Pian saavuimme Reshtin pitkille, kapeille kaduille ja menimme suoraan Venäjän kenraalikonsulin Vlassovin taloon, joka on kaupungin laidassa, ihanan puutarhan ja korkeitten kivimuurien ympäröimänä. Konsuli vastaanotti meidät oikein itämaalaisella vieraanvaraisuudella; meidän käytettäväksemme annettiin pari persialaiseen tapaan kalustettua huonetta, ja turkkilainen palvelija sai käskyn näytellä meille Reshtin merkillisyyksiä. Hänen seurassaan menimme ensin basaareihin.
Kadulla kohtaamme joukottain raskaasti kuormitettuja hevosia ja aaseja, joita säälimättömät kuljettajat ajavat. Katujenkulmissa istuu kerjääviä dervishejä kokoonkyyristyneinä. Jo kaukaa latelevat he huimaavaa vauhtia liikuttavimpia rukouksia: "Allah siunatkoon sinua ja antakoon sinulle pitkän iän. Anna minulle vaan yksi shej,[8] ainoastaan yksi shej! Ja, Ali. Ja Allah!" Siellä täällä näkee kummallisia moskeita, tiilikattoisine tornineen. Itse rakennus on matala, varustettu ristikkoakkunoilla ja korkealla katolla. Täällä on myös lukuisia kouluja, jotka melkein aina ovat avoimia kadulle päin. Molla[9] istuu siellä keskellä lattiaa, pienten persialaispoikien ympäröimänä. Nämät tulevat toinen toisensa perästä mollan eteen lukeakseen läksynsä, useimmiten värssyjä koraanista. Pitkin seiniä istuvat vanhemmat, edistyneemmät oppilaat kirjoittamassa. Kynä on leikattu kovasta ruokoputkesta, vasemmassa kädessä paperi, jota nojataan päin vasenta polvea. Kirjoittaessa vääntävät he myös paperia, jotta kirjaimille tulisi pyöreä muoto. Kaunis käsiala pidetään suurena taitona ja korkean sivistyksen ilmauksena. Kirjainten tulee olla pyöreitä ja tasaisia, samallaiset ihan samankokoisia, eikä viivan ala- tai yläpuolella saa olla mitään tarpeettomia mutkia.
Tällä välin olemme saapuneet basaareihin. Ajateltakoon joukko kapeita, mutkaisia, labyrinttimaisia katuja, jotka risteilevät joka suunnalle. Jokaisen kadun kummallakin puolella on myymälöitä järjestettyinä siten, että eräällä kadulla on ainoastaan hedelmäkauppiaita, toisella ainoastaan kultaseppiä j.n.e. Huomioamme kiinnittää varsinkin kauniit, taiteellisesti kokoonpannut mosaikkimatot, jotka korkeista hinnoista myydään Kaukaasiaan ja Armeeniaan, sekä runsaat silkkivarastot. Suuri osa Grilanin ja Masenderanin väestöä saa nimittäin elatuksensa silkkiteollisuudesta ja joka vuosi pidetään suuret markkinat Reshtissä, jossa silkkitavarakauppa on suuremmoinen. Näistä hedelmällisistä maakunnista viedään myös vuosittain suuret määrät riisiä ja pumpulia.
Basaarilaitokset ovat persialaisille erittäin tärkeänarvoiset. Ne ovat kaiken liikkeen ja kaupan keskustana. Täällä suunnitellaan teelasin ja kaljanin[10] ääressä kaikki kauppa-asiat ja tehdään tärkeitä sopimuksia, jopa naimisliittojakin. Täällä liikkuu katkeamaton, kirjava ihmisjoukko: araapialaisia kauppiaita pitkissä, valkoisissa silkkitakeissa ja punaisissa lakeissa valkea turpaani ympärillä; persialaisia käsityöläisiä sinisissä mekoissa vyöt uumalla, korkea, musta lakki päässä lörpötteleviä neekereitä ja parrakkaita armeenialaisia. Näitten välissä kulkee naisia, kokonaan käärittyinä keveisiin, tummansinisiin kaapuihin, ainoastaan pienet, sievät jalat vapaina. Jalat ovat pistetyt pieniin, korkeakorkoisiin suipputohveleihin. Kasvoja peittää valkoinen, polviin ulottuva huivi, jossa silmien kohdalla on lävet, mutta kuitenkin niin tiheä, ettei voi saada aavistustakaan tämän omistajan ulkonäöstä. Usein kantavat he pieniä, kirkuvia lapsia. Pysähtyessään johonkin myymälään ostaaksensa kangasta t.m.s. nostavat he huntunsa, paremmin nähdäkseen. Jos silloin on varuillansa, saattaa nähdä hurmaavan kauniit, soikeat, valkoihoiset kasvot, mantelinmuotoiset pikimustat silmät, suuret, nenän yli kiinnikasvaneet kulmakarvat, suoran nenän ja punaiset huulet. Lähemmin tarkastaessa huomaa kuitenkin kulmakarvat olevan mustatut ja posket valkoiseksi maalatut, sillä ilman valkoista ihoa ei ketään pidetä kaunottarena. Silmissä on kylmä ja arka orjan ilme. Mutta eipä usein näin saakaan tarkastaa persialaisia kaunottaria, sillä niin pian kuin he huomaavat jonkun olevan kyllin julkean tarkastamaan heitä, peittää huntu taas heidät silmänräpäyksessä.
