Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotamiasta ja Kaukaasiasta

by Sven Anders Hedin

Palaamme taas laivaan.

Aamulla kesäk. 1 päivänä saavuimme juutalaiseen kylään, jonka nimi on Esran hauta, siellä olimme puolen tuntia. Tämän kylän asukkaat ovat yksinomaan juutalaisia ja niitä tuli koko lauma kirkuvia miehiä ja naisia rantaan, kun Mejidieh laski maihin. Kylä on kauniilla paikalla, jokeen ulottuvalla niemellä. Se on palmu- ja lehtimetsän siimekkeessä, ja Tigriksen tyyneeseen veteen kuvastuu se mausolee, jossa Esra profeetan sanotaan lepäävän. Tämä on suuri, valkoinen kivirakennus, jonka persialaiseen malliin rakennettu kupooli on fajanseilla päällystetty. Alapuolella on kivinen rantalaituri, jota Tigriksen aallot huuhtelevat. Profeetta Esra vei, niinkuin tiedetään, juutalaiset pois Baabelista takaisin Jerusalemiin, mutta itse lepää hän vankeuden maassa. "Ja näin on se kirja, jonka Artahsasta antoi papille Esralle, kirjanoppineelle, joka oli opettaja Herran käskysanoissa ja säädyissä Israelin ylitse: Artahsasta, kuningasten kuningas Esra papille ja kirjanoppineelle taivaan Jumalan laissa: Minä olen käskenyt, että kenenkä ikänä kelpaa minun valtakunnassani Israelin kansasta, papeista ja leviittoista mennä kanssasi Jerusalemiin, niin menköön." Esran hauta on tärkeä pyhiinvaelluspaikka, ja monet juutalaiset vaeltavat vuosittain sinne, nähdäkseen profeetan viimeistä leposijaa. Ollessamme vielä kylän kohdalla, uiskenteli kymmenkunta alastonta juutalaispoikaa laivan luo ja kiipesi sinne ylös, levähtääkseen hetkisen sen yläkannella, mutta kun taas pian lähdimme liikkeelle, hyppäsivät kaikki yhtäaikaa jokeen ja uivat takaisin rantaan hurjasti kirkuen. Esran hauta katosi pian näkyvistä, ja sen sijaan levisi taas ääretön, matala, kostea ja suoperäinen lakeus molemmin puolin. Siellä täällä kasvaa mehevää ruohoa ja siinä näkyy suuret laumat raavaita ja lampaita laitumella. Joskus sivuutetaan kyliä, joissa on parikymmentä olkikattoista mökkiä viljelysmaiden keskellä, missä tumma-ihoiset miehet kyntävät erinomaisen alkuperäisillä kahden härän vetämillä puu-auroilla. Paikoittain kasvaa jokivarsilla ruohoa ja laivan ohikulkiessa lentää usein suuret suorsaparvet ylös vedenpinnalta.

Joen vesi on tänä vuoden aikana vielä jotenkin korkealla, mutta alenee yhä enemmän, kunnes se syyskesällä on alimmillaan. Mejidiehillä, joka täydessä lastissa ollen käy noin l,5 metriä syvässä, on silloin sangen vaikeata löytää tiensä hiekkasärkkien välitse. Laivakulkua vaikeuttaa vielä sekin seikka, että joen rannat pitkin pituuttaan ovat niin yksitoikkoiset, että laivanmiehet eivät voi saada mitään varsinaisia merkkejä rannoilta. Muutamia pahamaineisia paikkoja on tosin merkitty kivillä tahi seipäillä, mutta näitten hyötyä vähentää se seikka että joen särkät ovat liikkuvaisia ja usein muuttavat paikkaa. Ei olekaan harvinaista, että höyrylaivat ja purjeveneet laskevat matalikolle. Semmoisissa tilaisuuksissa täytyy Mejidiehin purkaa koko lastinsa, tyhjentää vesilastinsa ja viedä matkustajat maihin. Kun on onnellisesti päästy matalikolta, täytyy taas noutaa matkustajat pikkuveneillä ja sälyttää lastin uudelleen. Tähän toimeen menee usein puoli päivää ja kun tämmöisiä esteitä tulee useita samalla matkalla, niin ei ole harvinaista, että laiva tarvitsee koko yksitoista päivää päästäksensä Bagdadiin, jota vastoin veden korkealla ollessa menee vaan neljä päivää. Jokea alaspäin kulkiessa tarvitaan suotuisissa oloissa vaan 42 tuntia.

