Kenraali Shindleriltä oli minulla suosituskirje eräälle saksalaiselle, Ashé nimiselle kauppiaalle, mutta kun en tietänyt hänen asuntoansa, menin lähimpään taloon, jossa jouduin suurelle, koko taloa kiertävälle ulkoparvekkeelle. Täällä istui eräs herra nojatuolissa, sanomalehteä lukien. Menin hänen luokseen ja kysyin herra Ashéta, jolloin sain tietää hänen asuvan tässä talossa, mutta nyt olevan kaupungilla, josta hän illalla palaa. Herra Ellis — niin oli tämän miehen nimi — kysyi suurimmalla kohteliaisuudella enkö tahtoisi asua hänen luonaan sen ajan kun olin Basrassa. Kiitollisuudella otin tämän tarjouksen vastaan. Herra Ellis on englantilainen noin 30 vuotias kauppias, joka vaimonsa ja kahden pikku poikansa kanssa on muutaman vuoden asunut Basrassa. Kotiuduin ystävällisessä perheessä ja illalla saapui herra Ashé. Illallisen jälkeen istuimme jutellen herra Elliksen ulkoparvekkeella, josta oli viehättävä näköala yli Basran sataman, palmuistutuksien, laivojen ja veneitten sekä ylpeän "Arapian joen" yli, joka kymmenkunnan peninkulman päässä kaupungin alapuolella laskee noin 6,700 kuutiometriä vettä sekunnissa Persianlahteen.
Herra Elliksen talon ympärillä on kuusi samallaista, eurooppalaisten asumaa taloa. Niissä on makasiineja, kauppakonttooreja ja konsulivirastoja. Näitten ympärille on viime vuosina rakennettu monta muuta taloa ja luultava on, että siellä aikaa myöden kasvaa erityinen kaupunki. Varsinainen Basra on nim. kolmen kilometrin päässä joesta ja on tämän yhteydessä kolmen "kreeksin" kautta, jotka laskevat satamaan ja yhtyvät kaupungin toisella puolella. Nämät n.s. kreeksit ovat kaivettuja kanavia, joista kaikille suunnille, ristiin rastiin lähtee muita pienempiä, muodostaen koko kanavaverkon. Suurimmat ovat osaksi kulkuväylinä, osaksi vesihautoina rappeutuneitten muurien alla, ja pienemmät, jotka haarautuvat yhä hienompiin suoniin, kostuttavat palmuistutuksia. Basran ympärillä kanavat saavat vetensä Shat-el-Arabista, ja niillä kulkemaan pääseminen riippuu luonnollisesti veden korkeudesta joessa, joka seikka taas vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Sateen- ja lumensulamisaikana, s.o. syystalvella ja keväällä, joen ollessa vesirikkaimpana, tapahtuu joskus, että palmutarhat ovat ihan veden alla. Kesän kuumuudesta kuivuvat sitävastoin muutamat sisemmistä kanavista usein melkein kokonaan, ja näin on laita varsinkin luodeaikana. Luode ja vuoksi tuntuu nim. täälläkin, koska Shat-el-Arabin pinta on melkein yhtä korkealla kuin Persianlahden.
Sunnuntaina, 30 p. toukok. aamulla astuimme, herra Ashé ja minä erääseen kanoottiin, jonka peräpuolelle asetuimme patjoille ja tyynyille punaraitaisen telttakaton alle, jossa oli alasriippuvia ripsuja. Matkan päämääränä oli Basra. Kanava, jota kuljemme, lepää tyyneenä ja kirkkaana korkeitten, mehevien ihanasti kasvavien taatelipalmujen välissä, näitä on rannalla niin taajassa, että ohikulkiessa saattaa tuntea jonkun viileyden aavistusta. On tapana sanoa taatelipalmusta, ja syystäkin, ettei se luo mitään varjoa, mutta tähän se puheenparsi ei sopinut. Matkamme oli sangen soma ja yhtä mittaa kohtasimme muita kanootteja, joissa oli hedelmiä ja kauppatavaroita. Soudettuamme kolmeneljännestuntia, pilkisti vasemmalla palmujen välistä Basran ensimmäiset talot ja me astuimme maihin.
