Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotamiasta ja Kaukaasiasta

by Sven Anders Hedin

Kuudennen päivän iltapuolella saavuimme Kara Agatshin kylään, joka on korkeiden vuorien välisellä tasangolla. Paikka on tärkeä pähkinäpuun ulosviennin takia. Me nostimme laivaan noin sata mahtavaa pölkkyä, jotka piti vietämän Hampuriin ja käytettämän huonekalujen valmistukseen. Puita, jotka ovat niin syvällä vedessä, että niitä pinnalla tuskin näkyy, kuljettavat laivan luo vahvasti miehitetyt soutuveneet. Muutamat ovat niin raskaita, että ne uppoavat, ja täytyy ne sentähden sitoa ketjuilla kiinni veneeseen, ett'eivät mene pohjaan. Puut kasvavat kauvempana sisämaassa ja kuljetetaan niitä härillä rannikolle. Veneissä oli joukko naisia ja lapsia, jotka pitivät kauheata elämää, ja alastomat pojat ratsastivat hajareisin vedenkalvossa olevien tukkien päällä. Kara Agatshista matkustimme suoraan Bosforiin, pysähtymättä missään kylässä eli kaupungissa rannikolla, ei edes tärkeässä Ereglissä. Pysyttelimme sentähden merellä jotensakin loitolla. Seitsemännen päivän iltapuoleen alkoi arveluttavasti tuuleta. Tuuli kiihtyi yhä enemmän ja enemmän, meri alkoi kuohuta ja aallot olivat korkeita, ja tuo suuri raskaassa lastissa oleva "Rostow-Odessa" keinui laineilla kuin pähkinänkuori. Meritauti alkoi raivota matkustajien keskuudessa, mutta kaikeksi onneksi ei ollut Bosforiin pitkältä matkaa, salmi näkyi jo selvästi Europan ja Aasian rannikon välillä. Meri on tavallisesti Bosforin suulla rauhaton, mihin syynä ei ole ainoastaan tuulet, vaan merivirratkin. Sen suuren vedentulon takia, jonka Mustameri saa kaikista siihen laskevista melkoisen suurista joista, Donista, Dnjeperistä, Bugista, Dnjesteristä, ja Tonavasta, on sen korkeuspinta hiukan ylempänä kuin Välimeren ja liika vesi virtaa kovaa vauhtia Bosforin kautta. Virran voimasta Konstantinopelin luona saatoin itse saada käsityksen eräällä venematkalla Bosibrissa. Soutajien tarvitsematta vähintäkään vaivata itseänsä, kulki vene hyvää vauhtia Marmaramerelle, mutta kun meidän oli tuleminen takaisin kaupunkiin, kävi se paljon hitaammin, huolimatta miesten ankarasta työstä. Virtaussuhteita saattaa parhaiten havaita oikeastaan keväällä ja alkukesästä, jolloin lumen sulaessa tulee suuriin jokiin runsaita vesimääriä. Ei tunnu ihmeelliseltä, että vedenpinta silloin nousee melkoisesti tavallisesta vedenkorkeudesta, kun ajattelee, miten suunnattoman laaja Mustanmeren vesialue on. Tähän vuoden-aikaan onkin Bosforin virta paljo nopeampi kuin loppukesästä ja syksyllä, jolloin molempien merien vedenkorkeus niin vähitellen tasaantuu. Tasakorkuiseksi Välimeren kanssa Mustameri ei kuitenkaan koskaan joudu, sillä haihtuminen ja purkautuminen Bosforin kautta eivät ole riittäviä vastaamaan joista virtaavaa runsasta suolattoman veden paljoutta. Että Mustanmerenvesi siitä huolimatta on suolaista, riippuu suureksi osaksi eräästä vastavirrasta, joka, Dardanellein ja Bosforin pohjalla tunkeutuu sinne Välimerestä. Bosfori on keskimäärin viisikymmentä metriä syvä, paikka paikoin aina sataan asti. Sen suun ja Krimin välillä, on Mustassameressä aina kahden tuhannen metrin syvyistä. Meren koko luoteisen osan on sitävastoin tehnyt matalaksi jokien kuljettama muta ja santa.

Lähestymme kuitenkin rannikkoa, jonka määrätyt hahmoviivat yhä selvempinä ilmaantuvat. Aasian puolella, siis vasemmalla kädellä, huomaamme Rivan linnoituksen ja kauvempana Anatoli Fenerin, eli aasianpuoleisen majakan. Vastapäätä, Europan puolella, kohoaa Rumeli Fener, europanpuoleinen majakka. Molemmat majakat luovat ikäänkuin mahtavan suuret silmät tietä osoittavaa valoansa Mustallemerelle ja ilmaisevat purjehtijalle, että niiden välissä on Bosforin suu. Rumeli Fenerin edustalla ovat Cyanéin eli Symplejadien vaaralliset kallioryhmät, jotka tarun mukaan olivat liikkuvaiset, toisinaan ne loittonivat toisistaan, toisinaan taas yhtyivät. Entis-aikaan peljättiin niitä sentähden suuresti, mutta satu sallii Jasonin kulkea onnellisesti niiden ohi matkallaan Kolshikseen. Kalliosaaret kohoavat vain hiukan vedenpinnan yläpuolelle ja ovat veden matalalla ollessa kapean niemekkeen kautta yhteydessä mannermaan kanssa. Veden korkealla ollessa lainehtivat aallot tämän niemekkeen yli ja kalliot ovat silloin eroitettuina rannikosta hiukan matkan päässä. Luultavasti tämä seikka on antanut aihetta satuun, että ne kykenevät muuttamaan asemaansa.

