Meri on tässä jotenkin matalaa ja Imperator ankkuroi sentähden jo parin kaapelinpäässä rannasta. Heti tulla sohisi laineitten yli noin 50 alusta, joitten soutajat huutaen ja meluten kilpaa tunkeusivat Imperatorin rappusille. Tästä syntyi sanomaton rähinä. Siellä, täällä oli oikeita tappeluja, yksi ja toinen kieri mereen, ja moni alus oli kaatua, taistellessaan kunniasta että saisi meitä matkustajaraukkoja kapineinemme haltuunsa. Silmänräpäyksessä olivat soutajat iskeneet kiinni laivaan ja juoksentelivat niinkuin nälkäiset sudet laivan kannella, vaikka miehistö kaikin tavoin koetti heitä pidättää. Katosipa yksi ja toinen myös etusalonkiin, anastaen muitta mutkitta niin paljon kapineita kuin hän sai aluksiin kannetuksi. On sentähden viisainta, ensi sekamelskassa istua tahi seisoa kapineittensa päällä.
Merkuri-yhtiöllä on kuitenkin Enselissä erityinen höyryvene, jolla ensi luokan matkustajat saatetaan maalle. Tässä minä lähdin Imperatorista ja kymmenen minutin päästä olimme niiden tyrskyävien salakarien ohitse, jotka niin suuresti vaikeuttavat pääsöä Murdabin suvantoon. Höyryveneen täytyi laidehtia kapeassa juovassa tyrskyjen välitse, kareja välttääksensä. Persialaiset litteäpohjaiset alukset sitävastoin liukuvat ilman vaikeutta salmen läpi mistä hyvänsä. Kun tullaan salmen suuhun, huomaa oikealla kädellä kahdeksankulmaisen, viisikerroksisen tornin verantoineen. Seinien ulkopuolet on koristettu kirjavilla maalauksilla, esittäen Rustam sankaria taistelemassa velhoja ja metsänhaltijoita vastaan, sekä väkevää Alia voittamassa paholaista, joka makaa verissään, kädet ja jalat poikkihakattuna, ruumis sapelin lävistämänä ja tavattomat haavat päässä, joista veri vielä purskuu. Muut kuvat esittävät shaahia jalopeuranjahdissa. Hän on juuri keihäällänsä lävistänyt hevosen tallaaman jalopeuran sekä halkaisee paraikaa tuimimmassa vauhdissa toisen jalopeuran pään. Seinien sisäpuolia verhoo kipsiin painetut, pienet lasilevyt, muodostaen sateenkaaren värisiä koristeita. Päällimmäisessä huoneessa on mattoja ja kullattuja huonekaluja. Tämä rakennus on shaahin huvilinna ja tässä hän asuu, kun hän Eurooppaan matkustaessaan saa odottaa höyrylaivaa Enselissä. Hän on asunut täällä ainoastaan kaksi kertaa. Rakennusta, joka on ihan rappeentumaisillaan, ympäröi ihana, kukista, appelsiineista ja sitrooneista rikas puutarha.
Heti tämän huvilinnan takana on pieni Enselin kaupunki, jonka sillalle höyryvene laskee meidät maihin. Täällä oli joukko kalastajaveneitä ja kirjava ihmisjoukko liikkui rannalla. Toiset olivat tulleet sinne kantamaan matkustavaisten tavaroita, saadakseen siitä juomarahaa, toiset kerjäämään, mutta suurin osa vaan uteliaisuudesta. Pari persialaista tullimiestä otti heti selkoa meidän tavaroistamme, ja pikaisen tarkastuksen perästä, joka maksoi kaksi krania (Persian hopea raha, noin 1 mk), pääsimme menemään.
Enseli on pieni, vilkas kaupunki mataline olkikattorakennuksineen. Se on ikäänkuin Reshtin ja siis myös Teheranin satamakaupunkina. Suuret laivanlastit eurooppalaista tavaraa jätetään tänne, karavaaneilla kuljetettavaksi sisämaahan.
Enselissä vuokrasimme veneen, jonka neljä vahvaa soutajaa pian vei meidät Murdabille. Tällä nimellä, joka merkitsee "kuollut vesi", tarkoitetaan suurta makeaveden suvantoa, jonka kaksi kapeaa maan kielekettä erottaa merestä. Enseli on lännemmällä niemekkeellä. Usea pieni virta laskee suvantoon, ja kun nämät kuljettavat liejua ja puunoksia mukanansa, on luultavaa, että tämä aikaa myöden täyttyy ja katoaa. Vesi onkin sakeata ja korkeintaan parin metrin syvyistä.
