Niitten, jotka aikovat matkustaa yli vuorten, tulee Vladikavkasissa hankkia itsellensä hevosia ja ajoneuvoja. Joka tahtoo kulkea oikein helpolla, menköön venäläisellä omnibuksella joka määräaikoina lähtee Vladikavkasista Tiflikseen ja jossa on sijaa seitsemälle hengelle, kolmelle etu-istuimella ja neljälle sisässä, jolloin matkakapineet asetetaan katolle. Omnibuksessa maksaa paikka sisässä 12 ruplaa ja ulkopuolella 10. Hevosten luku vaihtelee seitsemän ja kahden välillä, riippuen tien noususta tahi laskusta. Kaikilla 11 asemalla vaihdetaan hevosia ja ajuri, jolloin viimemainitut saavat 20 kopeikkaa juomarahaa. Kun matkustaa gruusialaista sotilastietä, täytyy olla varustettuna passilla, jota näytetään ja tarkastetaan joka asemalla.

Mutta jos tahtoo kulkea vapaammin ja mukavammin, tulee vuokrata yksityiset ajoneuvot. Kun minä Vladikavkasista sain seurakseni maanmiehen, insinööri Juhani Sandgrenin, jota seuraavassa usein saan syytä mainita, jouduin matkustamaan viimemainitulla tavalla.

— 25 p. elokuuta 1885 lähdimme varhain aamulla Viadikavkasista. Tie on kaupungista ensimmäiselle asemalle, nimeltä Bolta, vielä jotenkin tasaista, mutta Lars'issa ollaan jo vuoristossa. Oikealla on korkeita, jyrkkiä, metsäisiä vuoria, mutta vasemmalla on syvä rotko, jonka pohjassa Terek monihaaraisena juoksee. Kasbekin keila häämöittää silloin tällöin näkyviin.

Boltasta alkaen on tie kivillä laskettu ja niin sileä kulkea kuin asfalttilattia. Kuljetaan vuorotellen laakson oikeata tai vasenta puolta ja Terekin yli mennään monasti pikku siltoja myöden. Joukko puolialastomia, kirkuvia lapsia seuraa vaunujamme; ne kurottavat käsiään pyytäen ropoa, mutta jäävät pian jälkeen ja irvistelevät silloin harmissaan meille. Vähä väliä tapaamme härkien tai puhvelien vetämiä heinäkuormia, aasinkuljettajia, paimenia lammas-, kuttu- ja hanhilaumoineen, ratsastavia kaukaasialaisia sotilaita harmaissa pitkissä takeissa tahi mustissa lammasnahkaturkeissa, hampaita myöden aseissa. Tien varrella on siellä täällä jokunen yksinäinen mökki. Tämä viehättävä tie tarjoo meille täten yhä uusia, kirjavia näköaloja, joille metsäiset lumihuippuiset vuorenseinämät muodostavat sopivan taustan.

Kasbek, jossa pysähdytään suurusta syömään, on iso asema. Se on, samoin kuin muutkin asemat, moitteettomasti sisustettu matkustavaisten mukavuudeksi. Kaikilla asemilla on nim. hyvä ravintola ja vierashuoneita, ja etehisessä löytyy matkakarttoja ja tauluja, jotka ilmoittavat ajan, etäisyyden virstoissa ja miten korkealla ollaan meren pinnasta. Asemilla saa myös ostaa kristalleja ja muita kauniita vuorikiviä. Juuri ennen Kasbekiin tuloa kuljetaan Dariel-solaa, jonka pohjassa Port Dariel muinoin suojasi ahdasta rotkoa. Tämä nelikulmainen linnoitus, matalamuurinen ja neljä hammaspykeistä tornia, on vielä jäljellä ja juuri sen yläpuolella näkyy korkealla kalliolla kuuluisan Tamaras-kuningattaren linnanrauniot.