Sille, joka on lukenut "Tuhat ja yksi yötä", on Basra eli Bassorah tuttu nimi, sillä monet tässä mainiossa satukokoelmassa kerrotut seikkailut tapahtuvat juuri tässä kaupungissa. Se on rakennettu suistamo-alueelle, joka ei ole niinkään vanha. Sen perusti Omar pian Muhametin kuoleman jälkeen, v. 636. Kaliifien loistoaikana Basra kukoisti, ollen yksi maailman suurimpia ja vilkkaampia kauppakaupunkeja; mitä olikaan muuta odotettavissa ihanan ja rikkaan Bagdadin satamakaupungista? Mutta kaliifien valta hävisi, Bagdad rappeutui ja Bagdadin kanssa sen satamakin. Penikulman pituinen kanava, joka johti sinne Shat-el-Arabista meni umpeen ja kaupunki oli sitten monta vuosisataa melkein unhoitettuna. Tästä vanhasta Basrasta löytyy nyt jälellä ainoastaan ränstyneitä muureja ja soraläjiä Sobeir linnoituksen lähellä. Nykyisen kaupungin valloittivat turkkilaiset v. 1668, persialaiset v. 1777 Sadik Khaliinin johdolla, kunnes turkkilaiset vuoden päästä sen taas valloittivat takaisin. Sitten karkasivat Montefikarapialaiset Basraan, mutta olivat vaan lyhyen ajan sen herroina, sillä kun turkkilaiset kolmannen kerran olivat kaupungin valloittaneet, jäi se heidän käsiinsä. Nyt on Basrassa korkeintaan 15,000 asukasta.
Herra Ashé ja minä teimme pitkän kävelyretken Basrassa. Kävimme hyvinvarustetussa ja vilkkaassa basaarissa, jonka pääosaa peittää tiilikatto, siellä täällä maalauksilla ja fajanseilla koristettuna on basaari muuten avoin tahi palmulehti-matoilla suojattu. Täällä samoin kuin Persian kaupungeissa oli kahviloita, jossa istui kaliaanin polttajia laveilla puusohvilla kyyristyneenä ja jossa arapialaisia kauppiaita teelasin tahi kahvikupin ääressä suoritteli kauppa-asioitaan. Muita yleisiä rakennuksia ei ole kuin turkkilaisen kuvernöörin palatsi ja 40 moskeeta, joista yksi oli suuri ja kaunis. Kadut ovat ahtaat ja äärettömän likaiset. Laihoja ja surkeita koiria kuljeksii tuhansittain ympäri ja öisin tulee läheisistä erämaista joukottain shakaaleja ja hyeenoja hakemaan ahtailta kujilta ruokaansa. Ne auttavat suuressa määrin poistamaan kaupungista kuumetta tuottavia aineksia.
Basra muistuttaa Bushirista siihen nähden, että talot täälläkin ovat kaksi jopa kolmekin kerroksiset, mutta onpa suuria eroavaisuuksiakin, varsinkin mitä akkunoihin koskee. Maakerroksessa ei ole akkunoita ensinkään, mutta ylempiin kerroksiin on asetettu pieniä, häkinmuotoisia kaappeja, nämät ovat varustetut vehreillä tai ruskeilla ristikoilla, jotka on tehty ohuista poikittain asetetuista riu'uista. Näillä pienoisparvekkeilla istuu arapialaisia tai turkkilaisia naisia työskennellen, tupakkaa poltellen tahi virvokkeita nauttien ja sillä välin katsellen elämää kaduilla. Itse ovat he ristikon suojassa näkymättöminä maailman silmiltä. Mutta varsinaisesti eroavat nämät molemmat kaupungit kuitenkin taatelipalmujen kautta, joita täällä on niin runsaasti, että Basra on ikäänkuin palmumetsän peitossa. Muutamat talot ovat ihan palmujen varjossa ja vaikeata on saada yleiskatsauksen kaupungista. Ilma on täynnä hyvänhajuista taatelintuoksua, joka kuitenkin nousu- ja matalaveden aikana muuttuu ihan toisellaiseksi, sillä silloin nousee kuivatuista kanavista ja ympäriolevilta suomailta myrkyllisiä, saastaisia ja tukehduttavia höyryjä. Ilmasto onkin paljon epäterveellisempää kuin Bushirissa ja kuume on vieras, joka