Teheran on yksitoikkoinen ja ikävä kaupunki, joka ei rakennuksen eikä viheriöivän luonnon puolesta vedä vertoja Ispahanille. Kadut ovat kapeat, väärät ja säännöttömät, huoneet on rakennettu päivän kuivaamasta savesta ja ovat ulkoa kolkon näköisiä, sillä akkunoita ei ole kaduille. Poikkeuksen tästä tekee kuitenkin eurooppalainen kaupunginosa, jonka kadut ovat leveät, suorat ja verrattain siistit. Muutoin pidetään puhtautta ja lakaisemista vallan tarpeettomana; kukin heittää huoneestansa laaseet ja jätteet kadulle. Kokonaisia roska- ja likavuoria on siellä täällä ja elleivät maalaiset näitä veisi peltojensa lannoittamiseksi ja koirat söisi mätäneviä eläimen jäännöksiä, olisi ilma kaupungissa varsin sietämätön. Erittäinkin kesäkuumalla vaikuttaa likaisuus ja saastaisuus tarttuvien tautien leviämistä, jonkatähden eurooppalaiset, niinkuin myös shaahi ja varakkaammat persialaisetkin, muuttavat maalle, vuorikyliin, jossa ilma on raitis ja terveellinen.
Kun ei mitään jokea tai puroa juokse kaupungin lävitse, johdatetaan vesi kaupunkiin maanalaisia kanavia myöten, pienistä järvistä ja puroista Elburs-vuoristosta. Kaupungin sisällä juoksee vesi osittain avonaisissa, osittain umpinaisissa kanavissa. Sitä käytetään sekä juoma- että pesuvedeksi ja se lian ja roskan paljous, joka täten tulee kanaviin, sulkee ne toisinaan. Niiden puhdistamiseksi on umpinaisiin kanaviin tehty ympyriäisiä aukkoja, aina vähän matkan päähän toisistaan. Kun nämät ovat keskellä katua, ovat ne ihan hengenvaarallisia jalkamiehille, varsinkin talvella, jolloin ne ovat lumen peitossa, sekä pimeän aikana, jolloin ne eivät näy.
Katuvalaistus on sangen huono: öljylamppuja tolppien nokassa, pitkän matkan päässä toisistaan. Ne, jotka myöhemmin liikkuvat kaduilla, pitävät aina muassansa palvelian, joka kantaa suurta, valkoista silkkipaperilyhtyä. Suurina juhlina, niinkuin paastokuun (ramatsan) lopussa tai kun shaahi ottaa uuden puolison, tapahtuu, että koko kaupunki kuninkaallisesta käskystä valaistaan. Valaistus on kuitenkin aivan yksinkertainen: kaksi lamppua asetetaan joka kynnykselle, akkunoita kun ei ole; avonaiset paikat valaistaan silloin öljylampuilla, jotka järjestetään kuvioiksi maahan. Sellainen valaistus näkynee kuninkaallisesta palatsista erittäin somalta.
Teheranissa on avaroita basaaria, joissa saa erinomaisen yleissilmäyksen kaikesta Persian teollisuudesta, ei ainoastaan pääkaupungissa, vaan myös tuon suuren valtakunnan kaikissa osissa. Basaarin käytävissä tapaa senvuoksi kauppiaita ja tehtailioita Hamadanista tai Ispahanista, Jesdistä tai Kirmanista j.n.e. Kauppiaat ja käsityöläiset ovat myös, samoinkuin Kasvinissa y.m. kaupungeissa, järjestetyt lajinsa ja elinkeinonsa mukaan. Kapeilla käytävillä ovat basaarit yhteydessä karavaaniseraijien kanssa. Karavaaniseraiji ei tässä mielessä merkitse ainoastaan karavaani-asemaa, eli kestikievaritaloa, vaan makasiinia, eli tavaravarastoa. On selvä, että ainoastaan rikkaampien kauppamiesten kannattaa pitää erityistä karavaaniseraijia. Teheranin kauniimmat karavaaniseraijit ovat ne, jotka ovat Emir-basaarin yhteydessä: ne ovat nim. koristetut muhkeilla fajanssi-maalauksilla ja korkokuvilla, niissä on myös kauniita pihoja ja marmori-altaita.
Mainittavin Teheranin kouluista on eräs eurooppalaisesti järjestetty korkeakoulu, jossa 200 oppilasta saattaa opinnoita harjoittaa. Melkein kaikki opettajat ovat eurooppalaisia; siinä opetetaan lääkitystaitoa, fysiikkaa, matematiikkaa, maantietoa, ranskaa, venäjää, englantia, sotatietoa, soitantoa ja maalausta. Tarkoitus on alun pitäen ollut hyvä ja opettajat ovat parhaansa tehneet kiinnittääksensä persialaisia nuorukaisia näihin opintoihin ja tieteisiin, mutta heidän työnsä hedelmä on vähäinen. Tosin joku oppilas vuosien kuluttua menee Parisiin, siellä omin neuvoin opinnoita harjoittaakseen, mutta tällaiset tapaukset eivät ole läheskään yleisiä.
