Ennenkuin astuimme tähän laivaan, tahdon mainita muutaman sanan siitä miehestä, jonka seurassa nyt olin.

Albert Houtom-Shindlerin isä oli saksalainen ja hänen äitinsä englantilainen. Hän lähti aikaisin Persiaan ja rupesi virkamieheksi englantilaisessa sähkölennätinlaitoksessa. Eripuraisuuksien tähden erosi hän pian tästä paikasta, mutta määrättiin sen sijaan Persian sähkölennätinministerin apulaiseksi ja oikeaksi kädeksi kenraalin nimellä ja arvolla. Tässä virassa ollen, tulen hänen tarkastaa persialaiset sähkölennätinlinjat ja siitä syystä on harva, ehkäpä ei kukaan eurooppalainen, matkustanut niin paljon Persiassa kuin hän. Niinpä on hän ollut 7 eri kertaa Meshedissä ja yhtä monta kertaa Bushirissa. Nyt oli hän täällä tarkastamassa äsken mainittua "Persepolis" laivaa. Yhtä paljon on hän matkustanut itä- ja länsi-maakunnissa ja retkiltään on hän koonnut koko joukon tärkeitä ja arvokkaita havainnoita Persian maantiedosta ja tilastollisista suhteista, samoin ovat myös luotettavimmat kartat maan vähemmän tunnetuista osista hänen kädestään lähteneet.[33] "Persepolis" on Persian valtion ainoa sotalaiva. Se on iso, kaunis, kaksimastoinen laiva, hienosti ja mukavasti sisustettu; laivaväkenä on 30 persialaista miestä, paitsi kapteini ja 3 saksalaista upseeria. Vaikka "Persepolis" käy rekatin nimellä, on sillä ainoastaan 3 pientä kruppilaista tykkiä. Laivan varsinaisena tehtävänä on Persian lahden ja varsinkin Bushirin suojeleminen vierailta hyökkäyksiltä, mutta rauhanaikana on se käytettävä kauppalaivana ja välittää liikettä lahden persialaisten satamien ja Bombayn välillä, sitäpaitsi tulee sen olla shaahin huvilaivana. Peräsalonki onkin kuninkaallisesti sisustettu vihreillä samettisohvilla, peileillä ja kullatuilla laudoituksilla. On hyvin luultavaa, ettei shaahi koskaan tule astumaan jalkaansa huvilaivansa kannelle. Nyt oli laiva ollut 9 kuukautta toimettomana, eikä ollut minkäänlaista määräystä saanut hallitukselta; saksalaiset upseerit olivat hyvin tyytymättömät tähän toimettomuuteen ja olivat juuri aikeessa palata Eurooppaan, kun katteini sairastui kuumeeseen. Hänen tilansa huononi päivä päivältä. Kun olin laivalla, makasi hän kannella ihan tiedotonna tuijottavin silmin, pari persialaista istui hänen vieressään ajaen viuhkoilla pois kärpäsiä ja sääskiä. Hän oli kaunis, äskennainut 30 vuotias mies, mutta näytti nyt kovin riutuneelta. Oltiin niin varmat hänen pikaisesta kuolemastaan, että oli jo kaivettu hauta armeenialaiseen hautausmaahan Bushirissa ja armeenialainen pappi oli jo puhuttu hautaamaan. Hän oli kuitenkin kestänyt Kongon ja Etelä-Afriikan ilmanalan, ja kun hän 10 kuukautta sitte tuli Bushiriin, oli hän ollut ihan terve ja elonhalua uhkuva sekä luvannut tällä ensimmäisellä persialaisella laivalla avata maalle uuden tulevaisuuden — nyt makasi hän tuossa kalpeana ja kuihtuneena, ja pian hän kätketään hautaan vieraassa maassa, jossa ainoastaan muhametinuskoisia lepää.[34]

"Persepolis" on rakennettu Bremenissä ja on maksanut 500,000 mk. Näin saattaa Persian hallitus uhrata suuret summat mitättömiin hankkeihin, sen sijaan, että se käyttäisi rahoja siltojen- ja teitten rakentamiseen y.m., mikä olisi välttämättömän tarpeellista, mutta jota hallitusmiehet pitävät ihan liikanaisena ja turhana. Ei ymmärretty edes pitää laivaa toimessa, eikä käyttää sitä hyödyksensä, kun se nyt kerran oli ostettu. Upseerit eivät saaneet säännöllisesti palkkojansa, eikä hallitus määrännyt mitään summaa vuotuiseksi ylläpidoksi, sillä hallitus aprikoi että kun laiva nyt kerran oli maksettu, tulee sen itse ylläpitää itsensä. Sen sijaan että se lähetettäisiin Intiaan, saa se maata hyödyttömänä Persianlahdessa. Oli surullista katsella tuota komeata laivaa viruen niin juhlallisena ja liikkumattomana Bushirin edustalla, jopa niinkin liikkumattomana, ettei vahvinkaan aallokko voinut saada sitä paikaltaan, sillä korallit olivat rakentaneet talonsa sen sivuja pitkin niin tukevasti, että laiva oli ikäänkuin vuoreen kiinnimuurattu. Upseerit kertoivat, että he öisin maatessaan hytissään, saattoivat kuulla humisevan äänen, joka syntyi näitten lukemattomien pikkueläinten taukoamattomasta työstä, ja että he laivan rungosta saattoivat havaita nousuveden ajan, joka täällä nousee aina l,19 metriä.[35] He kertovat että kerran kun laivan piti lähteä merelle, saatiin monta viikkoa työskennellä, ennenkuin se saatiin merenpohjasta irti.

