Parin tunnin matkan päässä Murgabista on tuon suuren, Pasargade nimisen kaupungin rauniot.[21] Pasargaden muinaismuistoista on Kyyron hauta parhaiten säilynyt. Niinkuin tunnettu, ovat oppineet kauvan kiistelleet siitä, onko Kyyro kuningasta todellakin tänne haudattu, ja ovatko rauniot vanhan Pasargaden jätteitä. Epäiliät vetoovat Pliniukseen ja Ptolemeukseen, jotka asettavat Pasargaden kaakkoiseen Persepoliksesta, jotenkin sille paikalle, missä nykyinen Easa on, sekä siihen, että haudan rakennustapa ilmaisisi naisen olevan sinne haudatun. Persialaiset nimittävätkin tätä hautaa "Salomonin äidin haudaksi" (Mader-i-Sulejman). Näitä väitteitä voidaan kuitenkin vastustaa toisilla, ehkä enemmän todistavilla väitteillä. Hautapatsaan ulkomuoto on nimittäin yksityiskohdissa semmoinen, joksi Aleksanterin historiankirjoittajat ovat sen kuvanneet, ja läheisissä raunioissa löytää Kyyron nimen moneen paikkaan piirrettynä.

Haudan rakenne on yksinkertainen. Kuusi tavatonta, valkoisesta marmorista tehtyä rappua kannattaa itse hautakammiota joka on kahtaalle päin kaltevakattoisen rakennuksen näköinen. Kaikkiaan on se noin 10,5 m korkea; hautakammion seinät ovat noin 1,5 m vahvat, sisältä on se noin 3 m pitkä sekä noin 2 m korkea ja leveä. Sisälle johtaa noin l,5 m korkea oviaukko, jota metallinen tahi marmorinen portti muinoin sulki. Tänne kätkettiin suuren kuninkaan maalliset jäännökset kullalla silattuun arkkuun. Seiniä peitti kalliit baabelilaiset verhot ja kultajalkaisella pöydällä lepäsi kuninkaan miekka, kilpi sekä hänen kaulavitjansa, korvarenkaansa ja juhlapukunsa. Nyt on kaikki tämä komeus poissa, mutta haudan sisässä riippuu sen sijassa langoilla pitkin seiniä lukematon joukko vaateriepuja, kirjavia tilkkoja ja koraanista revityitä lehtiä. Hurskaat persialaiset, jotka käyvät täällä, uhraavat nimittäin näitä pyhiä lahjoja Mader-i-Sulejmanille, eikä suinkaan Kyyrolle, josta heillä ei ole aavistustakaan. Kuningas Salomolla on tärkeä sija Persialaisten mielikuvituksessa ja Pasargaden ihanan palatsin rauniot, jotka nyt ovat hajallansa jättiläiskivilavalla haudan vieressä, ovat persialaisilta saaneet nimen Taht-i-Sulejmanin s.o. "Salomon istuin". Hän on kaikkien henkien pääherra ja kuningas ja voi lähettää uskolliset palveliansa lähettiläinä ympäri maailmaa ja kun aaveet yöllä kiitävät ilmojen halki, ovat ne kuningas Salomon lähettiä ja hänen käskyinsä toimittajia. Aaveitten varsinaisena olinpaikkana on Kevir, suuri suolakorpi Teheranista ja Kumista itäänpäin Afganistanin ja Seissanin rajoille, ja siksi ei moni persialainen uskalla astua Kevirkorven rajan yli. Hiekkapyöröt ja pölypilvet, joita tuuli ajaa korven sisämailla ylös vuorille, eivät ole muuta kuin haamuja ja henkiä, jotka lähtevät retkeilyille.

