Katseltuamme basaareja ja oltuamme sisällä useissa karavaaniseraijeissa, joissa englantilaisia siirtomaantavaroita ja persialaisia tuotteita oli läjittäin hyvästi pakkoihin kiedottuina menimme me "amaretiin" eli siihen taloon jossa kuvernööri pitää kokouksiansa ja neuvottelujaan. Tämän ympärillä oli suuri puutarha. Kuvernööri oli niin erinomaisen kohtelias, että hän itse näytti meille amareetin uhkeat ja loistoisat huoneet. Sen jälkeen kävimme me kasarmeissa, joihin on sijoitettuna 2000 sotamiestä ja 14 kanuunaa. Erään kasarmin katolla on "balakhane"; eli ylähuone joka on nelikulmainen, kupukattoinen ja jonka kaikilla sivuilla on tavattoman suuret ovet. Soittokunta kajahuttaa siellä joka ilta auringon laskiessa yksitoikkoisia, rämiseviä, mutta vaikuttavia säveleitään.
Kello 2 alkoi mirzaa väsyttää, jonka vuoksi me lähdimme kotiin päin, ja hänen sijaansa astui nuorempi sihteeri mirza Mizak ja "guhlam" eli palvelija, joiden seurassa minä tein matkan merkilliselle Tag Bostanille, joka sijaitsee vähän enemmän kuin Ruotsin penikulman päässä pohjoiseen päin kaupungista. Me nousimme kolmen Aga Hassanin komean juoksijan selkään, ja tultuamme kaupungin ulkopuolelle ajoimme me täyttä laukkaa aavikon yli vuorta kohden, joka pohjoisessa kohotti lumipeitteistä päätään taivasta kohti. Perille päästyä jätimme hevoset guhlamin haltuun ja katselimme jalan merkillisiä muinaisjäännöksiä.
Vuoren juurella nousee maasta runsas lähde, jonka vesi on aivan puhdasta ja läpikuultavaa. Tämän yli on tuo muinoin ihana Tag Bostanin huvilinna rakennettu. Sen omisti Kirmanshahin entinen kuvernööri Imat-Dovleh, joka kuoli kymmenen vuotta sitten ja joka vietti suvikuukaudet siellä. Linna sijaitsee luonnollisessa syvennyksessä vuoren juurella. Eteisessä on nelikulmainen marmoriallas, jonka pohjasta lähde kumpuaa. Näyttää siltä kuin vesi kiehuisi pinnalla, ja sitä pulppuaa niin runsaasti, että se voimakkaina koskina kuohuu altaan neljän reunan yli, täyttää eteisen jalan vahvuudelta ja muodostaa sitten tasaisen putouksen portin kynnyksellä, jonka jälkeen se kohisten syöksyy alas toiseen hyvin suureen ja mahdottoman syvään altaaseen, joka on kaivettu palatsin eteen. Tämäkin täyttyy reunojaan myöten, mutta purkaa liian veden pois kuuden pienen putouksen kautta, jotka vaahdosta valkeina syöksyvät alas 25 jalan korkuista pengertä. Tämän juurella ne taas yhdistyvät pieneksi puroksi, joka juoksee kaupunkia kohden. Tämä kaikki muodostaa erittäin miellyttävän ja hurmaavan kuvan ja todistaa suuressa määrässä, kuinka taitavia persialaiset ovat johtamaan ja ryhmittämään vettä sieviksi putouksiksi ja kanaviksi.
