Kaspianmereltä Mustalle merelle.
Heinäkuun 28 päivänä kello puoli 3 j.p.p. lähdin rautateitse Bakusta Batumiin. Noin 80 ruotsinpenikulman pituinen matka sinne kuljetaan kolmessakymmenessä kahdessa tunnissa; piletti maksaa kolmannessa luokassa 18 ruplaa. Kolmannessa luokassa matkustamisesta on se hyöty, että sekä vaunuissa on vilkkaampi ilmanvaihto, joka on erittäin tervetullutta tähän vuoden aikaa, että silloin on oivallinen tilaisuus tarkastaa Kaukasian eri heimojen kirjavaa näytekarttaa. Toisen kerran siis matkustin aroa ja sen läntistä jatkoa, yksitoikkoista erämaata pitkin, joka leviää Kuran molemmille puolin. Kello 8 aamulla saavuimme Tiflikseen. Valitettavasti saatan yhtä vähän nyt kuin edelliselläkään kerralla perusteellisesti kuvata tätä kaupunkia, joka näyttää erittäin ihailtavalta valkoisine taloineen, viheriöine kattoineen, kirjavakupaalisine kirkkoineen ja kadulla vallitsevine vilkkaine rahvaan eloineen. Yksi päivä Kaukasian pääkaupungissa ei ole tarpeeksi, jotta saattaisi saada siitä selvän käsityksen: nyt, kun olin toisen kerran Tifliksessä, viivyimme asemalla vain kaksikymmentä viisi minuuttia. Täytyy niinmuodoin tälläkin kertaa supistaa kertomukseni siihen, mitä itse vaunun akkunasta näin.
Tifliksestä jatkamme sentähden matkaa heti Mustanmeren rantaa kohden. Rautatie on rakennettu Kuran vasemmalle rannalle. Seudun ja luonnon muoto muuttuu nyt äkisti. Kasvullisuus tulee yhä runsaammaksi, maa mäkisemmäksi. Vasemmalla puolen näkyy joki, joka Kaspianmertä kohden ajelehtaa someata vettänsä. Sen toisella puolen, mutta juuri laaksossa, näkyy Tiflikseen johtava leveä maantie. Erästä rautasiltaa myöten kuljetaan vesirikkaan syrjäjoen, Aragvan yli, ja Ksankan ja Kaspin asemien välillä vielä muutamien vasemmalta virtaavien syrjäjokien yli. Siellä täällä vuoristossa näkyy asemansa puolesta hallitsevilla kalliopenkereillä linnan- ja luostarinraunioita. Väki vaunussa on hyvin vaihtelevaista: venäläisiä upseereja, tattarilaisia, grusinilaisia herroja ja naisia, talonpoikia j.n.e. Suurin osa matkustajia kuului kuitenkin viimemainittuun kansakuntaan. Kuljimme nyt Grusian eli entisen Georgian kuningaskunnan kautta. Grusinilaisen muoto on erittäin kaunis. Jalot, tarmokkaat kasvonpiirteet, pystyisen pään kaunis muoto, leveät hartiat, hoikka uuma ja uljas ryhti ovat piirteitä, jotka ovat kaikkien varsinaisten grusinilaisten tunnusmerkkejä. Naisetkin ovat kauniit, heidän pukunsa kirjavia ja aistikkaita. Luonteeltaan ovat grusinilaiset urhoollisia, kunniallisia, vieraanvaraisia, ylpeitä ja suruttomia.