Bosfori on 3 ruotsinpeninkulmaa pitkä, ja matkaan salmen kautta menee kaksi tuntia. Purjehdusväylä ei ole leveämpi, kuin että selvästi saattaa eroittaa rannoilla olevat esineet. Levein on se Bujuk Derén luona, missä Europan ja Aasian välinen matka on 3,200 metriä, kapein Anatoli Hissarin ja Rumeli Hissarin välillä, missä rannikot lähestyvät toisiaan vain 550 metrin matkan päähän.

"Rostow-Odessa" liukuu kuitenkin juhlallisesti yhä kauvemmaksi jyrkkien rantojen välillä olevaan salmeen. Vasemmalla puolella näkyy vuoren huipulla genualaisen linnan rauniot ja vuoren juurella Anatoli Kavak, missä laiva pysähtyy muutamiksi minuuteiksi, pari turkkilaista virkamiestä tulee laivaan tarkastamaan papereitamme ja tulemaan vakuutetuiksi siitä, ett'ei mitään tarttuvia tauteja tuoda pääkaupunkiin. Ta'ustan muodostaa täällä Aasian puolella Josha Daghin vuori. Kauvempana laajenee salmi altaaksi, jonka europanpuoleisella rannikolla sijaitsee Bujuk Deré. Vielä vähä kauvempana kohoaa Therapian komea talo, missä lähettiläillä on suvihauskuutensa. Matka Bosforin kautta on epäilemättä viehättävimpiä, kuin saattaa tehdä. Kuvaukset, mitkä täällä vierivät matkustajan nähtäviin, eivät varmaankaan milloinkaan katoa hänen muististaan. Jännitetyllä huomiolla tarkkaa hän milloin Europan milloin Aasian rannikkoa. Palatsi toisensa jälkeen kohoaa rannoilla ja viimeisellä matkan osalla on Bosfori ikäänkuin yhtenä ainoana venetialaisena kanavana, sillä kylät, huvilat ja palatsit seuraavat toisiansa keskeymättömässä jaksossa. Kun on kuljettu Beikoslahden ohi, tullaan pian kapeimpaan kulkupaikkaan, nimittäin Rumeli Hissarin ja Anatoli Hissarin linnoitustornien väliseen salmeen. Kapea kulkuväylä synnyttää tässä vesipyörteen, jota turkkilaiset kutsuvat Shejtan Akindisiksi, eli Paholaisenvirraksi. Lahdessa tulee yhä vilkkaampaa, palatseja on yhä tiheämmässä, ja tulevat ne yhä suuremmiksi ja komeammiksi, kuta enemmän lähestytään vanhaa Byzantiumia. Vastaamme tulee laiva toisensa perään, matkalla kukin Mustallemerelle. Usein kuljemme noiden hyvin hauskojen höyryveneiden ohi, jotka yhdistävät Konstantinopelin Bosforin rantojen kanssa. Niiden kannella parveilee lukuisa ja kirjava matkustajajoukko: turkkilaisia fetziä, kreikkalaisia pukuja, italialaisia ja juutalaisia kasvonpiirteitä näkyy, vaikka minne katsoisi. Salmen poikki liukuu ristiin rastiint lukematon joukko pieniä veneitä, jonkinlaisia pitkiä, notkeita ja hienoja aluksia, jotka loistossa epäilemättä saattavat kilpailla Venetian gondolien kanssa. Kuljemme Aasian puolella olevan Kandilin kylän ohi. Taustalla kohoaa Bolgorlun vuori, jonka juurella Bejlerbej sijaitsee. Kun olemme kulkeneet Europan puolella olevan Orta Köjin ohi, leviää silmäimme eteen mitä ihastuttavimman kaunis taulu. Hän varmaan ei ole milloinkaan unohtava kuvia suuremmoisesta itämaisesta komeudesta, joka tässä leviää kummastelevan muukalaisen silmien eteen.