Palataksemme haudalle, on haudan ympäri kaikilla neljällä sivulla ollut patsaita. Nämät, jotka luultavasti myöhäisempänä aikana on sinne Pasargadesta muutettu, ovat nyt ihan hajalla. Kymmenen minutin matkan päässä haudalta seisoo vielä 7 patsasta pystyssä tien vasemmalla puolella. Näistä on yksi jotenkin hyvin säilynyt, mutta sekin on jo kaatumaisillaan. Pasargaden patsaitten jalustat osoittavat selvää sukulaisuutta Samos saarella löytyvien patsaitten kanssa, ja otaksuttu on, että Kyyros on kutsunut arkkitehtinsä ja rakennusmestarinsa Kreikasta. Sitävastoin seisoo kolme ovenkamanaa valkoisesta marmorista vielä pystyssä ja niitten sivuihin on Persian, Skyytin ja Babyloonian kiilakirjoituksella uurrettu: "Minä, Kyyros, kuningas, Akhemenilainen."

Pasargade sijaitsee Murgabeli Polvarjoen varrella, jonka kauniita rantoja nyt seurasin sangen raivaamatonta polkua myöten Kavamabadin kylään. Heti kylän tuolla puolen tuli näkyviin suuri valkoinen teltta vasemmalla puolen tietä sekä ratsupari, joka oli laitumella sen ulkopuolella. Minä ratsastin ohi, enkä ollut pitkälle ehtinyt, kun englantilainen tuli juosten ja nimeäni huutaen. Minua ihmetytti tietysti suuresti, käännyin ja ratsastin teltalle. Siinä oli sähkölennätinvirkamies Sivendin läheiseltä asemalta, ollen matkalla johtoa korjaamassa. Hänen muassaan oli vaimonsa ja viisivuotias poikansa ja he olivat asettuneet sinne 14 päiväksi. Minulle tarjottiin aamiaista, viiniä ja tupakkia ja vietin muutaman erinomaisen hauskan tunnin englantilaisen perheessä. Syynä tähän suureen vieraanvaraisuuteen sekä siihen, että nimeni oli tunnettu, oli se, että tohtori Hybennet oli sähköittänyt Shiratsin sähkölennätinasemapäällikölle, herra Fargues'ille, että tämä saattaisi odottaa erään ruotsalaisen matkustajan siellä käyntiä, ja Fargues oli vuorostaan antanut englantilaisille asema-virkamiehille tiedon korkeasta tulostani.

Edelleen kuljin Sivendiin ja Pusehiin, jossa yövyin mitä kurjimpaan karavaaniasemaan; ei koskaan sitä ennen tahi myöhemmin, ole syöpäläiset minua niin kiusanneet kuin siellä. Mutta minä olin päivän vaivoista hyvin väsynyt, ja laskeuduin sentähden maata keskelle kivilattiaa ja nukuin pian, vaikka magneetin tavoin vedin luokseni pieniä, mustia eläviä huoneen joka nurkasta.

KAHDESTOISTA LUKU.

Persepolis.

