Kello 12 puoliyön aikaan saavuimme Kornahiin. Nimi muistuttaa latinalaista cornu (sarvi) sanaa ja Tigris ynnä Eufrat, joitten laineet täällä yhtyvät, ovat todellakin häränsarvien näköiset. Tigristä ja Eufratia onkin verrattu aviopariin. Eufrat on mies, Tigris vaimo, jotka Kornahissa menevät avioliittoon. Onhan vertaus sattuva. Mutta on toinen seikka, joka on omiansa kiinnittämään paljon enemmän huomiota Kornahiin, kuin nämät vertaukset ja matkustaja onkin pelkkänä silmänä niinä muutamina minuutteina, kuin laiva siellä viipyy. Tässä sijaitsi nimittäin paratiisi, jos saa uskoa alkuasukkaitten puheita. Eipä "hyvän ja pahan tiedon puutarhaa" ole hävitetty: Kornahin arapialainen väestö suojelee sitä vielä kiihkeällä huolella. Valitettavasti ei ollut minulla tilaisuutta astua maalle katsomaan tuota surullisen kuuluisata puuta, mutta sain katteinilta kuulla, että se saattoi olla korkeintaan kahdensadan vuoden vanha. Alkuasukkaat luulevat tämän kuitenkin elämän puuksi, ja onneton se, joka siitä taittaisi lehden tai oksan! Ainoastaan syksyllä, kun muutama oksa ja lehti on varissut, sytyttävät arapialaiset niistä paratiisillisen tulen. Mutta asukkaat harjoittavat kuitenkin sangen tuottavaa kauppaa myymällä pieniä palasia tiedon puusta herkkäuskoisille pyhiinvaeltajille. Tähän luonnollisesti ei käytetä mainittua puuta, joka silloin suuren menekin tähden pian loppuisi — pyhiinvaeltajille on erityistä puuta varalla.
Jääköön sanomatta, onko paratiisi sijainnut sillä paikalla, jossa kurja Kornah niminen arapialaiskylä nyt on, mutta jos asianlaita todellakin niin on ollut, on meillä syytä otaksua, että tämä seutu — meidän vanhimpain esivanhempiemme aikoina on ollut paljon viehättävämpi, kuin se nyt on. Muutamia matalia multakattoisia mökkejä, joita palmulehdet ympäröivät, vetinen maa, joka kevättulvien aikana on veden alla, mutta jossa nykyään pienet, lihavat lehmät käyvät laitumella (vatsaan asti liejussa) — astuen, onko tämä näky omiaan muistuttamaan kuolevaista ihmistä paratiisista?
Kornahin luona yhtyvät, niinkuin mainittiin, nämät molemmat virrat yhteen. Tigrisvirran vesi on sakeata ja harmaanruskeata savesta ja maasta, jota se tuo mukanaan Mesopotamian lakeuksilta; Eufratin vesi on kirkasta. Viimemainittu virta kyllä juoksee saviperäisen maan läpi, mutta sen vesi puhdistuu ruovikossa ja suokasveissa, joita on virran alajuoksussa. Tigris virran veden saattaa erottaa Eufratin vedestä monen kilometrin päässä Kornahin alapuolella. Vasta alempana nämä vedet täydellisesti sekaantuvat.
Luokaamme nyt näitten molempien virtojen yhtymäkohdalle lyhyt silmäys niitten kulkuun.
Eufratin alkulähteinä on kaksi lähdevirtaa: Frat ja Murad Su. Frat alkaa Armeenian pääkaupungin, Ersirumin lähellä 2,000 metrin korkeudella, juoksee ensin länttä kohti; seuraten Armeenian vuorijonojen laaksoja, mutta tekee Erginin kohdalla suoran kulman, yhtyäksensä lännestä päin tulevaan Murad Suuhun eli itäiseen Eufratiin, joka alkaa Araratin länsirinteillä ja on vesirikkaampi, kuin Frat. Malatien lähellä Kurdistanissa alkaa kokonainen koski- ja vesiputoussarja, joka ei lopu ennenkuin joki on murtautunut mahtavimpien vuorijonojen läpi Urfa (Edessa) nimisen kaupungin pohjoispuolella. Malatien luona yhtyy siihen Tohma Su, tullen Antitauruksesta Vähässä Aasiassa. Tästä juoksee virta suuressa kaaressa itään, etelään ja länteen päin ja lähenee Biredshikin kohdalla Välimertä 150 km etäisyyteen. Kuljettuaan vielä jonkun matkan etelää kohti, tekee Eufrat mutkan kaakkoon päin ja pitää tämän suunnan aina Persian lahteen asti.