aina kesäisin vaatii runsaasti ihmishenkiä. Kun Armeenian ja Kurdistanin vuorilla lumi sulaa, saapi Tigris ja Eufrat paljon vettä, ja tästä Shat-el-Arab tulvii äyräittensä yli, mutta kun kanavat Basran luona ovat ränstyneet ja hoitoa vailla löytää vesi helposti tien läheisiin vainioihin. Kaupunki on täten kaikilta suunnilta veden ympäröimänä, joka tosin kesällä suureksi osaksi haihtuu, mutta kuitenkin lioittaa maan ja muuttaa sen suoksi. Tästä tulee ilma täyteen kosteutta ja illoin sekä öisin lankee niin vahva kaste että tuolit ja pöydät ulkona ovat kuin kuurassa. Ihminen pökertyy ja käy nuopeaksi, heittäytyy sänkyyn voimatta nukkua. Yö vietetään kuitenkin ulkona katolla, tahi ulkoparvekkeella, sillä huoneissa tukehtuisi. Ei ole ihmettelemistäkään, että kuume viihtyy tällaisessa ilmastossa. Ei kukaan, olkoon sitten kaupunkilainen tai siellä oleskeleva muukalainen pääse siltä rauhaan. Jos ei kuumetta muusta saa, niin saapi olla varma, että se tulee hiipien, jos on liiaksi juonut vaarallista ja epäterveellistä juomavettä, tahi jos on syönyt liiaksi hedelmiä tahi on kylmettynyt. Kaikkea tätä seuraa ensin kova ripuli, joka pian kääntyy kuumeeksi. Kuumeen tuntomerkit ovat: ensin jääkylmä puistutus, sitten tulinen kuumuus, unettomuus, vastenmielisyys ruualle, kalpeus, laihtuminen ja erinomainen raukeus. Tauti kestää, helpompana ollen, ainoastaan päivän tahi pari, muuten viikkokausia. Seikka joka vielä tekee ilmaston vaarallisemmaksi, on tuo kuuma ja epäterveellinen länsituuli, viimeinen jäännös murhaavasta Saamum tuulesta. Mutta juuri tämä viimeinen viima on mitä runsaimmin täynnä tomua. Eräs eurooppalainen Bushirissa kertoi kerran pohjois-Arapian erämaassa nähneensä muukalaisen — en muista mistä kansakunnasta, joka tuulen tullessa ei huomannut peittää kasvojansa, vaan tukehtui, kävi mustaksi kasvoiltaan, lankesi maahan ja kuoli paikalla.
Basran väestö on sangen kirjavaa. Siinä on enimmäkseen arapialaisia, turkkilaisia ja persialaisia, mutta paljon on myös armeenialaisia, hindulaisia ja neekereitä. Siitä seuraa että uskontojakin on monta. Täällä löytyy sunniitteja, shiittejä, babiittejä, vahabiittejä, armeenialais- ja kaldealaiskristittyjä, juutalaisia, jetsiidejä y.m. Suvaitsevaisuus näitten eri uskon tunnustajien välillä on kuitenkin suuri ja uskonnollisia eripuraisuuksia on harvoin.
Basraan tuleva muukalainen saa heti sen käsityksen, että tämä lienee sangen vilkas ja väkirikas kauppakaupunki. Laivat ja veneitten moninaisuus satamassa, suuret varastopaikat ja makasiinit, jotka alinomaa täyttyvät uusilla laivanlasteilla, jokihöyryt, jotka monasti viikossa käyvät Bagdadissa täynnä tavaroita — kaikki on omiansa antamaan tukea tälle luulolle. Mutta tuo näkyjänsä niin vilkas kauppa onkin vaan suuremmaksi osaksi kauttakulkutavaraa, paikalliskauppa ei ole erittäin suuri-arvoinen. Seuraavia tavaroita tuodaan Basraan ja Basran kautta: silkkiä, muslimia, pellavakangasta ja verkaa, kultaa ja hopeata, santelipuuta ja indigoa Hindustanista; hedelmiä Bahreinista, kahvia Mokasta; huppuliinoja ja hedelmiä Persiasta; maustimia Jaavasta. Ylellisyystavaroita, jotka suurimmaksi osaksi valmistetaan Bombayssä, viedään Basran kautta Bagdadin ja Mesopotamian sisäosiin. Basrasta viedään pääasiallisesti jaloja metalleja, kuparia, hedelmiä, raakasilkkiä, hevosia ja