Mitä edemmäksi päästään, sitä suuremmoisemmaksi käy sotilastie. Se on insinööritaidon mestariteos. Pitkät matkat on se hakattu pystysuoraan kallioon, joten raskaat vuorimöhkäleet riippuvat ikäänkuin holvit päämme yli. Siinä, missä tie kulkee kaltevia vuoren rinteitä alas, on matkustavaisten suojaksi talven ja kevään laviineja vastaan, vaarallisimpiin kohtiin rakennettu tunneleita, joissa on lähes 2,5 m paksut muurit. Kun laviini vyörii tahi liukuu alas vuorta vinhaa vauhtia, harppaa se ikäänkuin hypinlaudalla tunnelin yli, ja jatkuu alaspäin toiselle puolelle. Olen kuullut henkilöitten, jotka ovat täällä talvisaikana kulkeneet, kertovan, että laviinit usein ovat niin jättiläissuuria ja kulkevat semmoisella vauhdilla, että ne työntyvät pitkän matkan vastakkaista vuoriseinää ylös, vyörivat vielä kerran laaksoon ja täyttävät sen. Laviineja vastustetaan toisellakin tavalla, nim. kaivamalla tahi puraamalla vaakasuoria uurteita vuorenseinämään. Tämmöistä näkee usein Kaukasusvuorissa.

Tietä turvaa molemmin puolin luja, sementillä varustettu suojus. Tässä on tuon tuostakin aukkoja, joista tielle vierinyt sora ja kivet poistetaan, mutta semmoisiin paikkoihin, joista laviinit veisivät tämän muurin mukaansa, on sen sijaan pystytetty pylväitä maahan. Pienet kevättulvat tahi purot, joissa on kristallikirkasta, jääkylmää vettä juoksevat tien poikki leveissä, matalissa viemäriojissa.

Siellä täällä on pieniä vartiakoppeja, niitä sotilaita varten, joiden tehtävänä on pitää teitä kunnossa — joka ei ole suinkaan mikään helppo tehtävä. — Kun lunta on vierinyt, tulee heidän ajaa pois lumen; kun suojus jostakin paikasta on rikkunut, on se heti uudestaan muurattava, ja kun laviini on vienyt jonkun sähkölennätin-pylvään, on se vietävä paikoilleen. Ettei sähkölennätin-pylväille näin kävisi, on niitä asetettu ainoastaan lujemmille paikoille, niinkuin esiinpistäville kallionkielille, tahi korkeille vuorenseinille, joissa laviinin voima on vähin. Toisinansa kulkee sähköjohto sikin sokin laaksossa. Ja hyvin lystikkäältä näyttää, kun lanka N. ensin menee pystysuoraan alaspäin, pyrkiäksensä sitte puoliympyräisessä mutkassa seuraavaan pylvääseen.

Godaurin asemalle kuljetaan gruusialaisen sotilastien korkeimman kohdan poikki, 2,400 m. merenpinnan yli. Tässä on myös vedenjakaja vuorella ja heti Godaurin tuolla puolen alkaa Aragva, Kuran lisäjoki. Kobin lähellä taas voi seurata Terekiä aina sen lähteelle asti, joka lirisee vuoresta. Vesi on tässä hyvin raudansekaista ja joen rannat ovat ihan tulipunaiset. — Vuorihuipuista sotilastien varrella on Kasbek korkein: 5,043 m. korkea.

Ylikulkumme kesti 28 tuntia, ja kun tie on 20 Ruotsin penik. pitkä, kuljimme noin penikulman tunnissa, pysähdyksiä asemilla lukuunottamatta. Öisin oli meillä mitä ihaninta kuunvaloa, joka vaikutti omituisen ja juhlallisen valoilmiön: pikimustia vuoria hopeisine huippuineen. Dushet nimisen kaupungin luona laajenee laakso ja kasvikunta käy rikkaammaksi. Mitshet'in luona sivuutetaan Batumista Mustallemerelle vievä rautatie. Mitshet, jonka keskeltä kohoaa vanha, viehättävä kirkko, sijaitsee erittäin kauniisti Aragva'n varrella. Tämä on viimeinen asema ja vielä kaksi tuntia kuljettuamme tulemme Tiflikseen, joka on Kaukaasian pääkaupunki ja kenraalikuvernöörin asuinpaikka.