Minä pidin parempana olla käyttämättä hevosta, vaan annoin miesten tarttua kuhunkin lautan nurkkaan. Tuokiossa tempasi virta meidät valtoihinsa ja hurjaa vauhtia syöksyimme alaspäin.
Toisella rannalla olevat kalliot näyttävät kiitävän virran matkassa, katsantoala muuttuu alinomaa, aivan kuin näköala pikajunan ikkunasta. Voimakkaasti käsillään ja jaloillaan ponnistaen miehet kiskovat lautan vuolteesta, ja viimeinkin olemme verrattain tyynessä lahdelmassa ja nousemme maalle.
Paluumatkalla vasemmalle rannalle painoi virta lauttaa vielä hyvän matkan jokea alas, jonka vuoksi se täytyi rannalla olevalla hevosella vedättää lähtöpaikalle. Toiset hevoset vietiin uittamalla yli, kukin sutjinsa ohjaamana.
Islam Bajkin piti parempana mennä joen yli tällä tavoin. Mutta hänen päätään rupesi pyörryttämään, hän ei tuntenut enää paikkoja, pyöri keskellä kymiä ympäri useita kierroksia, unohti minnepäin hänen piti mennä ja oli hukuttaa hevosensa, jota hän ahdisti liian kovasti. Hän katosi joen alapuolelle ja minä olin kovin peloissani, että vuolle painaisi hänet koskiin, joissa hän ruhjoutuisi.
Mutta lopulta hänkin pääsi maalle, ja hauskalta tuntui, kun koko karavaani kimpsuineen, kampsuineen oli onnellisesti Jarkent-darjan oikealla rannalla. Sutjit saivat 100 tengehiä palkakseen, heidän johtajansa sitä paitsi lakin ja veitsen, ja enemmän kuin tyytyväisiä he olivat.
Tultuamme kaikki yli kuormitettiin taas karavaani ja lähdettiin jatkamaan matkaa oikeata rantaa alas. Mutta kohta sulki tien kallioryhelmä, joka laskeutui pystysuorasti veteen. Täällä olivat tadjikit, luultavasti hyvin kaukaisena aikana, itse kallion seinään hakanneet syvennyksen, jonka pohjaa pitkin polku kulki. Tämän kalliopolun ulkoreuna oli jo rapautunut, niin että se alaspäin viettää äkkisyvänteesen ja kuohuvaan kymiin. Salkojen, oksien ja liuskakivipaasien avulla on sitä tasoitettu. Mutta parissa kohti on se niin kaita, etteivät hevoset pääse siitä kulkemaan tavara-arkkuineen, jotka myötäänsä raappivat oikeanpuoleisiin kallion seiniin. Hiuskarvasta riippui, ettemme menettäneet yhtä kuormahevosta, joka kaatui kapeimmalla kohdalla ja ehdottomasti olisi syöksynyt jokeen, jollei Islam Baj olisi oikeana hetkenä heittäytynyt sen päälle ja pitänyt sitä kiinni meidän toisten yhteisvoimin päästellessä arkkuja irti. Kaikki tavarat oli sitten kannettava vaarallisten paikkojen kohdalla.
Lokakuun 3 p. olin taas Kashgarissa. Täällä vallitsi vielä lauha ilma. Äkkinäinen ilmanalan muutos tuotti minulle kuitenkin kovan kuumeen, josta en tointunut ennenkuin marraskuun puolivälissä.
Onnettomalla aavikkomatkalla karsimani häviöt oli nyt korvattu. Berliinistä oli minua vastassa arkku sisältävä erinomaisia tieteellisiä koneita, kaikki parhaassa kunnossa, kiitos huolen, millä nämä hauraat esineet oli pakattu Berliinissä ja Ruotsin konsuli Batumissa sitten ne toimittanut edelleen.
Tashkentista oli saapunut 3 laatikkoa sisältäen useita tarpeellisia tavaroita: vaatteita, säilykkeitä ja tupakkaa y.m. ja minulla oli taas yhtä hyvät varustukset kuin pitkää matkaa alkaessani.
13.