Viimeinkin näkyvät Turkestanin puutarhojen korkeat poppelit ja pitkät harmaat savimuurit, osaksi uusia, osaksi ja enimmäkseen ikivanhoja ja raunioiksi rauenneita, ja niin ajamme tänään, perjantaina (jouluk. 1 p.), tyhjien ja hylättyjen myymälöiden läpi asematalolle, missä kirgiisiläinen seppä heti saa ryhtyä parantelemaan rikkinäistä tarantassiamme.
Iltahämyssä saavuimme Tjimkentin kaupunkiin, ensi paikkaan, minkä tunsin edelliseltä matkaltani. Se näytti äänettömältä ja autiolta; kaikki elämä oli tauoksissa, mutta ikkunoista loistivat lamput ja kynttilät.
Mutta nyt lähestyimme kenraalikuvernöörin asuinpaikkaa; vielä pari hankalata kyytiväliä ja sitten on vain viimeinen enää jälellä. Se venyi minusta äärettömän pitkäksi, vaikka tie olikin varsin hyvää, mutta olin jo saanut tarantassissa ajosta kyllikseni ja mielihyvää tuntien pyörähdin heti puoliyön jälkeen jouluk. 4 p. vaunusta Tashkentin kadulle.
19 vuorokaudessa olin ajanut 206 peninkulmaa, sivuuttanut 11,5 leveysastetta ja 96 asemaa. Minua oli ollut kyyditsemässä 111 jämshtshikkaa ja vetämässä 317 hevosta sekä 21 kameelia. Olin huomannut kuinka päivät pitenivät, vaikka keskitalvi lähestyi. Olin lähtenyt seudusta, jota lumimyrskyt tuhosivat ja jossa täysi talvi vallitsi, — lähtöpäivänä oli ollut 19 asteen pakkanen — ja nyt joutunut maahan, missä kevät jo teki tuloaan, leppoinen ja ihana ilma teki ulkona oleskelun nautinnoksi ja lämpömittari osoitti 10 à 12 pykälää lämmintä.
3.
PAMIRIN POIKKI.
Tashkentissa viivyin lähes kaksi kuukautta tehden valmistuksia uutta matkaa varten. Aikomukseni oli ensin ollut lähteä täältä suoraan Kashgariin, jota olin aikonut Ylä-Aasian matkojeni lähtökohdaksi. Mutta tämän suunnitelmani nyt muutin. Päätin sen sijaan tehdä suuren mutkan etelään ja kaakkoon, Pamirin jylhään ja hyvin vähän tunnettuun vuorimaahan, josta sitten tehden suuren polven pohjoiseen saapuisin Itä-Turkestanin pääkaupunkiin.
Pamiri on mahtava vuorijoukko, joka suunnattomana niemenä äkkijyrkin seinin pistää Ylä-Asiasta Länsi-Turkestanin alatasankoihin. Se on sekasotku lumipeitteisiä, jäälakisia vuoria, kaljuja ylätasankoja ja syviä laaksoja. Täällä yhtyy myöskin, kuin jossain jättiläissolmussa, kokonaista viisi korkeata vuorijonoa, niiden joukossa molemmat maailman korkeimmat: Himalaja ja Kvenlun. Ylä-aasialaiset nimittävät Pamiria "maailman katoksi", josta taivasta tavottavat vuorijättiläiset katselevat koko muuta maailmaa.
Useimmat Venäjän upseereista Tashkentissa kyllä kielsivät minua lähtemästä nyt, keskellä talvea, tuohon vuorimaahan, jonka vaarat he omasta kokemuksestaan hyvin tunsivat. Jyrkät polut kuuluivat olevan iljangolla, laaksoissa lunta syvältä, ja solissa sanoivat he myötäänsä äärettömäin lumivyöryjen, "laviinien", uhkaavan haudata alleen ne uskalikot, jotka näille kukkuloille yrittelivät.
Minä pysyin kuitenkin lujasti päätöksessäni, jota myöskin koko lailla kannatti itse kenraalikuvernööri pitäen suunnitelmani toteuttamista mahdollisena ja luvaten kaikin tavoin auttaa minua. Niissä kylissä asuvat kirgiisit, joiden kautta aijoin kulkea, saivat käskyn aukaista minulle tietä lumikinosten läpi ja pitää huopatelttaa, "jurttia", valmiina minun yökortteerikseni. Kenraalikuvernööri antoi minulle myöskin suosituskirjeen Pamirskij Postin, erään Pamirinmaan keskustassa olevan venäläisen linnoituksen komentajalle.