Islam Baj ja Kasim saivat kummatkin rahapalkan palveluksistaan sekä uudet vaatteet päästä jalkoihin asti. Omat vaatteeni olivat kaikki repaleina; hankin sen vuoksi kiinalaisesta ja sartilaisesta pukineesta yhdistetyn puvun, ainoan kerran jolloin uhrasin eurooppalaisen puvun aina mukanaan tuovan arvon. Eräältä "karakeshiltä" vuokrasimme 4 hevosta, 55 tengehillä kappaleen, Kashgariin. Kesäkuun 7 p:n illalla läksimme Ak-susta.
Jottei tämä matkakertomukseni venyisi kovin pitkäksi, riennän niiden 8 marssipäivän edelle, jotka vielä erottivat meitä Kashgarista. Ne veivät meidät Taushkan-darjan laakson kautta, tätä jokea etelässä rajoittavien matalien vuorien yli, ja sitten lounaasen arojen ja erämaiden poikki Kiinan läntisimpään kaupunkiin.
Tulimme tekemisiin kirgiisien ja djaggataiturkkilaisten kanssa, saimme aavikkomatkan helteen perästä nauttia raikasta vuori-ilmaa, jota juuri nyt sadekautena vieläkin vilvotti usein aika runsas sade, sekä länsi- ja itämyrskyt, jotka laaksosta syöksyvät ylös mylleröiden aivan kuin pyssyn suusta.
Kesäkuun 21 p:n iltana saavuttiin ikävöityyn Kashgariin. Ne kolme viikkoa, jotka viivyin Kashgarissa, menivät tuhansia hommia suorittaessa. Vanha ystäväni Petrovskij, joka nyt oli saanut kunnianimen pääkonsuli ja jolle kuningas Oskar heti sen perästä antoi Vaasan ritarikunnan rintatähden hänen minulle osoittamistaan arvaamattomista palveluksista, vastaanotti minut liikutettuna ja iloisena ja auttoi minua kaikin tavoin uusien matkavarustusten hankkimisessa.
Saatuaan Khotanin aksakalilta tiedon onnettomasta aavikkomatkastamme hän oli heti mennyt korkeimman paikalla olevan Kiinan virkamiehen, Dao Tajn luo ja saanut tämän ymmärtämään, että jollei hän heti ryhdy tiedustelemaan kadonnutta kameelia, hän joutuu tekemisiin hallituksen kanssa Pekingissä. Dao Taj teki velvollisuutensa, ja arvelkaapa kuinka hämmästyimme, kun hän eräillä päivällisillä, joille oli meidät kutsunut, asetti pöydälle ruotsalaisen upseerirevolverin, joka oli ollut Näär kameelin kuormassa! Aseen oli muuan tuntematon ratsastaja lahjoittanut eräälle talonpojalle Tavek-kelin kylässä. Tiedusteluja jatkettiin kahta innokkaammin, mutta kiinalaiset mandariinit eivät onnistuneet koskaan pääsemään varkaan jälille, enkä minä sitten välittänyt koko jutusta, uusiin suunnitelmiini kun olin kiintynyt.
Ensi päivänä Kashgariin tultuani lähetettiin sananlennättäjä Oshiin. Minulta hän sai viedäkseen koko pinkan kirjeitä ja tärkeitä sanomia, m.m. opettajalleni ja ystävälleni vapaaherra von Richthofenille Berliiniin, jolta pyysin uutta varustusta meteoroloogisia kojeita, aneroideja ja keittolämpömittareja y.m. Tashkentista pyydettiin sähköteitse vaatteita, ruokavaroja ja tupakkaa. Kashgarin kasakkavartijakunnalta saimme patruuneja ja ruutia.
Kuitenkaan eivät Euroopasta tilatut tarpeet saattaneet joutua Kashgariin ennenkuin kolmen kuukauden päästä, ja toimettomana viruen niiden odottaminen ei tietysti juontunut mieleenikään, etenkin kun kesäkuuma saattoi minut ikävöimään korkeille vuorille.
Ainoa, mikä minua vielä viivytti, oli poissa ollessani Kashgariin saapunut Ruotsin posti, jonka kenraalikuvernööri pyynnöstäni oli lähettänyt Kerijaan. Tässäkin teki Dao Taj minulle suuren palveluksen antaessaan pikasananlennättäjän noutaa postin, joka tuli Kashgariin 12 päivän kuluttua. Edestakaisin on matka 145 peninkulmaa ja sananlennättäjät olivat siis ratsastaneet 12 peninkulmaa päivässä.
Parissa viikossa olivat ensimäiset varustukset valmiina. En koskaan unohda sitä alttiutta ja rakastettavuutta, jota minulle siinä osoittivat hra Petrovskij, hra Macartney ja ruotsalainen lähetyssaarnaaja Högberg, jotka kaikki kilvalla minua auttoivat.
Molemmilta ensin mainituilta sain lainaksi aneroideja ja hypsomeeterin, maanmieheltäni useita käytännöllisiä tarvekaluja. Muuan kashgarilainen räätäli valmisti kiinalaisista kankaista vaatteita, turkkeja ja telttoja. Hevosia, satuloita ja ruokavaroja ostettiin basaareista, ja kun heinäkuun 10 p. läksimme liikkeelle, saatoin tuskin huomata pari kuukautta sitten kärsineeni häviön, joka silloin oli näyttänyt minusta kerrassaan tuhoavalta.