Ne molemmat mahtavat vuoriharjanteet, jotka Pasargadesta asti ovat Polvarin jokilaaksoa rajoittaneet, jäävät yhä kauemmaksi toisistaan ja niitten välille leviää laaja Merdasht tasanko. Tämän länsiosan läpi juoksee Polvar oikullisissa mutkissa, etsien itselleen vuorten välitse laskun Niris-järveen. Tasangon itäsivulla pistäikse päävuoresta Rahmedin vuoriryhmä ja edessä on kalliotasanne, jonka kuningas Dareio I valitsi linnansa paikaksi. Tasanteen sivuista poistettiin epätasaisuudet ja ne ympäröittiin jättiläismuureilla, joissa oli kolme eri pengertä liitettynä toisiinsa marmorirapuilla; täten muodostui kolmenkertainen penkeristö. Eteläiselle muurille asetettiin marmoritauluja, joissa oli Persian ja Assyriankielisiä kirjoituksia; eräs näistä kuuluu seuraavalla tavalla: "Suuri Auramatsda (Ormuts), joka on Jumalista suurin, on tehnyt Darajavuksen (Dareion) kuninkaaksi; hän on lahjoittanut hänelle valtakunnan; Auramatsdan armosta on Darajavus kuningas. Näin puhuu Darajavus, kuningas: Tämä Persian maa, jonka Auramatsda minulle lahjoitti, joka on kaunis maa, rikas hevosista ja väestä, se ei pelkää ketään vihollista Auramatsdan ja minun, kuningas Darajavuksen, armosta. Näin puhuu Darajavus, kuningas, Auttakoon minua Auramatsda ja kantajumalat ja varjelkoon Auramatsda tätä maata vihollisten sotajoukoista, katovuosista ja valheesta. Älköön tähän maahan tulko vihollista eikä vihollisjoukkoja, ei katovuotta eikä valhetta. Tätä armoa rukoilen, minä Auramatsdalta ja kantajumalilta; tätä suokoon minulle Auramatsda ynnä kantajumalat." Eräs toinen kirjoitus kuuluu näin: "Dareio, kuningas, sanoo: nämät suuret linnat ovat rakennetut tälle paikalle, jossa ei ennen ole mitään linnaa ollut. Minä olen ne rakentanut Auramatsdan armosta, ja Auramatsda sekä kaikki Jumalat ovat suosiolla katselleet minun rakennuttamiani palatseja. Olen rakentanut ne merkiksi hänen mielisuosiostansa minua kohtaan."

Varhain aamulla 11 p. toukokuuta ratsastin Pusehista raunioille, jotka ovat tuskin yhden farsahin päässä sieltä. Tie kulkee pitkin Rahmedin vuorta. Eräs persialainen tuli minun kanssani, mutta koska aioin jäädä sinne koko aamupäiväksi, lähetin sekä hänet että hevoset heti takaisin ja jäin yksinäni noitten sanomattoman suuremmoisten raunioitten luokse. Jo kaukaa valtaa katsojaa hämmästys ja ihmettely nähdessään nämät kadonneen suuruuden ikimuinaiset jäännökset. Viivyin siellä kauvan piirtääkseni patsaita ja korkokuvia, ja ainoa, joka huviani häiritsi tänä unhoittumattomana päivänä, oli tuo rasittava kuumuus ja moskiittolaumat, jotka tuhansittain vainosivat minua, mihin ikinä menin. Oli käsittämätöntä mistä ne tulivat ja mitenkä ne saattoivat tunkeutua korviin ja nenään, vaikka minulla oli suurin osa päästä käärittynä nenäliinoihin ja sitäpaitsi poltin tupakkaa. Mutta yhden päivän viipyminen Persepoliksen raunioilla ei riitä niitten selvään kertomiseen; seuraan sentähden nytkin prof. Justin esitystä.

Tasanteen luoteisesta kulmasta johtaa jättiläisportaat alimmaiselle penkereelle. Portaat ovat valkoisista marmorilohkareista ja niin suuret, että samasta lohkareesta on hakattu monta askelta; ne ovat niin leveät ja askeleet niin matalat, että niitä myöten mahtuu kymmenen ratsastajaa vieretysten ajamaan ylös. Kun tullaan penkereelle ylös, huomaa ensin Kserkseen etehisen, jonka läntiset ja itäiset pääkäytävät vielä ovat jälellä, sekä kaksi niistä pylväistä, jotka muinen kannattivat puista kattoa. Etehisen lattiana on tavattoman suuret, kiilloitetut marmorilevyt ja pääkäytävien sivuissa on neljä, kivestä hakattua sfinksiä. Ne ovat 6 metriä korkeat ja niiden voimakkaat jänteet ja tarmokas ryhti osoittaa babyloonialaisten mestarien taitoa. Sfinksien päätä on ihmiskäsi rumentanut, mutta ne kähärät, jotka kuvaavat partaa ja kylkikarvoja ruumiissa ja jotka ovat täydellisen mestarin veistämät, ovat vielä hyvin säilyneet. Sfinksien kaulassa riippuu somasti tehtyjä vitjoja ja koristeita.