Tifliksen ja Kaspianmeren välillä toiselta puolen ja tämän kaupungin ja Mustanmeren välillä toiselta puolen ilmenee luonnossa mitä suurimpia erilaisuuksia. Ensin mainittu seutu on, kuten olemme nähneet, paljasta aroa, kuivaa ja autiota. Jälkimäinen maa sitä vastoin, Georgia ja Mingrelia, on yhtenä ainoana puutarhana, jossa loistaa mitä rehevin kasvullisuus. Täällä on maaperä erittäin hedelmällistä, ja tänne muuttaa Kaukasian ja sen naapurimaiden eri osista useita uutis-asukkaita, he ostavat halpaa maata, rakentavat talon ja viettävät sitten surutonta elämää pellon tuotteista eläen. Vuorien rinteillä kasvaa täällä metsää, ja jokien rannoilla on kasvullisuus pitkän tunnelin läpi, ennenkun se joutuu rannalle, jossa se kulkee vain muutaman metrin matkan päässä vedessä, niin että laineet loiskivat ratapenkereen juurelle. Kello puoli 11 olimme perillä Batumin asemalla, missä otin ajurin, joka muutamassa minuutissa vei minut hötel de l'Europehen.
Batumin kaupungissa on noin 22,000 asukasta (heinäkuussa 1886). Tässä määrässä esiintyvät niin hyvin Europan kuin Kaukasiankin tärkeimmät kansallisuudet. Suurin osa kansasta on kuitenkin venäläisiä. Sitä lähinnä ovat lasilaiset, turkkilaiset, tattarilaiset, grusilaiset, kreikkalaiset, sekä Kaukasian eri vuorikansojen useat edustajat. Sen lisäksi on suuri joukko saksalaisia sekä ranskalaisia, englantilaisia, italialaisia ja pari ruotsalaista (Nobelin palveluksessa). Tästä on luonnollisena seurauksena, että kaupungissa vallitsee täydellinen kieltensekoitus, ja hyvin usein tapaa ihmisiä, jotka puhuvat viittä eli kuutta eri kieltä.
Kaupunki jakaantuu kahteen selvästi eroitettuun pääosaan, nimittäin vanhaan turkkilaiseen Batumiin ja uuteen venäläiseen. Edellisessä ovat kadut ahtaat ja likaiset, ja talot ovat rakennetut tiilistä ja ristipuista, mutta niin huolimattomasti, että on ihmeellistä, että nämät talot ylimalkaan saattavat ensinkään pysyä pystyssä; näkeekin useita, jotka ovat häviämään päin. Katot ovat peitetyt paamitiileillä ja viettävät kaikille neljälle sivulle. Puuportaat johtavat alakerran ovista kadulle, ja ylemmissä kerroksissa on pieniä balkongeja. Akkunat ovat varustetut luukuilla. Alakerroksessa on enimmäkseen teenjuontipaikkoja ja puoteja akkunoissa olevine tavaranäytteineen ja julman suuria, houkuttelevia kylttejä portin päällä. Muutamilla kaduilla on vain puukatoksia ja kangaskojuja, niinkuin on esim. basareissa, jonka käytävät kiemurteleivat kaikissa mahdollisissa koukuissa. Reheviä lehtipuita kasvaa useimmissa pihoissa ja muutamilla kaduilla, jotka joko eivät ensinkään ole kivitettyjä taikka ovat lasketut hataroilla mukulakivillä. Hanhia, kanoja ja muita kotieläimiä kävelee ympäri nurkkia. Paitsi hevosia käytetään myöskin puhveleita ja aasia tavaroita kuljettamaan. Kaikilla kaduilla on vedenmyyjiä, jotka kantavat selässään suuria nahkasäkkejä, joiden ympäri on kääritty tukuttain kosteita lehtiä, jotta vesi pysyisi raikkaana. Venäläisessäkin kaupungin-osassa käyvät ne pitkin ja huutavat: "shalodni vada" eli "soog so", joka venäjäksi ja turkiksi merkitsee "kylmää vettä." Sitä paitsi näkyy useita muita liikemiehiä kulkevan pitkin katuja ja kimeällä äänellä tarjoovan kaupaksi tavaroitansa, niinkuin päärynöitä, luumuja, maissia ja muita hedelmiä. Siellä täällä turkkilaisessa Batumissa on moskeita, joissa on aina korkea puutorni, minkä katokselta molla ilmoittaa rukoushetkistä, aivan kuten persialaisissa kaupungeissakin. Parissa kadunkulmassa näkyy kaivoja, minkä luona basaarikauppiaat enimmästi seisovat rivissä ja tuuppivat toisiansa saadakseen vettä saviruukkuihinsa. Toisinaan kaivojen luona oikein tapellaan, ja jouduin näkemään sellaisen, missä riitaveljet ensin heittivät saviruukkunsa toistensa päälle ja sitten tarttuivat katukiviin. Toisen kerran oli minulla huvi nähdä kolme turkkilais-naista, jotka jotensakin kevyesti puettuina ottivat juuri satamassa vilvoittavan kylvyn.
