Silloin kuului Islam Baj, joka oli kulkenut edellä, äänekkäästi huutavan: "su, su!" Syvässä, suikertavassa uomassa oli todellakin sangen suuri lammikko, paksun jään peitossa. Nyt kovennettiin marssia ja päästyämme paikalle miehet riensivät kirveet ja lapiot kädessä jäälle ja hakkasivat parissa minuutissa avannon, jonka reunalle kaikki asettuivat pitkälleen juomaan.
Laitoimme heti leirimme vanhoja, komeita poppeleja kasvavaan lehtoon. Miehet kiskoivat yhdessä kasaan polttopuita ja tekivät niistä kaksi suurta nuotiota.
Hyväpä oli taas ollaksemme, mutta yhä parempi vielä, kun kuulimme etäällä koiran haukuntaa. Ahmed ja Kasim riensivät sinnepäin ja tulivat kotvasen perästä takaisin kolmen miehen kera, joilta urkittiin tiedot juurta jaksain. Muun muassa he ilmoittivat, että ensimäisen joen uoman, jonka sivu olimme eilen kulkeneet, nimi oli Atjik-darja (Suolainen joki) ja että metsäseutua, jossa nyt olimme, nimitettiin Kara-dashiksi (Mustaksi lammeksi). Paimenia on täällä useammissa paikoissa ja on niillä paimennettavana neljä tuhatta lammasta, jotka kuuluvat Shah-jarin baille.
Seuraavana päivänä kulimme oppaan kera edelleen kaakkoon mennen Teressin kohdalla Jarkent-darjan (Tarimin) yli, joka täällä oli 156 m leveä. Jää oli jotenkin lujaa, mutta notkui ja natisi kameelien painosta. Niitä talutettiin sen vuoksi yksitellen, ja itsekin ne pelkäsivät kylmää kylpyä. Jakaakseen painon suuremmalle alalle ne levittivät vaistomaisesti koipensa niin loitos kuin mahdollista ja pitivät päänsä aivan jään lähellä, jotteivät loukkaisi itseään, jos jää murtuisi.
Tjimenin kylässä olimme taas katon alla kehnossa hökkelissä. Ahmed ja Kasim saivat suurista palveluksistaan riittävän hyvityksen ja aikoivat Khotan-darjan uoman kautta palata täältä kotiinsa Tavek-keliin. Olin niin kiintynyt näihin kunnon metsämiehiin, että aivanpa haikealta tuntui erota heistä.
Paitsi Kiinan hopeaa lahjoitin heille myöskin molemmat aasit ja ruokavaroja koko matkaksi Tavek-keliin. He saivat viedäkseen Khotaniin villin kameelin nahkan ja tämänkin tehtävän he suorittivat kuin rehelliset miehet konsanaan. Tarvitsimmehan nyt kaikissa tapauksissa uusia oppaita, jotka tunsivat Tarimin metsät ja joen uomien sekaiset suunnat.
Marssiessamme helmikuun 23 p. Shah-jariin olimme 41 päivässä samonneet Takla-makanin aavikon poikki ja suorittaneet matkan, joka oli johtanut moniin odottamattomiin löytöihin. Jos ensimäinen matka Takla-makanin poikki oli ollut onneton, oli tämä yhtenäistä menestystä. Jos siellä turhaan olimme etsineet muinaismuistoja, olimme täällä sitä vastoin tulleet vakuutetuiksi, ettei noita lukemattomia tarinoita haudatuista aarteista ja maan nielemistä kaupungeista ollut halveksittava.
17.
KUINKA MINÄ HANKIN ISLAMILLE HYVITYSTÄ.
Shah-Jarissa pälkähti päähäni suuri tuuma: mennäänkin suoraan Lop-noriin, sen sijaan että palaisimme Khotan-darjan kautta, jonka jo tunsimme, ja siten suoritetaan yhdellä tiellä tämä matka Lop-noriin, joka oli yksi matkan päämääriä.