Teheranin moskeet eivät saata lukumäärän tai komeuden puolesta vetää vertoja Ispahanin moskeille, mutta sitä vastoin on Teheranissa suuri paljous teatteria (tekieli), joissa persialaiset muharrem-kuussa viettävät tuota surullista muistoa Alin ja hänen puoluelaistensa häviöstä Kerbelan tappelussa, jossa jedsiläiset voittivat. Lavalla rakennuksen keskessä intoisat näyttelijät esittävät tuimilla liikkeillä, itkulla ja surulauluilla tätä onnetonta tapausta. Alin esittäjällä on irtonainen paperipää, täynnä punattua vettä. Murhaaja syöksee, paljas sapeli kädessään, ja katkaisee yhdellä iskulla tämän pään, joka vierii katsojien joukkoon, niin että verta valuu kaikkialle. Suurempaa näytelmä-luuloittelua ei saata pyytää. Tapahtuukin välistä, niinkuin olen kuullut kerrottavan, että katseliat näin elävän kuvan vaikutuksesta vaihettavat näkemänsä kuvauksen todellisuuteen ja siihen määrin kiihtyvät vimmaiseen raivostukseen, että näytelmän lopussa ahdistavat, jopa iskevät kuoliaaksi Alin murhaajana esiintyneen näytteliän.
Kaunein, mitä Teheranissa on nähtävänä on kuninkaallinen palatsi. Tämä ei ole, niinkuin Euroopassa on tavallista, yksi ainoa rakennus-ryhmä, vaan siihen kuuluu monta pienempää eri rakennusta, jolla kullakin on eri tarkoituksensa. Niin esim. asuu shaahi talvella eräässä, toisessa suvisin, kolmannessa hänen puolisonsa ja näiden orjat ja orjattaret, neljännessä on museo, taulukokoelma ja vastaan-ottosali, viidennessä pitävät ministerit kokouksiansa, j.n.e. Kun ehkä huvittanee lukijaa saada nähdä tätä merkillistä palatsia sisältä, ja kun minä sain tilaisuuden katsella sitä alusta loppuvin asti (paitsi naisten puolta), tahdon lyhyesti kertoa minkänäköisiä palatsin merkillisimmät huoneet olivat ja mitä ne sisälsivät.
Eri palatsit ovat niin sijoitetut, että niiden välille muodostuu neliskulmasia pihoja.
Joka pihan keskellä on suuri vesiallas ja siinä kirkasta, puhdasta vettä, suihkukaivoja, joutsenia ja kultakaloja ja sivuilla on mitä ihanimpia kukka-istutuksia. Pihoissa on aina raikasta ja viileätä, osaksi korkeiden kypressien ja poppelien tähden, jotka antavat suloista varjoa, osaksi myös marmorilla päällystettyjen käytävien vuoksi, jotka kesällä aina pidetään kosteina.
Kun tulin palatsiin, jouduin ensiksi vastaan-ottosaliin, jonka pihanpuolisena seinänä on ainoastaan kaksi mahtavaa pylvästä. Keskellä tämän salin lattiaa on suuri, kallisarvoinen marmorinen valtaistuin, jossa shaahin on tapa istua Uudenvuoden päivänä, hopeakaljaania poltellen; tämän valtaistuimen toi Nadir shaahi valloitetusta Delhistä, Intiasta. Seinät ovat täynnä peiliä ja tauluja, joissa on kuvattuna shaahi Abbas, Nadir-shaahi, Feth Ali shaahi y.m. Persian kuninkaita, istuen valtaistuimella kuninkaallisessa komeudessaan. Viereisessä huoneessa riippuu pari ranskalaista gobeliinimattoa, ne ovat kuningas Ludvikki Fiilipin lahjoittamia. Taulukokoelmana on suuri sali, jossa on mosaikkilattia ja katossa seitsemän säkenöivää lasiruunua, katto muuten on ihan peiliä. Täällä on paljon tauluja, joita Euroopan hallitsiat ovat shaahille lahjoittaneet, m.m. keisari Vilhelmin, Aleksanteri II, Viktor Emanuelin ja Napoleon I kuva, sekä suuri mosaikkitaulu, joka esittää Rooman Kolosseumia. Sitten on useita meri- ja maisemamaalauksia sekä shaahin kuva eri painoksissa ja eri ikäkausilta. Eräällä pöydällä on joukko keinotekoisia lintuja, jotka osaavat laulaa.