Batumin venäläisellä osalla on aivan toinen ulkonäkö. Täällä kadut ovat leveät ja siistit. Talot ovat rakennetut tavalliseen europalaiseen malliin ja muutamat niistä ovat oikeita loistorakennuksia, joiden ei tarvitsisi puolestaan hävetä itse Pietarissakaan. Kevyitä vaunuja, oikein komeita ajoneuvoja, on saatavissa kaikilla tärkeimmillä paikoilla. Ajuritaksa on suunnattomasti paljon halvempi, kuin meillä. Järjestystä hoitaa venäläinen poliisi. Tärkeimmistä rakennuksista ravintolat, sitten venäläiset ja kreikkalaiset kirkot ja vanha turkkilainen moskea, joka on rakennettu kuusikulmion muotoon ja tiilikatolla varustettu, minkä harjalta kullattu puolikuu ilmoittaa uskonnosta, jota siellä sisällä tunnustetaan. Moskean yläpuolella kohoaa korkea, hoikka minaretti, joka aistikkaasti on muurattu noista kuudesta ulkomuurista sivuun aivan kiinni. Itse kärjessä, joka lännessä rajoittaa Batumin lahtea, on linnoitus, jonka muodostavat osaksi maavallit osaksi matalat muurit, ja joka ei liene niin aivan mahdoton valloittaa. Se on vanha turkkilainen rakennusteos, johon on rakennettu lisää ja joka on ajanmukaisesti parannettu sen jälkeen, kun venäläiset sen valtasivat. Heti linnoituksen edustalla on majakka. Kaupungissa on muutamia teattereita, joissa venäläiset, armenialaiset ja grusinilaiset näyttelijäseurueet esiintyvät kesä-aikana. Teaatterirakennukset eivät ole niin erittäin erinomaisia, sillä ne ovat tavallisia puulatoja. Muutamassa niistä olin läsnä erään grusinilaisen seurueen antamassa näytännössä, mihin seurueeseen kuului neljä näyttelijää ja yksi näyttelijätär, jotka näyttelivät kappaleen, missä paukahteli useita pyssynlaukauksia ja paljastettiin välkkyviä kinshaleja. En luonnollisesti käsittänyt sanaakaan, mutta näyttelijät elehtivät niin vilkkaasti, että kaikessa tapauksessa saatoin yhtyä kappaleen sisältöön, joka oli armeenialaisten pilkkaamista. Kappaleen loputtua tanssi yksi näyttelijöistä ja näyttelijätär grusinilaisen kansallistanssin. Tanssivat kiertelivät toistensa ympärillä harvakseen ja miellyttävästi liikutellen ruumistaan ja käsiään. Tyttö kuljetti jalkojaan äänettömästi ja sanomattoman nopeasti milloin eteen milloin taaksepäin, niin että näytti, kuin olisi hän leijaillut lattialla; mies sitävastoin polki usein lattiaan kaikin voimin tahtia näyttääkseen ja teki mitä notkeimpia pantterihyppyjä. Tarvitaan suurta notkeutta ja pitkällistä harjoitusta, jotta voi tätä tanssia esittää taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Muista Batumin huvipaikoista mainittakoon sirkus ja koko joukko enemmän tai vähemmän säädyllisiä kahviloita, jotka ovat sivistyksen eroittamattomat seuraajat. Viimeiseksi mainittakoon posti- ja sähkölennätintalo, missä muun muassa saa tietää, että erotus Batumin ja Pietarin ajassa on 57 minuuttia.
