Samoin on laita koko valtakunnan väkiluvun. Myös tässä kohden ovat tiedot sangen epävarmoja. Venäläiset arvioivat väkiluvun seitsemäksi ja puoleksi miljoonaksi; persialaiset itse kymmeneksi. Yhdeksän miljoonaa lienee lähinnä totuutta. Näistä on kumminkin ainoastaan kolme miljoonaa oikeita persialaisia, muut kuuluvat toisiin kansanheimoihin, jotka osaksi ovat myöhempinä aikoina vaeltaneet naapurimaista, osaksi ovat jäännöksiä muinoin mahtavista kansakunnista. Kaksi miljoonaa on paimentolaisia.
Ennenkuin ryhdymme lähemmin tekemään selkoa varsinaisista persialaisista, tahdomme ensin luoda lyhyen katsauksen vieraisiin kansakuntiin, jotka ovat maahan sijoittuneet. Tässä katsauksessa lähdemme me valtakunnan pohjoisista maakunnista, sen jälkeen seuraavat läntiset, eteläiset ja itäiset rajaseudut ja viimeiseksi puhumme paimentolaisista. Tämän ohella neuvomme tarkastamaan karttaa.
Valtakunnan luoteisimmassa maakunnassa, Aderbeidshanissa, asuu melkein yksinomaan turkkilaistattarilaisia heimoja. Näitä asuu edelleen Transkaukaasiassa ja myös, vaikka hajanaisissa joukoissa ja heimoissa, Irakissa. Kulkiessani Elbursin yli tapasin usein kyliä, joiden väestö oli yksinomaan turkkilainen. Nämät turkkilaiset kansat ovat suurimmaksi osaksi jäännöksiä niistä puolivilleistä laumoista, jotka Dshengis Khanin ja Timur Lenkin johdolla samosivat hävittäen Iranin halki valloitusretkellään länsimaita kohden. Ne jakautuvat useampiin heimoihin, joista suurimmat ovat Kadarit ja afsharit. Kadjarien heimo on tärkeä sen kautta, että nykyinen hallitsijasuku kuuluu siihen. Se oli kadjariheimon khaani Shaahi Aga Muhammed, joka sata vuotta takaperin anasti Persian hallitusistuimen. Hän tuhosi silloin monta vaarallista kilpailijaa, suoriutui voittajana taistelusta, kukisti levottomat ainekset ja saattoi rauhan vastahankkimaansa valtakuntaan muuten rauhattomana aikana. Sotapäällikkönä ja valtiomiehenä etsii hän vertaistaan Persian uudemmassa historiassa, mutta samalla oli hän julma ja tunnoton hirmuvaltias. Kerrotaan että hän Kirmanin valloituksen jälkeen antoi tuoda luoksensa vadissa useampien tuhansien asukasten silmät. Nasr-ed-Din Shaahi on neljäs hallitsija kadjarilaisesta hallitsijasuvusta.
Afsharit, suurin Persian turkkilaisista heimoista ansaitsevat mainitsemista sen vuoksi, että heidän keskuudessaan syntyi Nadir Shaahi, joka on uudemman ajan suurimpia valloittajia.
Ardebilin ja Savelanin ympärillä olevassa seudussa itäisessä Aderbeidshanissa asuu Shah-söven niminen urhoollinen ja ylpeä heimo, jonka keskuudesta shaahi ottaa henkivartiansa, sata guhlamia. Hamadanin ja Shirazin ympärillä asuu samoin turkkilaistattarilaisia heimoja. Yksityisiä turkkilaisia perheitä tapaa vihdoin vähän siellä täällä maan sisäosissa.
Erotukseksi persialaisista ovat maahan muuttaneet turkkilaiset luonteeltaan miehekkäämpiä, rohkeampia ja päättäväisempiä. He pitävät persialaisia kurjina pelkureina ja kykenemättöminä, mutta ovat kumminkin omistaneet monta persialaista tapaa ja pitämystä, katsantokantaa ja uskonnollista ennakkoluuloa. Suhteessaan hallitukseen ovat he täydellisesti yhdenarvoiset persialaisten kanssa, mutta sivistyksensä ja älyn lahjojen puolesta ovat he näistä paljon jälessä. Tavoiltaan ovat he kömpelömpiä kuin persialaiset, mutta myös vähemmän viekkaita ja asioita punnitsevia. Persialainen voi helposti viekkaudella riistää turkkilaiselta hänen omaisuutensa, mutta turkkilainen puolestaan saattaa ilman mitään omantunnon vaivoja väkivallalla ja verenvuodatuksella vaatia takaisin menetetyn. Ruumiinmuodolta on turkkilainen kookkaampi, voimakkaampi ja karkeampirakenteinen kuin persialainen, ja hänen kasvoissaan ei ole tuota kaunista iraanilaista soikeata muotoa; poskipäät ovat ulkonevat, leuka iso ja voimakas, huulet lihakkaat, silmät pienenpuoleiset eivätkä kulmakarvat ole kaarevat eivätkä yhteenkasvaneet nenän yli.
