Täältä lähdimme turkkilaisen linnan kasarmeihin, jotka ovat ihan Tigriksen vasemmalla rannalla ja rakennetut eurooppalaiseen malliin. Neliskulmaisella pihalla on tykkejä ja iso kellotapuli. Linnassa kuuluu olevan neljä tahi viisituhatta miestä. Arapialaisissa ja kurdistanilaisissa piirikaupungeissa kuuluu olevan vähän suurempi sotajoukko. Nämät joukot eivät ole juuri erittäin lukuisat, jos ajatellaan, ettei pashakenraalikuvernööri sodan tahi kapinan syttyessä voi saada mitään apua Konstantinoopolista.
Sitten katselimme me "Oikeuden taloa", siinä on oikeusistuin, jonka tuomionalaisia muutkin uskon tunnustajat ovat kuin muhamettilaiset.
Bagdadissa on noin yhdeksänkymmentätuhatta asukasta, mitä erilaisimmista kansakunnista. Kauppiaat ovat melkein kaikki arapialaista sukuperää. Alemmat kansaluokat ovat sekoitus turkkilaista, arapialaista, persialaista ja intialaista verta. Juutalaiset ja kristityt ovat säilyttäneet heidän kansalaisominaisuutensa; juutalaisia ovat noin neljäsosa koko kaupungin asukkaista, Bagdadissa lyhemmän ajan oleskelevia vieraita ovat kurdilaisia, persialaisia ja beduiineja. Siviili- ja sotilasvirkoja toimittavat turkkilaiset Konstantinooppolista, ja sotaväki on melkein yksinomaan turkkilaista.
Bagdadia hallitsee pasha, joka valitaan neljäksi tai viideksi vuodeksi jostakin hienosta osmanilaisesta perheestä Stampulissa. Hän hallitsee maakuntaansa jotenkin itsevaltiaasti, eikä paljon välitä sulttaani herrastaan. Kun näitten molempien kaupunkien välillä on pitkä matka, niin Konstantinoopolin hallitus ei juuri voi tarkastaa tämän toimia. Pashan ohessa on hallituksessa neuvoskunta, jossa on korkeampia upseereja ja hallitusosastojen päämiehet. Pashan herruus ulottuu Basrasta Mardiniin, Persiasta ja Kurdistanista Syyriaan ja Palestiinaan. Todellisuudessa ei hänen valtikkansa kuitenkaan uletu niin pitkälle, sillä monet kurdistanilaiset ja arapialaiset päälliköt, varsinkin idässä ja lännessä, niskoittelevat häntä vastaan. Se vero, minkä tämä maakunta suorittaa valtiokassaan ei ole suuri, mutta Bagdadin merkitys Mesopotamian sota-asemain keskuksena on sitä suurempi ja semmoisena saattaa epäilemättä kaupunki tulevaisuudessa käydä sangen tärkeäksi. Se on Turkin rajakaupunki Persiata vastaan.
Bagdad on erittäin tärkeä paikka, se kun on Intian ja läntisen etu Aasian kaupan keskuspaikka; ja vielä tärkeämmäksi se kävisi jos ehdoteltu rautatie rakennettaisiin. Kauppatavara on pääasiallisesti Intian käsiteollisuutta, joka tuodaan Bushirin ja Basran kautta ja viedään Nedhsdiin, Syyriaan, Kurdistaniin, Armeeniaan ja Vähään Aasiaan. Bagdadin persialainen kauppa on sitä vastoin vähentynyt ja ruvennut kulkemaan oikotietä Ertserumin kautta Konstanttinoopoliin. Tärkeitä vientitavaroita on: ohra, hirssi, maisi, riisi, seesami, meloonit, aprikoosit, appelsiinit, omenat, päärynät, viikunat, viinirypäleet, oliivit, mausteet ja väriaineet; lisäksi uljaita, arapianrotuisia hevosia sekä valkoisia aasia, joka on erityinen laji suuria, vahvoja ja nopeajalkaisia. Bagdadissa nämä aasit ovat useimmiten hennavärillä maalattuja keltaisiksi tai punaisiksi, ja niitä käytetään ratsastaissa kaupungin toisesta päästä toiseen. Hevoskauppa on kuitenkin tärkein kaikista. Kotimaisen teollisuuden tuotteista mainittakoon: kankaat, matot, silkkivyöt ja kengät, jotka tehdään keltaisesta tai punaisesta nahasta ja ovat erittäin kelvollisia.
Maakunnan eläinkuntaa edustavat etupäässä seuraavat eläinlajit: susi, hyeena, kettu, sakaali, villisika, jänis, hevonen, yksikyttyräinen kameeli, puhveli, nautaeläimet, aasi, muuli, lammas, kuttu ja kaselli. Käärmeet ja skorpioonit ovat yleisiä. Bagdad on äärettömän rikas kyyhkysistä. Sok-el-Gatselin minareetissa on niillä tuhansittain pesänsä. Muista linnuista mainittakoon peltokana, pyy, rastas, varis, haukka, jota käytetään kasellimetsästyksessä, sekä pelikaani. Hyönteisiä on: kärpäset, hyttyset, moskiittokärpäset ja syöpäläiset, joitten paras aika on maaliskuusta huhtikuuhun.
Mineraalituotteista ovat paloöljy, hiilet ja rauta etevimmät.
Lopuksi saanen liittää tähän muutamia tärkeitä tapahtumia tämän vanhan kaupungin historiasta (pääasiallisesti prof. Müllerin "Islamin Historian" mukaan.)
Bagdad, jota kansa nimitti "Mansurin kaupungiksi" ja kalifit Dar-es-Salamiksi eli "Rauhan asunnoksi", perustettiin v. 762 j.Kr. Tigriksen oikealle rannalle. Sen perustaja oli kalifi Abu Djaifar-al-Mansur. Nimen merkityksestä ollaan eri mieltä. Muutamat arapialaiset historioitsijat selittävät Bagdadin merkitsevän Dadin puutarhaa koska Bag merkitsee puutarhaa ja Dad tarun mukaan oli erakko, joka asui palmupuistossa sillä paikalla, mihin kaupunki myöhemmin rakennettiin. Toiset taas arvelivat että Bagdad merkitsee "annettu puutarha", toisten mukaan "Jumalan antama", koska Bag oli vanha kaldealainen jumalan nimi. Ennen vuotta 762 oli Bagdad vähäpätöinen markkinakylä joka ei liene antanut Mansurille aihetta rakentamaan pääkaupunkinsa juuri sinne. Pikemmin on Eufratin läheisyys ollut syynä kaupungin perustamiseen ja molemmat virrat yhdistettiinkin toisiinsa oivallisilla kanavilla. V. 1848 löysi Rawlinson, veden ollessa erittäin alhaalla, vanhan tiililaiturin jäännöksiä virran oikealla rannalla, ja monessa tiilessä luettiin Nebukadnesarin nimeä.
Mansur oli epäilemättä voimallisin ja jäntevin kaikista abbasilaisista kalifeista. Hänen aikanaan (754-775) oli yhtämittainen rauha Irakissa, ja valtakunta kukoisti kaikin puolin. Hän järjesti säännöllisen postinkulun, voidaksensa helpommin hallita kaukaisia maakuntia. Hän perusti ja linnoitti toivioretkiläisten tien Mekkaan. Hän lisäsi kanavia liikkeen ja maan kastelemisen hyödyksi, ja hänen onnistui paremmin kuin kenenkään muun sovittaa seemiläiset ja indoeuroopalaiset kansansa ainekset, arapialaiset ja persialaiset. Hänellä oli apunaan erinomainen rahaministeri, persialainen Khalid.