Biredshik on tärkeä ylikulkupaikka kauppakaravaaneille ja pyhiinvaeltajille, jotka tulevat Djarbekrista matkalla Aleppoon tahi Välimerelle. Kameelit viedään ylitse suurilla, litteäpohjaisilla lautoilla. Biredshikin alapuolella laskee joki Mesopotamian lakeudelle, jonka kaltevuus on niin vähäinen, että se tuskin tekee desimetrin yhden kilometrin mitalle (Reclus). Vasemmalta saa Eufrat lisäjoet Nahr Belik ja Shabur, Anahin kaupungin kohdalla on uusi, tärkeä ylikulkupaikka. Bagdadin lähellä ovat Tigris ja Eufrat ainoastaan noin 50 km päässä toisistaan. Eufratista, jonka pinta tässä on 5 metriä korkeampi Tigris-joen pintaa, lähtee tällä paikoin monta haaraa viimemainittuun jokeen, ja täten Eufrat kadottaa suuren määrän vettänsä. Vielä vähän alempana jakautuu joki kahteen haaraan, joista läntinen, Hindiah, muodostaa suolajärven Nedshf. Järven toisella puolella yhtyy Hindiah taas pääjokeen. Tämä seutu on historiallisessa suhteessa merkillisimpiä maan päällä. Hillehin luona ovat Babylonin rauniot, Nedshfin luona Kufan, Hindiahin luona on Birs Nimrod ynnä Baabelin torni ja heti siitä pohjoiseen on pyhä Kerbela. Vielä alempana yhdistyvät joet monilla poikkihaaroilla ja kanavilla toisiinsa, kunnes ne lopulta juoksevat yhteen.
Siinä paikassa, jossa Frat ja Murad Su muodostavat Eufratin, on vedenpaljous melkein yhtä suuri, kuin siinä missä Shat-el-Arab alkaa. Vaikka nimittäin monta lisäjokea tulee Antitauruksesta ja niistä vuorista, jotka ovat pitkin Tigriksen oikeata rantaa, ei näitten vesirikkaus kuitenkaan riitä vastustamaan veden suurta haihtumista, joka käy yhä tuntuvammaksi, kun veden kulku joessa on erinomaisen hidas. Joen keski- ja alajuoksuun yhtyi muinoin useita suuria lisäjokia, niinkuin Wadi Ali ja Wadi Hauran, mutta meidän päivinämme ovat nämät enimmän osan vuotta kuivina. Näitten sangen syvään uurretut laaksot osoittavat kuitenkin selvästi, että pohjois Arapian ilmanala muinoin on ollut toisellainen, kuin nykyään.
Tigris-joki alkaa myös kahdella haaralla. Itäinen, Buhtan Su niminen haara, tulee vuorilta Wan-järven eteläpuolella, toinen haara nimeltä Didshleh alkaa ihan Eufratin lähellä, mutta 400 metriä korkeammalla, kuin tämä. Keski- ja alajuoksuun yhtyy molemmilta puolilta monta pienempää sivujokea ja Tigris (s.o. "nuoli") juoksee vilkkaasti eteenpäin seuraten Kurdistanin ja länsi Persian vuorien suuntaa. Ylä-Tigriksen varrella sijaitsevat nuo tärkeät Diarbekr ja Mosul nimiset kaupungit. Viimemainitun kaupungin alapuolella yhtyvät Kurdistanin vuorista tulevat suuret lisäjoet Iso ja Pieni Sab. Ardilanin vuorista tulee Dijalan joki, joka heti Bagdadin alapuolella juoksee Tigrikseen. Sitä osaa jokea, joka on Bagdadin ja Kornahin välillä, saamme heti oppia lähemmin tuntemaan.
Eufratin ja Tigriksen välillä leviää Mesopotamian lakeus, tätä maata turkkilaiset ja arapialaiset nimittävät El-Djesirah s.o. "Saari." Mesopotamiaksi sanotaan historiallisessa merkityksessä oikeastaan sitä osaa maata, joka on näitten jokien keskimmäisen juoksun välillä, ja tämän jokilaakson kaakkoisimmalle kulmalle ovat persialaiset antaneet nimen Irak Arabi. Ilmanalan puolesta on Mesopotamia ihan erilainen, kuin naapurimaansa. Sitä ympäröivät idässä, pohjoisessa ja lännessä korkeat vuorimaat ja etelässä Arapian kuivat erämaat, maa on itsestään alhaista ja kosteata. Maanlaatu on erinomaista, mutta viljelemätöntä. Muinoin, kun Babylon, Ninive, Seleukia ja Ktesifon olivat valtansa ja rikkautensa kukkulalla, viljeltiin maa huolellisesti ja sen läpi kulki ristiin rastiin suuremmoinen kanavoimislaitos. Nyt ovat nuo muinoin rikkaat vainiot muuttuneet yksitoikkoisiksi, autioksi aroiksi ja useimmat kanavat ovat jäljettömiksi hävinneet santaan. Tarvittaisiin vaan voimallinen ja tarmokas hallitus, muuttamaan vielä kerran olot parempaan päin. Bagdadin luona kuljettavat molemmat joet lähes seitsemäntuhatta kuutiometriä vettä sekunnissa. Tästä vesipaljoudesta tarvittaisiin vaan kymmenesosa koko Irak Arabin kanavoimiseen. (Dumont).
Maassa asuu suurimmaksi osaksi puolivillejä arapialaisia paimentolaisheimoja, jotka kuljeksivat pitkin jokien rantoja, tahi elatuskeinonaan ryöstävät karavaaneja ja matkustajia. Valtiollisesti kuuluu maa Turkin vallanalaisuuteen ja sitä hallitsee jotenkin itsenäisesti turkkilainen pasha, joka asuu Bagdadissa. Mesopotamia on siis erityinen turkkilainen maakunta, jota pohjoisessa rajoittaa Diarbekrin ja Kurdistanin maakunta, idässä Persia ja Persian lahti sekä etelässä ja lännessä Arapia ja Syyria.