumaa oli hetkeksi ojentaa väsyneet, kuivuneet jäsenemme sen ohueen varjoon. Se oli tuo tamariski öljypuun oksa, joka ennusti, että aavikkomerellä kuitenkin oli jokin raja, se oli ulkosaari, joka haaksirikkoisille ilmaisi rannikon olevan lähellä! Otin kokonaisen vihon sen havun tapaisia oksia ja vedin sitten mielihyvällä sisääni niiden tuoretta tuoksua. Toivoni oli nyt lujempi kuin koskaan ja rohkein mielin ponnistimme nyt itään käsin.
Särkät olivat nyt käyneet matalammiksi kuin tähän saakka: tuskin kymmentä metriä, ja kahden semmoisen välistä löysimme kaksi pientä harvaa kamishikasvia, joiden varsia pureskelimme. Tällä kertaa ei toivo ollut meitä pettänyt: kello puoli 10 tapasimme vielä yhden tamariskin ja idässä näkyi useampia.
Mutta päivän helle oli hervaissut voimamme ja me näännyimme voimattomina tamariskin varjoon. Samoin kuin edellisenä päivänä kaivoimme taaskin kuopan hiekkaan ja hautauduimme alastomina siihen. Kokonaista yhdeksän tuntia makasimme kuin kuolleet, Kasim tuskin jaksoi valella päälleni uutta vilvakkaa hiekkaa. Hämärissä, seitsemän aikaan läksimme horjuvin askelin liikkeelle. Kolme tuntia taivallettua Kasim äkkiä pysähtyi huutaen: "tograk" (poppeli)! Jotain tummaa häämöitti parin särkän takaa ja siellä kasvoi todellakin kolme komeata mehevälehtistä poppelia. Lehdet ovat kuitenkin niin karvaita, ettei niitä mielellään pure; mutta me hieroimme niillä ihoamme, kunnes se kostui.
Tuiki uupuneina viruimme sitten pari tuntia ennenkuin ryhdyimme paikkaa lähemmin tutkimaan. Juurien viereen aloimme kaivaa lapiolla kaivoa, mutta voimat väsähtivät, lapio hervahti käsistämme. Hiekka oli tuskin huomattavasti kostea, vesi oli tietenkin hyvin syvällä. Kuitenkin pysyimme yhä toivossa ja kuoputtelimme käsillämme, mutta peräti uuvuksissa luovuimme pian koko yrityksestä.