Yhtä vaarallista kuin europalaiselle on päästä persialaiseen moskéeseen, yhtä pelokasta on persialaiselle mennä johonkin niistä kristittyjen kappeleista, joita on Teheranissa ja Isfahanissa. Kristityt eivät luonnollisesti siitä erityisesti välittäisi, mutta hänen uskonheimolaisensa pitäisivät häntä uskottomana luopiona. Tätä asianlaitaa valaisee seuraava kasku, jonka Benjamin kirjassaan kertoo. Hänen kuninkaallista korkeuttansa ruhtinas Sel-i-Sultania halutti erään kerran olla läsnä jumalanpalveluksessa englantilaisessa protestanttisessa kappelissa Isfahanissa, jota kappelia hoitaa t:ri Bruce. Muutamia päiviä jälkeenpäin oli ruhtinaan esimerkkiä seuraten kaksi persialaista jumalanpalveluksessa samassa kappelissa. Kun Sel-i-Sultan sai siitä tiedon, kutsui hän heidät luoksensa ja määräsi, että heidän päänsä piti siinä paikassa poikki hakattaman. T:ri Bruce, joka nuhteli prinssiä hänen epäjohdonmukaisuudestaan, sai vastaukseksi: "minulla on oikeus mennä, mihin haluttaa; ja tulin teidänkin luoksenne, saadakseni tietää, käyvätkö persialaiset teidän jumalanpalveluksissanne. Sillä jos he tulevat teidän kirkkoonne, tapahtuu se siinä aikomuksessa, että he muuttavat uskontoa, ja sellaista eivät meidän lakimme siedä". Ja kuitenkin pidetään ruhtinas Sel-i-Sultania vapaa-ajattelijana. Ei hän olekaan ainoa sellainen Persiassa. Päinvastoin on niiden luku hyvin suuri. Ani harvat ylhäisistä uskovat koranin oppeihin, eivät he edes noudata paastoja eikä rukoushetkiä. Hyvän käytöksen välttämättömimpinä vaatimuksina pidetään sitä vastoin pyhiinvaellusmatkaa Kerbelaan, Meshediin eli Mekkaan. Matka tapahtuu sentähden useimmiten, vähemmässä määrässä profetain haudalla käymisen, kuin Meshedi-, Kerbelai- eli Hadshi-arvonimen takia, jota aina seuraa määrätty kunnia.
Kuitenkin on tähän asti näyttänyt mahdottomalta saada Islamin lasten keskuudesta kristittyjä uskonmuuttajia. Sitä on koetettu, mutta ilman menestystä. Tosin työskentelevät amerikalaiset ja englantilaiset lähetyssaarnaajat maassa väsymättä, mutta heidän toimi-alansa rajoittuu nestorianeihin ja armenialaisiin, edelliset asuvat Urumia-järven ympäristöllä ja Kirmanshahin seutuvilla, jälkimäiset Isfahanissa. Syystä saattaakin epäillä kristillisen lähetystoimen oikeutta sellaisessa muhamettilaisessa valtakunnassa, kuin Persia on. Lukuunottamatta vaikeutta saada muslemi uskomaan kristin-uskon totuuksia (hänen mielestään on kristin-usko sen ymmärtämiseen, perustotuuksiin ja kirkonmenoihin katsoen paljon alhaisemmalla kannalla kuin hänen silmissään kehittyneempi muhamedin-usko), tuottaisi uskonnonvaihdos "masse" poliitillisessakin suhteessa mitä arveluttavimpia seurauksia. Maassa, jossa uskonto on niin läheisessä yhteydessä hallituksen kanssa, saattaisi uskonnollinen eripuraisuus epäilemättä aiheuttaa valtiollisenkin. Ylipäänsä on ihmeellistä, että uskonvimmaiset persialaiset lainkaan suvaitsevat kristittyjä lähetyssaarnaajia maan rajojen sisäpuolella. Nestorianit ja armenialaiset ovat kristittyjä. Lähetystoimi heidän keskuudessaan on sentähden aijottu enemmän ylläpitämään heidän uskontoaan ja estämään heitä huonontumasta. Olkoonpa niin, ett'ei nestorianeilla ja armenialaisilla ole siis mitään suoranaista tekemistä persialaisten ja heidän uskontonsa kanssa, niin ovat he kuitenkin Persian alamaisia, ja jos kristinusko valtakunnassa voittaisi alaa ja valtaa, joutuisi hallitus ja valtiollinen yhteys suurimpaan vaaraan. Sentähden pitääkin hallitus kaikkia vanhempia ja uudempia lahkoja erittäin tarkasti silmällä ja koettaa sekä hyvällä että pahalla niitä vastustaa. Edellisessä olemme jo nähneet, kuinka babismin uskolaisia kohdellaan.