Itse kaupungissa juoksee vesi osaksi maan-alaisissa osaksi katetuissa ja osaksi aivan avonaisissa kanavissa ja on joka pihalla johdettu pieneen altaaseen, jota käytetään niin hyvin astioitten ja pyykin pesuun, kuin juomaveden noutamiseksi. Kun nyt vesi kulkee koko kaupungin lävitse yhdestä altaasta toiseen, voi ajatella kuinka puhdasta sen täytyy olla, kun se käytettynä sadoissa pihoissa saapuu laitakaupungille. Näkeepä usein jätteitä ja likaviemäriharvinaisuuksia tulla kelluttelevan kanavia myöten altaisiin. Jotta jossain määrässä vältettäisi tätä epäkohtaa, on paikka paikoin itse kanavaan kaivettu syviä kaivoja, joiden tarkoitus on koota mutaa ja liejua. Aika ajoin tyhjennetään ja puhdistetaan nämä sangoilla, jotka lasketaan alas niiden pohjaan ja vedetään ylös lialla täytettyinä. Saattaa joskus nähdä kuinka sanko satakin kertaa lasketaan alas ja täytetään tummalla, haisevalla loalla, jota luonnollisesti ei kuljeteta pois, vaan tyhjennetään kadulle, jossa se saa maata, kunnes ensi sade huuhtoo sen takaisin kanavaan. Useissa paikoissa ovat kanavat johdetut hautausmaitten poikki, joka seikka ei juuri lisää veden puhtautta. Mutta jatkakaamme tarkastustamme Tag Bostanin luona.
Kun astuu ulos linnasta ja poikkee oikealle, tapaa heti korkokuvan, joka esittää kolmea kuningasta. Vielä muutamia askelia oikealle astuttua tullaan vuorenseinään hakatulle luolalle, joka muodostaa täydellisen tasaiseksi hakatun, kaarenmuotoisen holvin, joka on 12 jalkaa leveä ja 19 jalkaa syvä. Luolan peräseinällä on kohokuva, esittäen kahta luonnollisessa koossa olevaa henkilöä, jotka kohtaavat toisensa ja tervehtävät. Niiden molemmilla sivuilla näkyy pehleviskielisiä kirjoituksia, näin kuuluvia: "Mazdajasnien kuninkaan Shapurinkuva, kuninkaitten kuningas Iranissa ja Aniranissa, taivaallista sukuperää, polveutuen jumalista, mazdajasnien kuninkaan Auharmazdin (s.o. Ormizd II, joka hallitsi 302 ja 309 välillä) poika, kuninkaitten kuningas Iranissa ja Aniranissa, taivaallista sukuperää, polveutuen jumalista, kuningas Narsahin (s.o. Narses, 293-302), kuninkaitten kuninkaan pojanpoika".[43] Toinen kirjoitus kuuluu melkein samalla tavalla, mutta se on Sapor III:nnesta, joka hallitsi v. 383-388.
Taas astutaan muutamia askeleita samaan suuntaan pitkin kivitettyä käytävää kallion alapuolella ja tullaan toiseen holviin, suurempaan kuin edellinen. Se on 25 jalkaa leveä, 20 jalkaa syvä ja 50 jalkaa korkea. Siten muodostetun luolan yläpuolella, niin muodoin ulkopuolisella kallioseinällä, liitelee kaksi heikosti hakattua enkeliä seppeleet ja kukkaisköynnökset käsissä. Niiden alapuolella on runsaasti somia koristeita veistettynä. Luolan sisäseinällä nähdään kaksi korkokuvaa otsikon toisistaan eroittamina. Ylimmäinen kuvaa kuningas Sapor II:sta kypärä päässä. Hänen oikealla puolellaan näkyy nainen pitkäliepeisessä puvussa ja kruunu päässä, pitäen seppelettä kädessään, ja vasemmalla seisoo mies, samoin kruunu päässä. Otsikon alapuolella on ratsastajan kuva erittäin hyvästi kohokuvaksi hakattuna. Se on satujen sankari Rustam,[44] oikeassa kädessä keihäs, jonka hän juuri on viskaamaisillaan, ja vasemmassa kilpi. Hevonen on runsaasti koristetun panssarin suojaama. Sen oikea etujalka, joka on aivan pois hakattu ja irrallaan, on tallella, mutta oikea takajalka ja osa päästä ynnä ratsumiehen oikea käsivarsi ovat poissa. Molemmin puolin tätä ratsastajan kuvaa on korinttilainen pylväs kalliosta hakattuna. Nämä neljä kuvaa ovat kaikki luonnollista kokoa vähän suuremmat.