Vankan suuruksen syötyäni lausuin kello 2 jäähyväiset saksalaisille upseereille ja kenraali Shindlerille, joka vielä viime hetkessä antoi monta hyvää neuvoa Mesopotamian vaarallisesta suo-ilmastosta ja arapialaisista ryöväreistä, sekä menin taas höyryalukseen, joka 10 minuutissa vei minut "Assyrian" rappusille. Tämä suurenmoinen laiva kuuluu "British India Steam Navigation Company" nimiselle yhtiölle ja välittää liikettä Bombayn ja Basran välillä, poiketen välisatamiin niinkuin Karantshiin Indus-joen suulla, Gwadarin Balutshistanin ja Persian rajalla, Maskatiin Omanilaisella rannikolla, Ras Djaskiin, joka on tärkeä asema englantilaisella sähkölennätinlinjalla Hormussalmen suussa, Lingehiin Laristanin rannikolla ja Bushiriin. "Assyria" makasi tässä 5,34 m syvällä vedessä odottaen postia. Minä olin ainoa matkustaja Bushirista ja ainoa eurooppalainen, kun emme ota lukuun katteinia ja upseereja, jotka olivat englantilaisia. Ensi luokan matkustajia oli paitsi minua pari rikasta persialaista; muuten vilisi koko kansi itämaalaisia, jotka kaikki olivat kannella matkustajia, siinä oli persialaisia, hindulaisia, arapialaisia, turkkilaisia, neekereitä, puolirotuisia portugaalilaisia, ja tusina neekeri orjanaisia. Tämä oli kirjava ja eloisa näkemys. Kukin koetti parhaansa mukaan kotiutua; levitti mattonsa ja patjansa johonkin nurkkaan, loikoili vesipiippunsa tahi teekeittiönsä ääressä, silminnähtävästi nauttien huolettomasta olemuksestaan. Muutamat pelasivat shakkia ja triktrakkia, jossa persialaiset usein ovat sangen taitavia. Kello 5 saapui posti laivaan. "Assyria" nosti ankkurin, liukui varovasti kanavan läpi särkkien välissä, ensin lounaiseen suuntaan, mutta päästyä väljemmille vesille koilliseen. Vihdoin keinui se vapaasti Persianlahden vaaleansinisillä laineilla, niin, se keinui todellakin, niin suuri kuin se olikin, jopa oikein tuntuvastikin, sillä oli noussut kova pohjoistuuli, josta seurasi, että eurooppalainen matkustaja tuntien vähäisiä meritaudin oireita kello 8 varovaisesti kömpi hyttiinsä, ja vaipui raskaaseen uneen. Seuraavana aamuna nousin kello 6 ylös kannelle, asetuin mukavaan rottinkiseen nojatuoliin ja särpien teetä sekä polttaen sikaaria nautin nyt täydelleen tyyneestä merestä. Tuntia myöhemmin sivuutettiin muutamia hiekkasärkkiä, joita jo kaukaa saattoi huomata veden keltaisesta väristä niiden läheisyydessä ja kello 8 liu'uimme Shat-el-Arabin sameraisille laineille. Hiekkasärkät ovat liikkuvaisia ja muuttelevat paikkaa, josta syystä kulku on sangen vaarallista, mutta majakka virran suussa osoittaa tietä öisille purjehtijoille.

SEITSEMÄSTOISTA LUKU.

Basra.

Shat-el-Arab on leveä joki, mutta virrannopeus on vähäinen. Rannoilla kasvaa kokonaisia palmumetsiä, siellä täällä on vihertäviä niittyjä laitumella käyvine karjalaumoineen sekä pieniä kyliä mataline mökkineen. Usein näkee kuljeksivia arapialaisia, valkeissa, keveissä puvuissa, päässä keltaisia, sinisiä tahi punaisia huiveja suojaksi aurinkoa vastaan, sekä näitten yli ruskea turpaani. Laiva seuraa oikeanpuolista rantaa, jossa joki on syvempi, vasemmanpuolista rantaa tukkii hiekkasärkät. Me kohtasimme lukemattomia purjeveneitä, jokaisella suuri purje. Näin sivutettiin oikealla rannalla sijaitseva Fao niminen kylä, jossa tullimiehet astuivat laivaan, sekä vasemmalla rannalla Mohammera, persialaisella alueella. Tällä paikalla on muutama yksinkerroksinen kivitalo ja eräs ulkomuodosta päättäen vähemmän vaarallinen linnoitus. Mohammeran asema on erinomainen, se kun on juuri Arapian ja Persian rajalla, jossa kaksi purjehtimiseen kelpaavaa jokea yhtyy lähellä Persian lahden rantaa. Viisas hallitus saattaisikin tehdä jotain Mohammerasta, ja englantilaiset ovatkin muutaman kerran koettaneet valloittaa sitä, varsinkin ennenmainitussa onnistumattomassa sodassa v. 1857, kun he sekä Mohammerasta että Bushirista saivat tyhjin toimin palata takaisin. Ohikulkiessamme laukasi "Assyria" tykinlaukauksen, johon linnoituksesta vastattiin.