Vähässä Aasiassa asuvien heimolaistensa kanssa on heillä uskonnollisessa suhteessa kireä väli. Niinkuin persialaiset ovat he näet shiittejä, jota vastoin osmanit ovat sunniitteja. Heidän kielensä on kovempaa kuin hieno ja pehmeä osmanliskieli. Melkein kaikki Iraanin turkkilaiset puhuvat tosin persiaa, mutta harvoin oikealla korolla. Edellisen shaahin hallituksen aikana oli turkkilaistattarin kieli hovikielenä, ja myös Nasr-ed-Din on saanut kasvatuksensa tällä kielellä, mutta välttää nykyään sen käyttämistä julkisissa tilaisuuksissa. Nyt on nimittäin persia hovin ja divaanin eli valtioneuvoston kieli. Koska turkkilaiset ovat hyviä ratsastajia ja sotamiehiä, pestataan Persian sotaväki suureksi osaksi heidän joukostaan. Erittäinkin koskee tämä ratsuväkeä. Komentokielenä onkin turkki.
Aderbeidshanissa on myös muita kansoja kuin äsken mainitut. Maakunnan pohjois- ja länsiosissa asuu nimittäin armeenialaisia. Tabriksessa, Teheranissa ja Kaspian meren rantakaupungeissa harjoittavat armeenialaiset kauppiaat tuottavaa kauppaa. Kauppamiehen ammattiin on heillä synnynnäinen taipumus, ja sangen sattuvasti sanotaan, että vaaditaan kymmenen juutalaista pettämään yhtä armeenialaista, mutta kymmenen armeenialaista pettämään yhtä kreikkalaista. Ispahanin esikaupungin Djulfan väestö on, niinkuin ennen on mainittu, yksinomaan armeenialainen. Shirazissa ja Bushirissa asuu myös muutamia armeenialaisia perheitä. Ylimalkaan voi sanoa, että armeenialaisilla Persiassa ei ole kadehdittavat olot. Persialaiset pitävät heitä saastaisina eivätkä mielellään tahdo olla heidän kanssaan missään tekemisissä. He elävät niinkuin mainittiin kaupalla sekä viinin ja aarakin valmistuksella. Koska tämä elinkeino on laillisesti kielletty Persiassa, täytyy sitä harjoittaa salassa ja mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Usein ovatkin armeenialaiset kuvernöörien mielivallan alaisia. Nykyään muuttavat he mielellään maasta, ja harvat ovat ne perheet, joilla ei ole jotakuta sukulaista Intiassa tai Venäjällä. Naimisliitot persialaisten ja armeenialaisten välillä eivät suinkaan ole tavattomia. Persialainen perimuoto (tyyppi) sulattaa helposti itseensä tummempaa armeenialaista tyyppiä. Armeenialaiset naiset ovat erinomaisen kauniita ja miellyttäviä. Heidän vartalonsa on kaunismuotoinen, heidän ihonsa valkoinen, silmät ja hiukset mustat. Kristittyjä ollen eivät he kotimaassaan kanna huntua, mutta, sen sijaan pientä ympyriäistä päähinettä, joka on kullalla ja hopealla kirjailtu, ja josta riippuu alas pään sivuille läpinäkyvä harso. Niin pian kuin he sitä vastoin ovat tottuneet Persian ilmanalaan, noudattavat he maan tapaa ja pukeutuvat huntuun. Kun kumminkin on sula mahdottomuus saada sanaa persialaiselta naiselta, ovat armeenialaisnaiset vieraitakin kohtaan avomieliset ja kohteliaat; usein osaavat he lausua ajatuksensa ranskaksi.
Urumia ja Van järvien välillä asuu kolmekymmentätuhatta nestoriolaista eli kaldealaista. Heidän kielensä on hyvin vanhan kaldean kielen kaltaista, ja he tunnustavat vanhan patriarkka Nestoriuksen oppia. He saavat usein kestää naapuriensa kurdilaisten hyökkäyksiä ja hävityksiä. Heidän keskuudessaan on ameriikkalaisen lähetystoimen suurin vaikutusalue.
Läntisessä ja eteläisessä Aderbeidshanissa, Ardilanissa ja Lunstaniasa, sekä pienellä alueella pohjoispuolella Meshediä Khorasanin maakunnassa asuu kurdilaisia. Heidän päämiehensä eli kuvernöörinsä nimi on vali ja hänet nimittää virkaansa shaahi. Heidän pääkaupunkinsa on Sähnä Ardilanin maakunnassa. Kurdilaiset ovat kansatieteellinen arvoitus; heidän sukuperänsä on satujen hämärään verhottu. He puhuvat omaa kieltään, joka kuulunee iraanilaiseen kieliryhmään, samoinkuin heidän nimensäkin, kurdit, on persialainen sana, joka merkitsee väkevää eli mahtavaa. Kreikkalaiset kirjailijat kutsuivat heitä kardukeiksi, ja heidän maansa kautta kulki Ksenofon kymmenen tuhannen miehensä kanssa. He ovat kaunista ja hyvinmuodostunutta ihmisrotua, he ovat korkeakasvuisia ja heillä on voimakkaat piirteet. Kenä on kaareva, suu iso, silmäripset pitkät ja iho usein vaalea. He värjäävät mielellään hiuksensa ja partansa punaiseksi. Luonteeltaan he ovat vapautta rakastavia, rohkeita, urhoollisia ja saaliinhimoisia. Yhteiskunnallisessa suhteessa voidaan he jakaa kahteen toisistaan jyrkästi erotettuun luokkaan, nimittäin "assiretas" eli aateliset ja "goran" eli maalaisväestö. Edelliset ovat sotilaita, jota vastoin jälkimäiset viljelevät maata ja ovat jonkullaisessa orjansuhteessa edellisiin. Goran ei milloinkaan voi päästä sotamieheksi, vaan hänen täytyy nöyrästi totella herraansa ja isäntäänsä, kun sitä vastoin assiretas katsovat itselleen alentavaksi olla missään tekemisissä maanviljelyksen kanssa.