Tohtori Hybennetin talon edustalla oleva pieni puutarha oli nyt vallan toisessa puvussa, kuin silloin kun jätin sen kaksi kuukautta sitten. Orjantappurat olivat täydessä kukassa, syreenit tuoksuivat riippuvine terttuineen ja puutarhan keskellä oleva lehtokuja oli saanut tuuhean lehtiverhon, joka muodosti tien yli auringon säteitä vastaan läpäisemättömän holvin. Itse rakennuksessa oli myös tapahtunut muutoksia: se oli valkeaksi rapattu ja korjattu, ja neljä patsasta kannatti nyt balkongia.
Tattarilaisesta matkatoveristani Baki Khanov'ista sain minä tohtori Hybennetiltä kuulla, että hän oli viipynyt viisitoista päivää kovaa kuumetta sairastaen ja voimatta nousta sängystä. Hän oli kumminkin saanut hyvää hoitoa, sillä paitsi tohtori Hybennetiä hoiti häntä myös t:ri Tholozan. Eräänä aamuna, kun Hybennetin piti antaa hänelle tavanmukaisia lääkkeitä, ei häntä ollut huoneessa; myös hänen tavaransa olivat poissa. Portilla olevat sotamiehet kertoivat, että hän varhain päivän koittaessa oli lähtenyt sieltä tattarilainen laukku olkapäällä. Sittemmin, palattuani Bakuun, kuulin minä häneltä itseltä, että hänet oli vallannut niin kova koti-ikävä, että hän ei ollut odottanut parantumistaan, vaan suin päin rientänyt kotia kohden Resht'in kautta, samaa tietä kuin olimme tulleet. Paljon iloa ei siis niin naudoin hänellä ollut matkastamme, josta hän oli niin paljon toivonut.
Kokonaista seitsemäntoista päivää viivyin minä Teheranissa oikein levätäkseni ja asuin koko ajan edelleen t:ri Hybennetin vieraanvaraisessa kodissa. Hänen miellyttävässä seurassaan kului nopeasti moni hauska ilta, ja joka päivä oli meillä joku uusi työ, joku uusi retki tehtävänä. Nämä jälkimmäiset tarkoittivat etenkin Zergandéh'in ja Gulahek'in kyliä. Nämä ovat siitä merkilliset, että edellinen on venäläistä, jälkimmäinen englantilaista omaisuutta. Zergandéh'issa asuvat useimmat eurooppalaiset neljänä kesäkuukautena; Gulahek'issa koko englantilainen siirtokunta. Kylät on pyynnöstä luovutettu mainituille kansoille. Sen persialaisen tai eurooppalaisen, joka tahtoo muuttaa jompaankumpaan niistä, täytyy ensinnä pyytää lupa asianomaisilta ministereiltä. Kun kylien persialaisilla asukkailla on joku riita välillään, kääntyvät he ministerin puoleen, joka on kylän korkein hallitusmies ja tuomari. Sitä vastoin on tällä oikeus käyttää kylien asukkaita määrättyihin töihin, niinkuin teitten laittamiseen tai huoneitten rakentamiseen y.m. Persialaisesta hallituksesta sen sijaan ovat he aivan riippumattomat eikä heitä voida alistaa persialaisen rikoslain määräysten alle. Zergandéh ja Gulahek eivät muuten ole suuret, mutta kauniit ja terveelliset paikat, sijaiten Elbursin juurella. Kesällä ovat ne todellinen paratiisi, sillä tuuheat metsiköt, joiden ympäröimiä ne ovat, estävät polttavat auringon säteet pääsemästä läpi.
Eräänä päivänä olimme me kutsutut vieraisille Dshenger Khanin entisen ylitykistönpäällikön luo. Virassa ollessaan lienee tämä ylimys elänyt aivan kuin jokainen päivä olisi ollut viimeinen, ja oikein tuhlaamalla tuhlannut arsenaalin varoja. Tykistökartanolla valmistetaan paitsi aseita myös portteja, säleaitoja, huonekaluja ja muuta sellaista raudasta, ja anteliaalla kädellä oli Dshenger Khan lahjoittanut eurooppalaisille lähetystöille tällaisia esineitä. Ennen oli hän sangen rikas mies, mutta nyt virkaheitto ja köyhä. Hänen palatsinsa oli kuitenkin suuremmoinen, mutta rappiolle joutunut ja hoidon puutteessa.