Asukkaat näillä seuduin ovat arapianheimoista paimentolaiskansaa. Vaeltaessansa vievät he mukanaan suuret eläinlaumansa ja telttansa; näitä he tilaisuuden mukaan kuljettavat purjeveneissä tahi vetävät he niitä kanooteissa pitkin joen rantoja. Luonteeltaan ovat he urhoollisia, puolivillejä ja sotaisia. Pukunsa on sangen yksinkertainen, sillä heillä on ainoastaan riepu lanteitten ympäri ja valkoinen huivi riippuu turpaanin ympärillä suojaamassa päätä ja kaulaa auringolta; muuten ovat he alastomia. Ihonsa on kuparinruskea, tukka pitkä ja takkuinen. Ahvettuneet ja tarmokkaat kasvonpiirteet ovat ikäänkuin bronssiin valetut. He ratsastavat, useimmiten satulatta, muhkeilla, virmoilla hevosilla, kädessä aina pitkät keihäät. Toisinaan meidän ohi kulkiessamme juoksivat tai ratsastivat he pienissä joukoissa pitkin rantaa, hirveästi kiljuen ja heiluttaen keihästään päänsä yli y.m. sotaisia liikkeitä tehden. Naiset ovat voimakkaan ja melkein miehekkään näköisiä, heidänkin pukunsa on erittäin keveä. Nämät kukistamattomat arapialaiset, jotka asuvat pitkin Tigriksen rantoja, kuuluvat moneen eri heimoon, joista tärkeimmät ovat: Montefig, Abu Muhametti, Beni Lam ja Khamar. Muutamat heistä ovat vakinaisesti sijoittuneet joen rannoille, muodostaen kyliä, ja elävät maanviljelyksestä, kun taas useimmat jatkavat paimentolaiselämäänsä. Nämät viimemainitut ovat erämaan vapaimpia poikia, he eivät tottele mitään esivaltaa, eivät kärsi paikallansa olemista, he rakastavat vaan vaeltamista pitkin ja poikin Mesopotamian lakeuksia suunnattomine lammas- ja puhvelilaumoineen. Löydettyään hyvän laitumen, rakentavat he telttansa sinne joksikin aikaa siten, että levittävät olkimattoja kaareksi käännettyjen tankojen päälle, joten tämä on lyhyen tunnelin näköinen. Muutamain teltat ovat kankaasta tahi nahoista. Siihen aikaan, jolloin minä Tigriksellä matkustin, oli näitä vaeltavia kyliä sangen runsaasti pitkin rantoja, sillä alkava kesä ja sen tavaton kuumuus teki veden tarpeen niin paljoa tuntuvammaksi. Paimentolaisia oli siis niin joukottain kokoontunut virran rannalle saadaksensa runsaasti vettä. Vesi oli yhä kuitenkin sameraa ja lämmintä. Tuon tuostakin kohtasimme kanootteja ja purjeveneitä, jotka virran tai vienon tuulen avulla liukuivat jokea myöden alaspäin; muutamia veneitä vetivät miehet köysillä käyden itse rantaa pitkin. Purjeveneet ovat erittäin käytännöllisiä; niihin mahtuu paljon ja iso purje kokoaa pienenkin tuulen, jonka tiellä ei ole vuoria eikä metsiä. Höyrylaivat ovat kuitenkin vähitellen poistaneet käytännöstä nämät entiset tavarankuljettajat, niin että ne nykyään ovat jotenkin harvinaisia. Kun virta kulussaan arojen halki tekee suuria mutkia, näyttää vastaantuleva purjevene kulkevan milloin meidän suuntaamme, milloin päinvastoin, milloin taas olevan kaukana sisämaassa: ja tämä tuottaa monelle katsojalle hupaista hämminkiä. Virtojen ylä-osassa kuljetetaan tavaroita lautoilla ("kelek"), jotka lepäävät ilmalla täytettyjen nahkalaukkujen päällä.

Kello 4 aikaan tulimme Amaran kaupunkiin, joka suureksi osaksi on Tigriksen vasemmalla rannalla. Täällä on m.m. sähkölennätinasema, suuri kahvila rannalla, valkoisia, hyvinrakennettuja savihuoneita ja moskee. Parisataa kaupungin asukasta riensi heti rannalle, jossa pitivät hirveätä meteliä, mutta tämä kirjava näkemys oli kuitenkin vilkas ja hupainen. Pari tuntia viivyttyämme, jolla aikaa villasäkkejä lastattiin laivasta maalle, jatkoimme matkaamme virtaa ylöspäin. Maisemat ovat yhä yksitoikkoisia, ainoastaan siellä täällä kasvaa jokunen mehevä pensas rannalla. Kaukana oikealla siintää Kurdistanin vuoria kohoten jyrkkinä, vaaleansinisinä seininä. Yöllä näkyi sieltä kaksi tavatonta liekkiä, en tiedä, mistä ne olivat. Rannoilla leimusivat arapialaisten suuret telttatulet kaiken yötä; niitä tarvitaan arvattavasti ruoan laittamiseen ja hyttysten karkoittamiseen. Liekkien leimussa saattoi useinkin selvästi erottaa telttien sisuksen: lapset makaamassa, naiset ruoan laittopuuhissa ja miehet tupakoimassa ja kahvia tai teetä juomassa. Poltinaineet ovat kuivia ohdakkeita ja oksia, joita naiset kokoavat. Päivän koittaissa tulet hiljalleen sammuvat ja väistyvät uuden päivän valkean tieltä, joka Itämailla hehkuu pohjoismaalaiselle tuntematonta kuumuutta.