Puhuttaissa lahkoista, tahdon lopuksi mainita niistä tärkeimmät maassa löytyvät. Aderbeidshanissa ja Kurdistanissa, Kaspianmeren ja Persianlahden luona, sekä pitkin valtakunnan itäistä rajaa tapaamme sunniteja, suurimmaksi osaksi turkkilaisia ja arabialaisia. Olemme jo ennen puhuneet heidän oppinsa pääpiirteistä. "Ali Allahi" (s.o. Ali on Jumala) on lahko, joka väittää Jumalan ilmestyneen välittömästi Alissa. He eivät usko koraaniin, eivät toimita rukouksia, eivät paastoa Ramazanina eivätkä pidä pahana syödä silavaa. Heidän pää-olinpaikkansa on Kirmanshah. Ja babismin synnystä on jo ennen puhuttu. Sen perustaja ja profeta, Bab-eddin (s.o. uskon portti), kirjoitti arabiaksi kirjan, jossa hän esitti oppinsa pääperusteet. Tärkeimmät niistä on seuraavat: koranin kieltäminen; omaisuuden tasajako ja erittäinkin naisten; sekä usko, että se, joka babismin asian puolesta sodassa kaatuu, on kuolematon ja ylösnousee elämään toisessa paikassa. Babeilla on siis oma lakikirjansa, oma profetansa ja omat martyyrinsa. "Schejcki" on lahko, jonka tehtävänä on etsiä Imam Mahdin, kahdennentoista imamin, olemus ja luonne. Ylösnousemisessa on hän ilmestyvä ja yhdistävä kaikki lahkot yhteiseen uskoon.
Persian valtakunnan laki käsittää kaksi eri alaa, maallisen ja hengellisen. Maallista lakia, urf, käyttää tuomioistuin, divan-shaneh, jonka päätöksen shaahin täytyy hyväksyä ja allekirjoittaa; samoin maakuntien kuvernöörien ja kaupungeissa ja kylissä hakimsin eli ketschodasin. Urf ei oikeastaan ole samaa kuin me lailla tarkoitamme, sillä se ei ole kirjoitettu lakikirja, ei se myöskään seuraa määrättyä ohjetta, vaan perustuu korkeintaan traditioniin, mutta useimmiten mielivaltaan ja voitonhaluun. Maalliset tuomarit eivät tuomitessaan pane vähintäkään huomiota rikoksellisen persoonaan eli rikoksen suuruuteen, vaan ainoastaan niihin etuihin eli vahinkoihin, joita he itse saattavat päätöksestä odottaa. Jos syytetty on rikas mies, voi hän lahjoilla ja rahalla lahjoa tuomarit tekemään hänelle edullisen tuomion. Jos hän sitävastoin on köyhä, niin on hän kokonaan heidän mielivallassaan: ainoa keino pelastua sellaisessa tapauksessa on, jos hänellä on laaja suku eli vaikuttavia omaisia hovissa, sillä silloin tuomarit pelkäävät tuomita hänet kovaan rangaistukseen, koska he siten joutuisivat suvun koston ja salahankkeiden esineeksi. Ei siis voi odottaa persialaiselta oikeus-istuimelta puolueetonta ja oikeudenmukaista tuomiota. Urfin tuomittaviksi joutuvat kaikki valtiolliset rikokset, uhmaileminen kuninkaallisia käskyjä vastaan, pilkka hallitsijaa ja hallitusta vastaan, kapinat, tottelemattomuus poliisia eli muita järjestyksen ylläpitäjiä vastaan, sekä ylipäänsä kaikki rikosjutut. Vaikeat asiat, joita maalliset tuomarit voitonhalusta eli tuomion seurauksia peljäten eivät tahdo käsitellä, jättävät he hengellisen lain, scherietin, tuomittaviksi. Oikeastaan ei ole mitään määräystä, jonka mukaan muutamat oikeus-asiat tuomittaisiin urfin, toiset scherietin nojalla, sillä maalliset tuomarit saattavat jättää mitkä rikokset tahansa hengellisten tuomittaviksi, mutta säännöllisesti joutuvat kaikki rikosjutut urfin, kaikki riita-asiat scherietin tuomittaviksi. Scheriet on, kuten on mainittu, hengellinen laki, joka perustuu koraniin ja jota mollat, mushtehidsit, Schejk-ul-Islams ja Imam-i-Djumas, sanalla sanoen papit selittävät. Maallisen lain päätökset ovat tosin itsestään päteviä, mutta mollat eivät tunnusta niitä, vaan pitävät ne laittomina. Scheriet on niinmuodoin ylin oikeus: siitä ei ole mitään vetoomisoikeutta, ei edes itse shaahille. Sen ylin toimeenpanija ja siis oikeuden päämies Persiassa on Hadschi Molla Ali, suunnattoman mahtava mies, jonka sanoja kaikkien, shaahinkin, on totteleminen. Scheriet ainoastaan saattaa tehdä hallitukselle vastusta. Ell'ei tätä lakia olisi, niin Persiassa olisi ehdottomasti rajaton yksinvalta. On itsestään selvä, että maallisen ja hengellisen lain toimeenpanijat eivät ole paraita ystäviä. Mollat koettavat kieltää ja vastustaa urfia, sillä jos tämä saa etusijan scherietin rinnalla, niin menettävät papit vaikutuksensa ja arvonsa kansan keskuudessa ja samalla tulonsa. Hallituksen pyrintönä taasen on tehdä arvottomiksi mollat, joiden vaikutus ja voitonhaluinen menettely on hallitukselle kaikkea muuta kuin hyödyllistä.