Vasemmalla, kun tullaan sisään luolaan, on toinen korkokuva, joka luultavasti polveutuu myöhemmältä ajalta. Se on maalattu ja esittää miestä, joka istuu valtaistuimella kolmen henkilön ympäröimänä. Toverini sanoi, että se oli Mamdali Mirza, luultavasti joku muinainen Kirmanshahin ylimys. Tämän alapuolella on sitä vastoin erittäin kaunis kohokuva saman ikäinen kuin luola. Se esittää Bahramia metsä-sikoja ajamassa. Hän seisoo itse pienessä soutuveneessä, joka ei ollenkaan vastaa hänen omaa kokoaan, ja veneessä olevilla neljällä soutajalla on valitettavan vähän tilaa. Kädessä on sankarilla jännitetty jousi, ja hänen edessään tulee suuri, pyöreä karhu hyppien läpi ilman, pensaitten ja puitten välistä. Hänen veneensä ympärillä näkyy toisia, vielä pienempiä veneitä, muutamissa alastomia naisia, jotka soittavat harppua. Kaikissa suunnissa juoksee laumoittain villi-sikoja metsän lävitse, ja kokonaisia pataljoonia ratsuelefantteja astelee rannalla. Eläinten kuvat ovat merkillisen hyvin tehdyt, muodot ovat hienot ja luonnolliset, mutta perspektiivi ja ryhmitys ovat käsittämättömät, kaikki on sikin sokin: metsäsiat juoksevat aivan häikäilemättä korkealla ilmassa, muutamat veneet soutavat metsän sisään samalla kun jotkut elefanteista käyvät veden päällä.
Oikealla seinällä näkee kuningas Saporin hevosen selässä ja Bahramin ajavan peuroja. Jälkimmäinen on kuvattu paljon kookkaammaksi kuin hänen samoin ratsastavat seuralaisensa. Hän kiitää eteenpäin hurjaa vauhtia, jousi jännitettynä ja miekka kupeella, ajaen peuralaumaa edellään, josta muutamat päättäen niistä kuperkeikoista kuin ne tekevät, jo näyttävät olevan kuolleita tai haavoitettuja. Taulun reunoilla näkyy dromedaarilaumoja ratsastajineen. Myöskin tämän kohokuvan kuvat, jotka keskimäärin ovat jalan korkuiset, ovat erinomaisen hyvin tehdyt.
Tehdäksemme täydelliseksi luettelon Tag Bostanin merkillisyyksistä mainittakoon viisi jalkaa korkea kuvapatsas, josta ainoastaan yläosa on tallella. Se ei ansaitsisi mainitsemista, jos se ei olisi yksi noita sangen harvalukuisia kokonaan irtonaisia kuvanveistoteoksia, jotka on löydetty Persiassa.
Vuori, johon nämä huomattavat muistomerkit on hakattu, on, niinkuin sanottu, melkein pystysuora. Jyrkässä seinässä on kumminkin joukko pieniä kyhmyjä ja kielekkeitä, ja näiden avulla kiipesi eräs persialainen, notkea kuin kissa, ylös kahdensadan jalan korkeuteen maasta. Se näytti sangen uskalletulta ja vaaralliselta, mutta hän suoritti temppunsa taitavasti ja tuli ehein nahoin alas jälleen. Tarkoituksena tällä näöltään niin tarpeettomalla ponnistuksella oli luonnollisesti saada "anom" eli rahalahja. Mirza Mizak kertoi, että mies aina sovitti kiipeämisensä juuri siksi hetkeksi, jolloin joku matkustaja tai kulkija tuli Tag Bostanille. Hän oli jo poikana alkanut harjoitella sitä, eikä kukaan muu voinut tehdä sitä hänen perässään.