Eräässä salissa antaa shaahi syntymäpäivänään päivälliset prinsseille ja eurooppalaisille lähettiläille. Näissä tilaisuuksissa ei hän itse ole saapuvilla, mutta salin lyhyimmässä seinässä on suuri akkuna, joka johtaa pienempään huoneeseen. Täällä istuu shaahi puolisoineen ja katselee vieraitaan päivällisten kestäessä.
Toinenkin valtaistuin on toisessa salissa, jonka lattia on täynnä kallisarvoisia mattoja. Se istuin on päällystetty paksuilla kultalaatoilla, joihin on upotettu ääretön paljous topaasia ja smaragtia.
Muuan pienempi sali, jossa on suuria lasiruunuja katossa, nimitetään shaahin työhuoneeksi. Täällä hänen on tapansa istua tyynyllä lattialla, matalan pöydän ääressä ja kirjoittaa nimensä tärkeisiin asiakirjoihin. Siellä oli suuri hopeainen lipas kirjoitustarpeiden ja kirjepaperien säilyttämiseksi, ja tämän vieressä moniaita persialaisia ja ranskalaisia kirjoja. Muiden koristusten joukossa tässä huoneessa oli erittäin soma valokuva kuningas Oskari II:sta, amiraalinpuvussa.
Kaunein huone shaahin palatsissa on museosali, suuri kuin kirkko ja katto holvimainen. Täällä on osittain lasikaapeissa, osittain pienillä pöydillä kokoelma omituisimpia ja kallisarvoisimpia esineitä. Näistä mainittakoon tuo maankuulu maapallo, noin 75 senttiä läpimitaten, jonka shaahi on teettänyt ja jossa on tiheässä erivärisiä jalokiviä. Niimpä esitetään Afrikan polttavia erämaita rubiineilla, jotka ikäänkuin heijastavat kuumuutta, valtameriä kuvataan asuurisinisillä kivillä ja jääseutuja valkoisilla kristalleilla. Museon muista merkillisyyksistä mainittakoon pari suurta Grönlannin vuorikristallia, joissa on Nbrdenskjöldin nimi, sekä kokoelma valokuvia tämän matkustuksista jäällä; ne on t:ri Hybennet lahjoittanut.
Seiniä kaunistaa suuret vaakunakilvet, katosta riippuu suuren suuria lasiruunuja ja peilikirkkaalla mosaikkilattialla seisoo kaksi riviä kullatuita tuolia, keltaisella silkillä päällystettyinä. Verhojen tupsut ovat puhtaita helmiä ja äärettömän, kallisarvoisia. Komeus tässä salissa on tosiaan hämmästyttävä. Luulee joutuneensa satujen loitsulinnaan. Eikä kuka hyvänsä pääsekkään museota katsomaan; kallis pähkinäpuinen portti on varustettu lukulla ja shaahin sinetillä, jonka ainoastaan hän itse tai ensimmäinen hovimarsalkki saa avata. Kirjastossa on enimmäkseen persialaisia kirjoja, punaisissa kansissa, valkoiset leimat selässä, mutta sitä paitsi on suuri joukko eurooppalaisia loistoteoksia, varsinkin Persiasta; lisäksi kuva- ja karttateoksia, ompa myös pari vuosikertaa ruotsalaista "Familjejournalia", jotka t:ri Hybennet on lahjoittanut. Shaahia huvitti tämän teoksen kuvat niin että hän antoi t:ri Hybennetin ranskaksi kirjoittaa mitä kuvat merkitsivät.
Viimeiseksi mainittakoon maantieteellinen huone, jonka seinät olivat täynnä Persian karttoja, osaksi englantilaista alkuperää, osaksi alkuperäisiä, osaksi persialaisia jäljennöksiä, myös on siellä kaunis kokoelma saksalaisia korkokarttoja koko maapallosta. Pienellä pöydällä on kaksi maapalloa, joista toinen on lasinen. Tässä huoneessa oleskelee shaahi mielellään ja maantieto on hänen lempiharrastuksiaan. Epäilemättä onkin hän valtakunnassaan paras Iranin ja Keskiaasian maantiedon tuntija.
Eri rakennuksessa on satulahuone, jossa kaikki kuninkaalliset satulat ovat asetettuina; sitte lintuhuone, suuri sali ja siellä kasvavia puita, joiden oksilla runsas paljous persialaisia lintuja lentelee.
Kuninkaan haaremi (persiaksi "enderun") jäi minulta näkemättä, enkä siitä siis saata kertoa. Ulkopuolelta se on yksinkertainen, eikä taida sisäpuoleltakaan ensinkään olla niin ylellinen ja komea, kuin Euroopassa luulotellaan. Varovaisuuden vuoksi on sen ympärillä siellä täällä vahteja.
Palatsin ajoportista vie leveä lehtokuja tykistöpihaan, jonka neljällä puolella on kasarmia ja kanuunavajoja. Keskellä pihaa on lava ja lavalla ne kolme suurta kanuunaa, jotka shaahi Abbas otti portukaalilaisilta.
Muista huomattavista rakennuksista Teheranissa on etupäässä mainittava ulkoasiainministerin palatsi. Runsaasti koristetusta eteissalista tullaan ylös marmorirappuja myöten, jotka ovat punaisien mattojen peitossa, satumaisella komeudella koristettuihin salonkeihin. Merkillisin kuitenkin on se suuri moskee jota Jahija-Khan, ulkoministeri, rakennuttaa ja joka kerran valmiiksi jouduttuansa on oleva suurin Teheranissa. Sitä on rakennettu yhdeksän vuotta, mutta suurellainen se onkin. Ylinnä on mahtava kupukatto, korkeiden minareettitornien ympäröimänä, ja suurta rukoussalia kannattaa 44 pylvästä. Kun ei se vielä ollut valmis, sain minäkin tulla sisälle, mutta jahka se kerran vihitään, ei yksikään uskoton saa sitä pyhää huonetta jalallansa saastuttaa.