Scheriet perustuu koraniin ja kahteentoista pyhään imamiin, sekä sisältää laajan kokoelman sääntöjä, sepitetyt silmällä pitäen kaikkia mahdollisia elämäntiloja. Kun tätä lakipykälien kokoelmaa aikojen kuluessa lisättiin ja siihen lisäksi tulivat imamien traditsionit, yhdistettiin ne ja järjestettiin lakikirjaksi, scheriet.[48] Se on jaettu neljään kirjaan, jossa on monta ala-osastoa eli lukua. Ensimmäinen käsittelee uskonnollisia tapoja ja velvollisuuksia, toinen suostumuksia ja välikirjoja, kolmas yksityisen oikeuksia ja neljännessä puhutaan metsästyksestä, ravinnosta, juomasta ja muusta senkaltaisesta, oikeudenkäynnistä ja rangaistuksesta. Voidaan käsittää, kuinka kehittynyt ja täydellinen tämä lakikirja on, kun saadaan kuulla, että avioliitosta ja avioerosta puhutaan aina 1,412 eri pykälässä. Seuraava, tämän kokoelman alusta otettu, käännöskoe olkoon näytteenä esittääkseen sen sisältöä ja turhan-aikaista tarkkuutta: "Avioliitto on toimi, jota on suositeltava niille, jotka eivät saata pidättää lihallisia halujansa. Niiden yksilöiden suhteen, joilla on tarpeeksi luja tahto vastustaa intohimojansa, on useita miehiä. Kuitenkin on yleisesti yhtäpitävää puolustaa avioliittoa, sillä profeta on sanonut: 'mene naimisiin ja perusta perhe. Jumalattomimmat kuolevaisten joukossa ovat ne, jotka elävät naimattomina'. Lähinnä uskoa Muhamedin-oppiin ei ihmisellä ole mitään suurempaa siunausta, kuin omistaa oikea-uskoinen puoliso, joka hurmaa hänen silmiänsä, tottelee häntä ja hänen poissa ollessaan uskollisesti vartioi hänen kunniaansa ja omaisuuttansa. Vastakkainen mielipide perustuu profeta Johannes Kastajan naimattomuuteen, ja ne, jotka sitä suosivat, perustautuvat tähän esimerkkiin osoittaakseen naimattomuuden etuja avioliiton rinnalla. Jos kuitenkin muistamme, että toiset uskonnot kuin meidän kiistelevät näistä eduista, ja että meidän pyhissä kirjoissamme ei ole mitään sellaista puolustusta, niin epäilemättä täytyy olettaa, että avioliitto on toimi, jota on suosittaminen.
"Joka haluaa mennä naimisiin, hänen on etsiminen nainen, jolla on seuraavat neljä välttämätöntä ominaisuutta: kunniallinen syntyperä, neitseellisyys, hedelmällisyys ja siveys. Ei ole tyytyminen kauneuteen eli rikkauteen. On vakavasti kielletty menemästä naimisiin vain näiden näkökohtien perustuksella.
"Avioliittoon menosta ei saa päättää kuun ollessa skorpionin tähtisikerössä; … ei myöskään kuun pimennyksen aikana; eikä auringon pimennyksen aikanakaan; ei myöskään puolipäivän aikana; eikä hämyn lopussa: ei myöskään Elmohak kuukausien, jolloin kuu on taivaanrannan alapuolella, kolmena viimeisenä päivänä: eikä aamunkoiton ja auringonnousun välillä; ei myöskään joka kuun ensimmäisenä päivänä, lukuunottamatta Ramazania; eikä kuukauden keskimäisenä yönä; … eikä myöskään myrskyn eli maanjäristyksen aikana.
"Kahden todistajan läsnä-olo kaikessa, mikä avioliittoa koskee, ei ole välttämätön ehto, ja salassa päätetty avioliitto on laillinen ja pätevä.
"Neitseen vaikeneminen, kun hänelle tehdään ehdotus avioliitosta, on sama kuin myöntyminen.
"Lesken eli eroitetun suostumus on kuuluvasti lausuttava.