taateleita. Tärkeimpiä näistä tavaroista ovat taatelit, joita suunnattomat määrät viedään osaksi Persiaan, Syyriaan ja Nedshdiin, osaksi ja varsinkin laivoilla Indiaan ja Eurooppaan. Suetsin kanavan valmistuttua on Basran taatelien arvo noussut erinomaisesti, koska ne nyt helposti voidaan suurissa määrin viedä Eurooppaan, ja syystä saattaa sanoa, että kaupungin olemassa olo suureksi osaksi riippuu tästä arvokkaasta hedelmästä. Arapialaiset kerskailevat siitä, että ainoastaan Basrassa on 70 eri taatelilajia ja eräs persialainen runoilija kertoo, että tätä kasvia saattaa käyttää 363 eri tarkoitukseen. Toinen persialainen runoilija sanoo tämän siunatun puun kasvavan ainoastaan niissä maissa, joissa Islamin uskoa tunnustetaan. Kansa käyttääkin sitä ruokaan ja juomaan, talojen, siltojen ja veneitten rakennusaineeksi, siitä valmistetaan mattoja, köysiä, vasuja ja tuhansia muita kapineita. On sangen huvittavaa nähdä, kuinka tottuneesti ja taitavasti arapialaiset latoovat taatelit. Ne sotketaan kuution muotoisiksi möhkäleiksi, joita kääritään niinimattoihin ja palmun lehtiin. Muutamat ristiin rastiin asetetut, itse taatelipuusta otetut säleet tukevat ja pitävät koossa tätä tavarapakkaa, ja tämmöisenä on se valmis ulosvietäväksi.
Basra on viime aikoina tullut huomatuksi siitä syystä, että on aijottu rakentaa rautatie Välimeren ja Persianlahden välille. Tällä linjalla tulisi tietysti Basra, Bagdad ja Aleppo olemaan tärkeimpiä paikkoja, sillä rautatie alkaisi Iskanderunlahdesta, tahi Antiokiasta Oronteen suulla (pohjois Syyriassa) ja seuraisi joko Tigristä tahi Eufrat virran laaksoa Persianlahdelle asti. Maaperä on erittäin kiitollinen ja matka 1,400 km. Matka Brindisistä tahi jostakin muusta Välimeren satamasta Bombayhin lyhenisi täten 10:llä päivällä. Tämä rautatierakennus on laskettu maksavan noin 250 miljoonaa markkaa, tämän hinnan tuottaisi ennemmin paikallisliike kuin kauttakulkukauppa, jolla Suetsin kanavassa on niin vaarallinen kilpailija. Maan alkuasukkaat tulisivat varmaan ahkerasti käyttämään kolmannen luokan vaunuja. Jos tämä tuuma toteutetaan, olisi se kuoleman isku Syyrian ja Mesopotamian välisille suurille karavaanikauppiaille.[36]
Turkkilainen hallitus Basrassa on kurjimpia mitä ajatella voi. Sen sijaan että se huolehtisi alamaistensa menestyksestä, on se päin vastoin niille kiusaksi — ja samoin on laita monessa muussa kaupungissa, jossa on turkkilainen hallitus. Asukkaat puolestansa halveksivat turkkilaista esivaltaa sydämensä pohjasta ja koettavat pysyä siitä niin riippumattomina kuin mahdollista. Turvallisuus kaupungissa on huonolla kannalla. Beduiini- ja ryövärijoukkoja tunkeutuu kaupunkiin "muurien" yli rosvoamaan, kohtaamatta mitään mainittavaa vastarintaa. Annetaan kanavien ja muurien ränstyä, eikä käytetä maan luonnollisia rikkauksia hyväksensä. Ja kuitenkin on maanlaatu Basran tienoilla niin hedelmällistä, että voitaisiin järjestetyllä viljelys- ja kanavoimistavalla kehittää maanviljelystä erinomaisen korkealle kannalle. Nykyänsä, vaikka hoito on huonoa, tuottavat vainiot vuosittain rikkaita satoja riisiä, vehnää, ohraa, aprikooseja, omenia, kranaattiomenia, viinirypäleitä, oliiveja, kaalia, sallaattia, sipulia, herneitä, papuja y.m.; jos näillä seuduilla olisi viisas hallitus, voisi se suuresti edistää hedelmien sekä laatua että tuotantoa.