Shat-el-Arabin oikean, ja vasemman rannan erinkaltaisuus on silmäänpistävä. Kun vasen, persialainen ranta näyttää tyhjältä ja autiolta, ja siinä ainoastaan siellä täällä kasvaa harva palmuviidakko, astuu oikea eli Arapian puoleinen ranta yhtenäisenä taatelipalmumetsänä esiin. Siellä täällä vilahtaa yksinäisiä olkikattoisia majoja puitten välistä, ja rannalla makaa pieniä puhvelilaumoja niin syvässä liejussa, että eläinten turvat ja sarvet tuskin näkyvät vedenpinnan yläpuolella. Matkan päässä jokea ylöspäin huomaa pian koko laivaston suurempia ja pienempiä laivoja, kanootteja, ja purjeveneitä, ja niistä vasemmalle, oikealla rannalla on muutamia suurempia taloja sekä joku englantilainen tahi turkkilainen lippu, tämä on Basran satama. Kun saavuimme tänne kello puoli 3, hiljensi "Assyria" vauhtinsa ja laski ankkurinsa; se oli nyt määräpaikallansa, ja rupesi purkamaan lastiansa, palatakseen parin päivän perästä Bombayhin uudessa lastissa. Satamassa oli jo ennen tätä kolme suurempaa höyrylaivaa, joista kaksi kulki Lontoon ja Basran välillä, sekä moniaita pienempiä, joitten joukossa muutamia turkkilaisia jokialuksia, ja eräs turkkilainen sotalaiva, hullunkurinen katsella, mutta sen tehtävä oli suojella kaupunkia ryöväreiltä.

Tuskin oli ankkuri laskettu, kun jo rannalta tuli noin 30 kanoottia (belems) viemään matkustajia ja tavaroita maihin. Kanootit ovat pitkiä, soukkia, mutta samalla järeätekoisia veneitä, joita syvemmällä vedellä soudetaan airoilla, airojen ympyriäiset lappeet ovat kirkuvilla väreillä maalatut. Rantoja pitkin, missä vesi on matalampaa, sauvotaan veneet pitkillä, nuppipäisillä bambusauvoilla. Kanootin partaat ovat kyllin leveät venemiesten käydä yksi kummallakin puolella, jolloin he ruumiinsa koko painolla nojaavat joenpohjaan sysätyn bambusauvan nuppia vastaan ja siten lykkäävät kanootin eteenpäin. Käytyään pitkin koko kanootin parrasta, tempaavat he bambusauvan irti, ja palaavat taas kanootin etukeulaan, uudistaakseen saman tempun. Kun tämä on muutaman kerran toistettu, joutuu kanootti hyvään vauhtiin. Vaahto solisee etukeulassa ja alus kiitää hyvää vauhtia eteenpäin ihan rantaa pitkin sekä pysyy kauvan vauhdissa kerran liikkeesen päästyään, sillä se on, niinkuin sanottu, soukka, pitkä ja raskas; viimemainittu ominaisuus on sille suureksi hyödyksi puristuksissa ja ahdingossa laivojen välissä, jolloin heikompi pian menisi murskaksi. Muutamat kanootit ovat koverretut yhdestä ainoasta puurungosta. Kun pitempiä matkoja kuljetetaan puita, hedelmiä, viljaa, siirtomaantavaroita y.m.s. käytetään suurempia purjeveneitä, jotka ovat sangen lystikkään näköisiä. Etukeula päättyy nim. kapeaan ylöspäiseen huippuun, ja samoin korkea peräpuoli kannattaa leveätä peräsintä, jota pitää paikoillaan ristiin rastiin asetetut seipäät, näitten yläpäähän on pitkä ruoritanko kiinnitetty. Mastossa on vaan yksi purje, mutta kun tämä on jotenkin iso, kulkee vene sopivalla tuulella hyvää vauhtia.

Minä astuin erääseen ensinmainittuun alukseen, jota kaksi vahvaa arapialaista erinomaisen taitavasti souti ja sauvoi laivajoukon läpi. Me tarvitsimme puolen tuntia päästäksemme maihin, mutta saimmekin soutaa vastavirtaa hyvän matkaa jokea ylös. Maihin laskiessamme olivat arapialaiset kyllin hävyttömät pyytämään kaksi kraania kumpikin soudosta. Selitin heille yhden kraanin olevan jo liikaa, mutta he kielsivät viemästä kapineeni maihin, jopa uhkasivatkin minua, josta syystä minä, ajatellen heidän ylivoimaansa, katsoin viisaammaksi myöntyä heidän vaatimuksiinsa.