Vaikka basaarit ovat näin vilkkaat ja kirjavat, eivät ne kuitenkaan tee katsojaan kaikin puolin miellyttävää vaikutusta. Ensiksikin on kauppiaitten koko päämääränä pettää toisiansa ja ostajia. Sitten on ilma epäterveellisten höyryjen myrkyttämä, varsinkin siinä basaarin osassa, missä ruokatavaraa ja vihanneksia myydään. Mädänneitä hedelmiä ja lihapalasia heitetään näet keskelle katua kaivettuun ojaan, jossa ne saavat olla, kunnes koirat ovat ne syöneet. Näkeepä aasin- ja koiranraatojakin päivä päivältä makaavan ja löyhkäävän päivänpaisteessa, eikä kukaan vie niitä pois tahi kuoppaa niitä. Tämä ei sovi meidän käsitykseemme puhtaudesta ja terveydestä. Kaupunki on suoperäisellä maalla. Suot ja lammikot ympäröivät sitä kaikilla tahoilla ja näissä rehottaa mehuisia vesikasveja ja miljoonittain kurnuttavia sammakoita. Öisin kuljeksii sakaali- ja hyeenalaumoja pitkin katuja raatojen haussa. Niitten valittavaa, kamalaa ulvontaa on kaikkea muuta kuin mieluista kuunnella eikä se juuri tee yölepoa suloiseksi. Pakottaapa nälkä kuningastiikereitäkin talvisaikana Reshtin ulkolaidoilta ankariin yrityksiin lampaita ryöstääkseen. Konsuli Vlassovilla oli suuressa salissaan, joka oli persialaisilla taideteoksilla runsaasti koristettu, kaksi aimon suurta tiikerinnahkaa. Toinen näistä oli eräästä juuri konsulaatin edustalla tapetusta eläimestä saatu.
Ilmanala Reshtissä ja sen ympäristössä on niin tappavaa, ei ainoastaan eurooppalaisille, vaan myös itse maan asukkaillekin, ettei missään muualla maan pallolla ole semmoista. Vuosittain käykin kuumeen musta aave unohtumattomilla tervehdysretkillään asukkaitten luona. Siitä on nyt kuusi vuotta, kun tämä kulkutauti kaatoi 5,000 ihmistä kaupungissa. Ei ehditty kuolleita hautaamaan, vaan ruumiit heitettiin moskeihin, joissa ne saivat kesänhelteessä mädätä. Kaikilla kaduilla makasi ruumiita huolettomasti heitettyinä, rupisten koirien ja korppien sekä kotkien suureksi mielihyväksi ja öisin söivät sakaalit kylliksensä ihmislihaa. Silloin muutti kymmenentuhatta henkeä Reshtistä pois. Kuumetta vastaan lienee paras keino pitää kylmillä pesemisillä ihonsa hyvin puhtaana.
Reshtiä kohtasi kaksi vuotta sitten toinen onnettomuus, kun tuhannen myymälää, viisitoista karavaani-asemaa ja kaksi moskeeta joutui liekkien saaliiksi. Tulen ehkäisemiseksi ei tietysti ole mitään keinoja. Täytyy antaa palaa, kunnes tuli itsestään sammuu.
Asukasluku nousee 60,000. Näistä on noin satakunta armeenialaista ja suuri osa neekereitä, tahi neekerien ja persialaisnaisten jälkeläisiä. Kun rikkaat persialaiset tekevät toivioretken Mekkaan, ostavat he nimittäin pyhässä maassa neekeriorjia — joka lienee Allahille otollista — ja lähtiessään kotiin Persiaan, ottavat he nämät mukaansa, mutta päästävät heidät, kotiin tultuaan, vapaiksi. Neekerit, joiden on melkein mahdoton yksinään lähteä tuolle pitkälle paluumatkalle, perehtyvät uuteen kotimaahansa, ryhtyvät johonkin elinkeinoon tai liikkeeseen ja menevät naimisiin persialaisnaisten kanssa. Neekerit näyttävät hyvin viihtyvän persialaisten kesken ja pian unohtavan synnyinmaansa. Heistä tulee yhtä hyviä muhamettilaisia, kuin heidän uudet veljensäkin eivätkä koskaan laiminlyö joka ilta rukoilla: Biszmillah rahman errahim.
Samoillessamme kaduilla ja basaareissa oli päivä loppuun kulunut. Juuri päivän laskiessa kuului kirkas, hopeanheleä ääni hitaasti, mutta voimallisesti ja sointuvasti laulavan juhlallista laulua. Se oli molla, pappi, joka auringon laskussa nousee moskeen tornin penkereelle ja sieltä muutamalla koraaninvärsyllä muistuttaa kaikille oikeauskoisille Allahin ja Muhametin suuruutta, ihmisten viheliäisyyttä ja elämän lyhyyttä. Se, joka kerran on kuullut näitä vakavia säveleitä — hiljaisessa iltahetkessä — sillä liike Persian kaduilla lakkaa jo kello viiden aikana — hän ei varmaankaan koskaan niitä unhota. Tämä kaunis tapa on käytännössä kaikissa Persian kaupungeissa ja kylissä, niinhyvin auringon laskiessa kuin noustessakin.