Eräänä toisena päivänä kävimme me, shaahin omasta käskystä, katsomassa hänen huvilinnaansa Niaveran'ia, jossa hän asuu pari viikkoa joka kesä, ennen kuin hän lähtee suurelle matkalleen Elbursille. Palvelusväki asuu teltoissa ympärillä. Siihen aikaan kun minä kävin Niaveranissa, oli siellä sangen vilkasta, sillä Teheranin persialaisia asukkaita muuttaa sinne tuhansittain, kun kuumat päivät tulevat. Siellä on kokonainen telttakaupunki. Huvilinnaan, joka on puolentoista penikulmaa pohjoiseen päin Teheranista, vie erinomainen lehtokujan varjostama ajotie. Tämä tie on vilkasliikkeinen, ja täällä tapaa monta eurooppalaista hienoissa ajopeleissä. Heti tien itäpuolella sijaitsee komea Kasr-i-Kadjar, eli kadjarien linna, jossa shaahi myös joka kevät viettää jonkun viikon.
Ennen kuin jätämme Persian pääkaupungin ja lähdemme kulkemaan sitä taivalta, joka vielä eroittaa meidät Kaspian merestä, tahdon minä tähän liittää lyhytpiirteisen kuvauksen persialaisista, heidän elämästään, oloistaan ja tavoistaan, heidän elinkeinoistaan, toimistaan ja kielestään, sekä lopuksi yhtä lyhyen maantieteellisen yleiskatsauksen heidän maastaan, sen luonnollisista eduista, tuotteista ja kauppasuhteista.
KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU.[46]
Vieraita kansoja ja heimoja Persiassa.
"Pahan katseen" eli näkymättömän hengen rangaistuksen pelko, on uskonnollinen etuluulo, joka Persiassa näyttelee tärkeää ja turmiollista osaa. Tuhansissa eri tilaisuuksissa voi huomata tämän vaikutuksen iraanilaisten elämässä. Avioliitossa, lapsen syntyessä, taudeissa ja hautajaisissa, kaikkialla täytyy olla varuillaan pahaa katsetta vastaan. Eräät viikon päivät ovat sopimattomat kauppojen tekemiseen, toiset matkalle lähtemiseen, toiset taas matkalta palaamiseen. Eräs Ispahanissa asuva saksalainen kauppias kertoi minulle, että hän kerran oli joutunut pahimpaan pulaan sentähden, että hän sopiessaan eräästä kaupasta muutaman persialainen kanssa oli sattunut aivastamaan kaksi kertaa. Toisen aivastuksen jälkeen oli persialainen katsellut häntä suuresti hämmästyneenä, ja kun kolmas jäi tulematta, oli hän aivan yksinkertaisesti selittänyt, että asian ratkaiseminen nykyisissä olosuhteissa muka oli mahdotonta. Hän pelkäsi pahaa katsetta. Myöskin lukua kolmetoista kohtaan on persialaisilla, niinkuin niin monella muulla kansalla, aivan erityinen kammo. Kun pyytää persialaista laskemaan kahteenkymmeneen, hyppää hän mielellään kolmentoista yli ja sanoo sen sijaan kaksitoista, kaksitoista ynnä yksi, neljätoista j.n.e.
Mutta pahalla katseella on myös muita seurauksia, paljon vahingollisempia kuin tässä esimerkiksi mainitut, ja niiden joukkoon saattanee lukea sen että Persiassa ei ole minkäänlaista tilastoa eikä väenlaskua. Riippuu näet epäilemättä paljaasta uskonnollisesta harhaluulosta että tähän maahan ei milloinkaan ole perustettu tilastollista virastoa. Lapsellinen tietämättömyys on vallalla itse Teheranin asukasluvusta. Ei tiedetä onko siellä sata- vai kaksisataatuhatta ihmistä. Vieläpä, jos kysyy persialaiselta, vastaa hän usein, että Lontoo tai Pietari ovat mitättömiä Teheranin rinnalla, tai myös että Teheranissa on niin paljon asukkaita, että on aivan mahdotonta laskea niitä. Tullin avulla tiedetään kyllä kuinka paljon teuraskarjaa, viljaa ja hedelmiä joka päivä tuodaan kaupunkiin, mutta ne johtopäätökset, jotka tämän nojalla voidaan tehdä asukasluvun suuruuteen nähden, ovat luonnollisesti perin horjuvia.