"Jokainen mies, olkoonpa vapaa eli ei, saa mennä niin monen kanssa satunnaisiin naimisiin kuin häntä haluttaa.
"Jos mies haluaa, että joku hänen vaimoistaan seuraa häntä matkalla, on seuraajatar arvalla valittava" j.n.e.
Eri rangaistuslait osoittavat varsin selvästi olevan sukua vanhoillispersialaisten tapojen kanssa. Aina viimeisiin aikoihin asti on harjoitettu mitä kauheimpia kidutuksia, aikomuksella pidentää rikoksellisen kuolontuskia, vaikka nykyään hallitsevan shaahin kunniaksi on mainittava, että hän on useimmat niistä lakkauttanut. Pienemmistä rikoksista tuomitaan raharangaistukseen, maanpakolaisuuteen eli raipparangaistukseen. Viimeksi mainittu rangaistus on hyvin tavallinen ja käytetään kaikenkaltaisissa pienissä erehdyksissä. Rikoksellinen asetetaan maahan selälleen jalat ylöspäin ojennettuina, niin että ne muodostavat ruumiin kanssa suoran kulaan. Sitten kierretään jalat lujasti puutukkiin ja jalkapohjat paljastetaan. Sen jälkeen tulee n.k. "mirkässäb" ja alkaa lyödä uhria raipalla eli nahkahihnaisella piiskalla, joiden nahkahihnojen väliin on pujotettu hedelmänsydämiä. Lyöntien lukumäärä riippuu rikoksen laadusta, ja lyöntien kovuus mirkässäbenin sääliväisyydestä eli julmuudesta. Rikoksellisen on kuitenkin tapana raipparangaistuksen aikana keskustella pyövelin kanssa ja lahjoa hänet. Sellaisissa tapauksissa voidaan kärsiä sata lyöntiä ilman erityisiä tuskia, kun vastakkaisessa tapauksessa kymmenen lyöntiä saattaa rikoksellisen tehdä raajarikoksi eli ainakin seuraa siitä pitkällinen kärsimys.
Varkaudesta rangaistaan leikkaamalla korvalehdet eli yksi tai useampia sormia, vieläpä toisinaan koko käsi, mutta tämä tapa näyttää nyt jäävän yhä harvinaisemmaksi. Valheellisten tietojen levittämisen takia kuninkaasta ja hallituksesta leikataan kieli poikki. Kuolemanrangaistukset ovat monellaiset. Tavallisimmat ovat: kaulan katkaiseminen miekalla ja kuristaminen. Ankaroista uskonnollisista rikoksista eli majesteetinrikoksista pidennetään kuolon tuskia. Avioliiton rikkoneet naiset kivitetään. Shiratsissa on suunnattoman syvä kaivo, johon, kuten kerrotaan, sellaiset elävinä syöstään. Sokeaksi tekemisen on Nasr-ed-Din lakkauttanut. Myöskin kidutuksen on shaahi kieltänyt, mutta kuvernöörit sitä kuitenkin käyttävät maakunnissa, erittäinkin kun on kysymyksessä salattujen aarteiden ilmisaaminen. Tavallisia kidutuskeinoja ovat uhrin kainalokuoppien polttaminen hehkuvilla hiilillä eli kuumien tiilikivien asettaminen säärien päälle, rikoksellisen sitominen toisesta kädestään puun oksaan, niin että ruumis riippuu vapaana ilmassa, asettaminen hänet alastomana jääpalaselle j.n.e.
Valtiolliset rikoksentekijät säilytetään usein sangen kauvan valtionvankilassa Teheranissa. Se on maanalainen luola (ambar), kostea, epäterveellinen ja homeinen. Siellä nääntyvät nuo onnettomat uhrit, käsistä ja jaloista sidottuina, elättäen itsensä laihalla ravinnolla, jota he itse itselleen kustantavat. Vankien terveydentila tässä myrkyllisessä luolassa ei luonnollisesti ole parasta. Kuume ja kolera raivoavat siellä esteettömästi, ja usein viruvat ruumiit useita päiviä, ennenkun ne viedään pois. Yksitoikkoisuuden keskeyttää vain se, että pyöveli silloin tällöin saapuu onnettomien joukkoon viedäkseen jonkun, joka on valmis hirsipuuhun. Kaikki sellaiset väärinkäytökset tapahtuvat shaahin tietämättä. Jos hän haluaa saada tietoa terveydentilasta vankilassa ja kysyy siitä pyöveliltä, vastaa tämä, että kaikki on hyvässä kunnossa ja että vangit voivat hyvin. Kuninkaallisina syntymäpäivinä, häiden aikana eli muina juhlina on shaahin tapana vapauttaa joku määrä vankeja. Ne, jotka silloin veivät vanginvartialle maksaa suurimman rahamäärän, pääsevät ensin pois.
Estääkseen kaikkia väärinkäytöksiä kuvernöörien ja vallanpitäjien puolelta, ja saadakseen tietoa kansan asemasta, antoi shaahi kerran asettaa kirjelaatikoita maakuntakaupunkeihin, joihin laatikoihin kansa saisi panna valituskirjoituksiaan ja anomuskirjojansa. Mutta kuvernöörit, jotka siinä huomasivat oman mahtinsa joutuvan vaaraan, tiesivät tehdä shaahin määräykset mitättömiksi. He panivat ulos vahdeiksi piiskoilla varustettuja miehiä kirjelaatikkojen viereen, ja heti kun joku tuli pannakseen sinne kirjeen, sai hän vaivastaan perinpohjaisen raipparangaistuksen. Kirjelaatikot eivät jääneet pitkä-aikaisiksi.
Jo kauvemman aikaa on shaahi määrättynä viikon päivänä personallisesti vastaanottanut ja kuulustanut kansan valituksia ja syytöksiä. Silloin osoittautuu hän aina jalomieliseksi ja oikeudentuntoiseksi ja pitää kernaimmin heikomman puolta.
KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU.
Maantieteellinen katsaus. — Taide, kauppa ja teollisuus.
Persian valtakunta on alaltaan 1,650,000 kuut. klm. ja on siis melkein neljä kertaa niin suuri kuin Ruotsi (243,000 kuut. klm.). Sen täydellinen kansanpaljous on kaksi kertaa niin suuri kuin Ruotsin, mutta suhteellisesti nousee se vain puoleen. Persiassa on näet, kuten ennen on mainittu, yhdeksän miljoonaa asukasta, kun Ruotsissa on neljä ja puoli.