2 p. kesäk. Elämä laivalla ei ole vaihtelevaa, vielä vähemmän maisema ympärillämme. Rannoilla yhä vilisee paimentolaisia laumoineen. Teltat ovat enimmäkseen mustaa huopaa, miehenkorkuisten seivästen päässä. Eräällä kohtaa oli suuri puhvelilauma virran poikki, ja ainoastaan kuono ja sarvet näkyivät vedenpäällä. Lauman edellä ui paimen, jota eläimet taajoissa joukoissa seurasivat; laumaa pitivät koossa miehet, istuen pitkät piikit kädessä uivien hevosten selässä. Naiset ajoivat samalla tavalla virran ylitse uivilla hevosilla, jotka töin tuskin saivat päänsä pysymään vedenpinnan yläpuolella. Iltapuolella tuli meitä vastaan turkkilainen siipilaiva, matkalla Basraan, ja vähän myöhemmin saavuimme Kot-el-Amaran kaupunkiin, Tigriksen vasemmalla rannalla. Kaupunki on vasta muutaman kymmenkunnan vuoden vanha. Se on vilkas ja kukoistava kauppapaikka ja seudun arapialaisheimojen markkinapaikka. Täällä lastattiin laivaan villasäkkejä. Lampaanvillat näyttävät olevankin tärkeä kauppatavara, jota kuljetetaan Tigriksen rannalta Bagdadiin, Mesopotamian kaupan pääpisteeseen, josta villat sitten viedään suurta Syyrian karavaanitietä myöden Välimeren rantamille. Kot-el-Amaran tienoilla kadottaa Tigris osan vettänsä, joka Shat-el-Hai nimistä kanavaa myöden valuu etelään ja yhtyy Eufratiin. Eufrat ja Tigris virtain suhde toisiinsa on hyvin monimutkainen. Bagdadin paikoilla Eufrat antaa Tigrikselle suuren osan vesiänsä, sillä Eufrat juoksee siellä Tigristä korkeammalla; Kot-el-Amaran kohdalla Tigris taas maksaa velkansa Eufratille.

Kot-el-Amaran pohjoispuolella ylenevät virran rannat 2-4 m korkuisiksi; rantaviivat ovat sentähden hyvin selvät ja vedensyömät. Nevat ovat nyt loppuneet ja moskitoskärpäset vähenneet; mutta sitä vastoin suhisee ilmassa miljaardittain suuria, vihriäisiä heinäsirkkoja. Rannoilla ne muodostavat tiheitä, tummia pilviä, joista kuuluu kitisevää ääntä. Nämät vahingolliset itikat kulkevat maan yli lukemattomissa parvissa ja hävittävät tieltään kaiken kasvullisuuden. Laivaammekin niitä tuli suuret liumat, asettuivat hetkeksi teltan katolle, laivan kannelle, tai matkustajien päälle, ja jatkoivat sitten levotonta kulkuansa. Oli täysi työ irroittaessa niitä vaatteista, joihin ne iskivät kiinni terävillä kynsillään sekä suojellessaan niiltä kasvojansa. Hetken aikaa niiden kanssa oteltuani, menin hyttiini, mutta en sielläkään saanut olla heinäsirkoilta rauhassa: niitä oli kaikkialla, vuoteessa ja lattialla nuo paksut, viheriäiset jätkäleet matelivat, vaikka vaan ihan pieni akkuna oli ollut auki. Saatuani hytin jotenkin puhtaaksi noista pedoista, suljin kaikki aukot; mutta arapialaiset eivät näyttäneet paljon piittaavan heinäsirkoista. Heitä oli joukko kiivennyt lastiksi tuotujen villakasojen korkeimmalle kukkulalle ja sieltä he läimähyttelivät kepeillänsä y.m. aseilla ohilentäviä itikoita, niin että pian koko joukko näitä eläinraukkoja makasi räpystellen heidän ympärillään. Savutorvenkin ympärillä, josta sakeita savupilviä nousi, makasi niitä läjittäin puolikuolleina. Tämä kaikki oli kyllä huomiota herättävää, mutta hauskuutta se ei lisännyt laivamatkan yksitoikkoisuudelle.

