Mutta Venäjän alamaisena Islam arveli, ettei hänen pidä eikä tarvitse nousta, jonka vuoksi jäi istumaan. Soturit pysähtyivät silloin, laskeutuivat alas, tarttuivat häneen kiinni, vetivät hänellä pois "tjanit" ja neljän pitäessä häntä kiinni viides suomi häntä ruoskalla selkään kunnes veri virtasi.
Hankkiakseni uskotulle palvelijalleni hyvitystä minä kirjoitin heti
Koriaan saavuttuani seuraavan sisältöisen kirjeen soturien päällikölle,
Li Dalojlle.
"Poissa ollessani ovat soturinne antaneet selkään palvelijalleni, joka on Venäjän alamainen. Jos voitte näyttää minulle Venäjän ja Kiinan välisen sopimuksen, joka myöntää Kiinan sotureille semmoisen oikeuden, annan asian raueta, enkä vaadi teitä vangitsemaan väkivallantekijöitä eikä julkisella paikalla tässä kaupungissa antamaan rangaista heitä. Jos tämänkin laiminlyötte, sähkötän minä Kara-sharista tapahtumasta sekä Venäjän konsulille Urumtjissa että myös Fu Tajlle (Itä-Turkestanin kenraalikuvernöörille, joka asuu Urumtjissa)."
Vaikutus näkyi heti ja suurenmoisesti. Li Daloj tuli nöyränä ja itkua tehden lupasi noudattaa vaatimuksiani. Sitten hän katosi, mutta palasi kohta ilmoittaen, ettei syyllisten jälille päästy ja ettei kukaan ollut tietääkseen koko jutusta. Islam sai silloin näyttää selkäänsä ja kertoi, että sillä, joka ruoska kädessä oli liehunut, oli ollut syvä arpi vasemmassa poskessa.
Minun vaatimuksestani komennettiin nyt koko "lansan" sen karavaanimajalan pihalle, missä me asuimme. "Tässäpä hän on!" huusi Islam arpiniekan miehen kulkiessa ohi, ja hän tarttui miestä kaulukseen ja pyöräytti hänet Li Dalojn luo. Nyt esiintyi tämän ihailtava pontevuus ja hän komensi kuin salama. Sitä kohtausta, joka nyt suoritettiin, eivät korlalaiset hevin unohda. Heitä tuppausi piha täpö täyteen, asettuivatpa läheisten talojen katoillekin.
Pahantekijä pantiin pitkälleen maahan, kaksi hänen toveriaan tarttui häntä käsivarsiin, kaksi jalkoihin ja viides vapautti hänen olemuksensa alaosan peitteestä, jonka perästä miestä rangaistiin samalla tavoin kuin hän oli Islamia kohdellut. Tätä hetkisen suoritettua minä selitin, että hän oli saanut tarpeeksi ja että rangaistus täysin hyvitti rikoksen.
Eihän tämä mylläkkä tietenkään ollut miellyttävä. Minä rakastan kuleksia rauhallisesti ja hiljaa matkoillani, mutta en saattanut ummistaa silmiäni näkemästä, kun erästä miehistäni syyttömästi pahoin pideltiin.
Mennessäni päivemmällä Li Dalojn luo kiittämään häntä avustuksestaan minä olin jonkunlaisen huomion esineenä. Minulle tehtiin tilaa kaduilla eivätkä pojan viikarit uskaltaneet enää minulle nauraa.
18.