Kun likinnä rantaa on joksikin matalaa, käy rannasta useita hyvin pitkiä siltoja. Satama on muuten sangen hyvä ja alttiina ainoastaan pohjois- ja luoteistuulille. Kokonainen laivasto, jonka laivat kuuluvat kaikille mahdollisille kansallisuuksille, turkkilaisille, ranskalaisille, venäläisille, saksalaisille, itävaltalaisille, on täällä ankkurissa, ja vieras saa siitä sen käsityksen, että Batum on vilkas kauppakaupunki. Vieläpä Hampurikin on säännöllisessä höyrylaivayhteydessä Batumin kanssa kerran kuukaudessa. Mitään sotalaivoja sen sijaan ei ole sinne määrätty. Sodan sattuessa saattaa näet sellaisia lähettää sinne lyhyessä ajassa Sevastopolista. Englannilla, Ranskalla, Saksalla, Amerikalla, Turkilla ja Persialla on konsulit Batumissa.
Ennen oli Batum vapaasatama, mutta tämä erikois-oikeus on nyt lakkautettu. Silloin ei päästetty ketään ihmistä kaupungista pois eikä kaupunkiin kello 6 jälkeen illalla. Sitä tarkoitusta varten ympäröi sitä koko sarja aseellisia sotilaita; siitä seurasi, että turvallisuuskin kaupungissa oli hyvä. Nyt sitä vastoin, kun tämä vartioiminen on lopetettu, peljätään, että asianlaita muuttuu toiseksi. Batumin ollessa vapaasatama, ei siellä saanut olla linnaväkeä eikä kanuuneja, mutta tätä kieltoa kierrettiin sillä tavalla, että sotilaat ja kanuunat olivat valmiina kasarmeissa heti kaupungin ulkopuolella, jonka linnoituksen siten saattoi asettaa puolustustilaan neljän tunnin kuluessa. Nyt on linnoituksessa sekä sotilaita että kanuuneja.
Kaupungin paraimmat vientitavarat ovat pumpulit, vilja, omenat ja palo-öljy. Nobelin yhtiö, jolla Batumissa on suuria tehtaita, säiliöitä ja lastausasemia, lähettää kuukausittain 200,000 puutaa öljyä vaunuissa Bakusta Batumiin. Jälkimmäisessä paikassa suljetaan öljy metallitynnöreihin, jotka sitten kuljetetaan edemmäksi höyrylaivoilla, osaksi Itävaltaan Tonavaa myöten ja Etelä-Venäjälle Odessan kautta. Joka toinen kuukausi menee öljylaiva Antverpeniin. Ludvig Nobel on valmistanut sen suuremmoisen suunnitelman, että yhdistetään Balakanin öljylähteet Mustanmeren kanssa torvijohdolla, joka kulkisi suoraan Transkaukasian halki, (noin 80 ruotsinpeninkulmaa!) Joukko pumppulaitoksia, asetettuina eri matkan päähän toisistansa pitkin linjaa, tulisivat painamaan öljyn asemalta asemalle tuota valtavaa putkijohtoa myöten merestä mereen. Kuinka suuremmoiselta yritys tuntuneekin, ei se kuitenkaan ensinkään kummastuta sitä, joka on nähnyt ne ihmeteltävät tulokset, jotka Nobelin tarmo, nero ja luja tahto jo ovat aikaansaaneet. Linjan vaikeimpia esteitä on Suramin vuorensola, missä tarvitaan sanomattomasti voimaa painamaan öljyä nousemaan tuosta kovasta mäestä. Voi aavistaa, kuinka suunnattomia rahasummia tarvitaan tämän tuuman toteuttamiseen, mutta on myöskin helppo huomata, mitä tavattomia etuja sen kautta voitettaisiin.