Tuskin saattaa ajatellakkaan kirjavampaa matkustajajoukkoa, kuin mitä Mejidieh nyt kuljetti. Eurooppalaisessa höyrylaivassa saattaa kyllä tavata matkustajia erilaisimmista kansaluokista ja kansakunnista, mutta niitä niissä on katseltava verrattuna siihen mitä näkee itämaalaisen höyrylaivan etukannella. Itämailla ei pidetä ensinkään sopimattomana eikä köyhyyttä todistavana, jos "paremmatkin ihmiset" matkustavat etukannella. Rikkaimmat kauppamiehet seurustelevat tuttavallisesti ja veljellisesti dervishien ja jätkien kanssa laivakannella. Tuon tuostakin pistäännyin minä katteinin luo komentosillalle, josta oli mukava katsella itämaalaista arki-elämää ja sen kirjavia kuvia tuolla alhaalla laajalla laivankannella. Kun itämaalaiset tekevät pitkiä höyrylaivamatkoja, hankkivat he ensimmäiseksi itsellensä niin helpon paikan kun mahdollista. Siihen ne sitten sijoittuvat parhaimmalla tavalla: heillä on muassaan makuuvaatteet, peitteet, matot, keittimet ja tarpeelliset talouskapineet. Ensin tulijat asettuvat parhaimmille paikoille, s.o. pitkin partaita ja seinämiä etu- ja peräkannen yhtymäkohdissa. Myöhemmin tulijat saavat parhaansa mukaan sijoittua keskelle laivankantta. Kas tässä muutamia kuvia Mejidiehin etukannelta.

Tuossa istuu pari arapialaista pelaten noppapeliä melkein uskomattomalla näppäryydellä; jos he todellakin ehtivät yhtä pian ajatella, kuinka parhaiten nopan heittäisivät, kuin muuttavat kavut paikoilleen, niin täytyy myöntää, että he ajattelevat erinomaisen nopeasti. Tuossa istuu arkulla kaksi hindulaista piippua polttaen, ja ihan lähellä heitä istuu matolla muutamia persialaisia kauppiaita, joista yksi pitää tulta vireillä samovaarissa, puhaltamalla sen pitkään torveen, jolla aikaa toiset lausuvat kohteliaisuuksia toisilleen tahi keskustelevat kauppa-asioista, aina sillä välin maistellen höyryävää teetään. Etäällä etukeulassa istuu dervishi kertoen satuja tarkkaavalle kuuliakunnalle, joka loikoo hänen ympärillään matolla. Omituisin kaikista mitä näimme oli erään persialaisen täydellinen haaremi, hän kun perheineen ja kaikkine kampsuineen oli muuttomatkalla Bagdadiin. Hän oli levittänyt kolme suurta patjaa seinien viereen komentosillan alla ja ripustanut tummia kankaita keppien päähän matkakistujen väliin ja näillä piirittänyt pienen alan laivan kantta, estääksensä kolmea vaimoansa näkymästä muille matkustajille. Mutta kun hän ei ollut muistanut kattaa tätä piirikuntaansa, näkyi tuo väliaikainen haaremi komentosillalle kokonansa; vaimot siellä kuluttivat aikaansa käsitöillä, tupakoiden, teetä juoden ja maaten. Heillä näytti olevan hupainen matka Bagdadiin! — Joka perheellä oli saviruukkuja, joilla nostettiin vettä virrasta pesemisiin ja samovaariin.

Ilma käy yhä suloisemmaksi, jota ylemmäksi virtaa tulemme. Kuumat ja kosteat tuulet eivät nyt tunnu niin paljon. Ilmanala on Bushirissa paljon parempi kuin Basrassa. Kello 9 illalla kuljimme Baghilan linnoitetun kylän ohi, jolloin pysähdyimme hetkeksi, kun laivaan otettiin muuan arapialainen, jota kolme miestä saattoi pienellä veneellä laivan kylkeen. Kello 10 pysähtyi laiva äkkiä keskellä virtaa. Olimme ajaneet hietasärkälle ja siinä nyt pari tuntia tuumailtiin, sillä aikaa kun laivamiehet veteen mentyänsä, pitkillä riuvuilla mittailivat veden syvyyttä särkän reunoilla. Kun matalikon heikoin kohta oli löydetty, tyhjennettiin osa vesilastia ja ponnistamalla kaikki voimansa pääsi laiva taas pimeässä liikkeelle. Varmuuden vuoksi asetettiin kuitenkin eräs laivamies uloimmaksi etukeulaan, mitatakseen tuon tuostakin sylipuulla veden syvyyttä. Tigriksen nopeus on tässä 2,5 penikulmaa tunnissa.