Lähestyessämme etelärantaa, lisäsi perämies vauhtia, sauvoen perämelalla, jossa samoinkuin muissa airoissa oli sydämenmuotoinen lapa. Persialaiset soutavat epätasaisesti eivätkä lepää aironvetojen välillä. Heillä ei ole taipumusta merimiestoimeen, jota ei ole ihmettelemistäkään. Rantoja pitkin kasvaa kaihlistoa tuuheana ja rehevänä, muodostaen suorsaparville erinomaisia piilopaikkoja. Ilmassa lenteli variksia ja kalalokkeja. Tiellä kohtaa meitä isokuormaisia kalastajaveneitä, joissa usein on sangen korkeat purjeet. Suurin osa Gilanin maakunnan asukkaista elääkin kalastuksesta, ja siinä suhteessa on Murdab tyhjentymätön aarreaitta. Kala on perin halpaa ja sitä myydään täällä suuret määrät.
Sillä välin lähenemme etelärantaa ja joudumme pienelle kapealle joelle, jonka vesi näyttää olevan ihan liikkumatonta. Tämä on Sefid Rudin[7] läntinen suistamo, jonka rannat kasvavat ihan täynnä kahilistoa ja tuuheita pensaita, joissa lukuisat metsäsiat oleskelevat. Vähän matkaa ylöspäin kapenee joki. Soutajat astuvat silloin maalle ja vetävät venettä mastonhuippuun kiinnitytetyllä köydellä. Vene kiitää vedenpintaa äänettömästi ja hyvää vauhtia; moniaita isoja kaloja on rannoilla mietteisiinsä vaipuneina, ne säikähtävät venettämme ja katoavat veteen. Aamupäiväaurinko on polttava. Molemmin puolin jokea leviää reheviä niittyjä karjalaumoineen.
Kuljettuamme neljä tuntia soutoveneessä, saavuimme kello 1 pieneen Piribasarin kylään, joka on molemmin puolin jokea, uhkean kasvullisuuden peitossa. Rannassa on suuri, mutta vanha ja rappeutunut karavaaniasema tavaramakasiinineen, tulleineen ja teepuotineen. Sen ulkopuolella liikkui noin kolmekymmentä hevosta ja toisen sen verran miehiä. Toisilla hevosilla oli ratsastussatulat, toisille oli kuormitettu raskaita Reshtiin vietäviä tavarakääröjä.
Olimme tuskin päässeet maalle, kun meitä ympäröi joukko persialaisia, jotka vilkkailla eleillä ja suurin sanoin kiittelivät hevostensa hyviä ominaisuuksia. Pikaisesti valitsimme pari pientä, ei suinkaan kaunista, mutta vahvaa ja lihavaa hevosta ja näitten satuloitten taakse kiinnitettiin meidän tattarilaislaukkumme. Mutta ennen lähtöämme kävimme karavaaniasemalla, josta kuitenkaan ei saatu muuta kuin teetä ja leipää, viimemainittu sangen naurettavaa laadultaan. Se on ohutta kuin paperi, tummaa, sitkeätä ja pehmeätä, ja kukin leipä niin iso, että sitä hyvin sopisi käyttää huppuliinana tahi sadetakkina. Persialainen leipä kuuluu olevan vähemmän ravitsevaa, mutta hyvää se on — varsinkin kun on nälkä.
Syötyämme nousimme odottavien hevostemme selkään ja sitte lähdettiin Reshtiin. Tie oli kovin huono ja alkupuolelta täynnä suuria, epätasaisia mukulakiviä, loppupuoli oli paikoittain veden vallassa. Tiessä on syvät, yhtämittaisten muulikaravaanien sotkemat korot; näitä karavaaneja kulkee pitkinä jonoina Piribasarin ja Reshtin välillä. Hevoset kompastuvat alinomaa syviin vesilätäkköihin. Seutu on suoperäinen ja talot ovat kosteuden välttämiseksi rakennetut paaluille. Talvella sataa näet melkein taukoamatta Kaspian meren rantamailla Grilanin ja Masenderandin maakunnissa, ja laajoja maa-aloja on silloin suurimmaksi osaksi veden alla. Talojen seinät ovat erästä kovaa putkea, vahvasti rapatut, ja päällä on tavaton olkikatto.