Kerrattuamme niemekkeen, jossa turkkilainen kylä, Orta Köj, sijaitsee Europan puoleisella rannikolla, esiintyy vasemmalla Skutari Vähän-Aasian rannikolla. Sen mahtavan suuressa rakennusjoukossa näkyy komeita moskeita hentoine minaretteineen ja kunnioitusta vaikuttavine kupooleineen, ja arvokkaan taustan muodostaa hautausmaa, jonka vakavat sypressit kohottavat vihertävät latvansa kohden korkeutta. Oikealla puolen näkyvät uhkeat Beshik-Tashin ja Dolma-Bagtshen palatsit, jossa jälkimäisessä sulttaani asuu, ja kauvempana satamakatu, joka kulkee pitkin Peran ja Galatan rantaa, Stambulin levittäessä eteemme lukemattomia valkoisia talojansa ja moskeitansa, joiden joukossa Aja Sofia ensin ja ennen kaikkea kiinnittää huomion puoleensa. Keskellä salmea kohoaa Leandertorni yksinäisellä kalliolla, ja sen takaa pilkoittaa Marmorameren väräjävä vedenkalvo. Se oli kuvaamattoman ihana näky. Mustallamerellä raivoavalla myrskyllä ei ollut mitään valtaa täällä salmen korkeiden rantojen keskessä. Vain viileä iltatuuli liihoitteli kautta Bosforin, ja länteen laski aurinko, puoleksi peittyneenä veriruskeaan pilvipatjaan, mikä maisemaan levitti rusohohdettaan, joka on ihaninta valaistusta, kuin mitä saattoi sellaiseen tauluun toivoa. Laiva vähensi vauhtia ja kulki puolella koneella, ett'ei sysäisi jotakuta venettä upoksiin. Laiva liukui hiljaa ja ääneti pitkin Peran satamaa Kultaiseen sarveen, jonka vilkasliikkeisen rannan ääressä kohoaa laivanmastoista metsä ja sekasotkusta pienemmät alukset tunkeilevat keskenään. Pian lakkasivat koneet toimimasta, ankkurikiertimen ruosteiset ketjut kitisivät, ja me olimme liikkumatta Galatan edustalla. Silmänräpäyksessä tuli sadottain veneitä rannasta ja keräytyi laivan portaiden ympärille, joukko venemiehiä valtasi laivan, säälimättä rynnätäkseen matkustajien ja heidän tavaroidensa kimppuun. Kävi aivan samoin kuin Kaspianmeren rantakaupungeissa eli Basrassa ja Bagdadissa. Sain käsiini erään venemiehen, eli oikeammin hän sai minut käsiinsä, tavarani vietiin muutamaan veneeseen, jonka Galatan satamaan neljä voimakasta käsivartta pian souti. Siellä ottivat muutamat turkkilaiset tullipalvelijat käsiinsä minun tavarani, jotka tulivat tyystin tarkastetuiksi, kalut ja kampsut kiskottiin auki, muistiinpano- ja piirustuskirjojanikaan eroittamatta, ja päälliseksi sain maksaa kaksi francia siitä huvista, että olin saanut kaikki tavarani epäjärjestykseen. Kun tästä pikku seikkailusta oli hyvin suoriuduttu, hankin itselleni kantajan, mikä ei ollut erittäin vaikeata, sillä sellaisia oli rivissä ympärilläni töllistelemässä minuun. Hän nosti leveille hartioilleen raskaan arkkuni ja näytti minulle tietä Galatan jyrkkiä kujia pitkin ja yhden Peran osan kautta, joka on europalaista Konstantinopelia. Pestin ravintolaan, joka on la grande rue de Péran varrella.

KOLMASKYMMENES LUKU.

Konstantinopeli.

Kuinka erilainen on vaikutus, jonka vieras saa Konstantinopelista, tullessaan sinne Galatan kujia pitkin, sen sijaan, mikä hänellä oli, ollessaan vielä Kultaisessa sarvessa! Silloin sai hän katsella maailman ihaninta ympäristökuvausta, nyt sitä vastoin harhailee hän ahtaita, mutkaisia, likaisia katuja pitkin, jotka sokkelomaisesti risteilevät toisiansa. Rupisia koiria, jotka ovat yhtä rakastettavia kuin sukulaisensakin Persian ja Mesopotamian kaupungeissa, hiiviskeli täälläkin talojen kulmissa.

Viivyin Konstantinopelissa kymmenen päivää ja kävin sinä aikana katsomassa hyvin montaa merkillistä rakennusta ja muinaisjäännöstä, mutta olen varma, että yhtä monta viikkoa olisi tarvittu kaikkea katsomaan. Vieläpä laiminlöin vanhan seraljinkin. Syy tähän kiireeseen oli se, että aloin tuntea itseni väsyneeksi vieraissa kaupungeissa retkeilemiseen, ja että koti-ikäväkin vaati osansa. Sallittakoon minun kuitenkin tehdä tässä muutamia vaatimattomia kuvauksia tuosta suuresta, komeasta Konstantinopelista. On kirjoitettu kirjoja kaupungista ja sen merkillisyyksistä — tässä on vain muutamia hajanaisia matkailijatunnelmia.

Nouseminen Galatatorniin, jonka 150 metrin korkeudella olevalta rintavastineelta saa laajan ja selvän katsauksen Perasta, Galatasta, Stambulista ja Skutarista, Kultaisesta Sarvesta, Bosforista ja Marmaramerestä, oli ensimmäinen tekoni ja on se ensimmäinen tehtävä, mikä muukalaisella on, tultuaan Konstantinopeliin. Torni on tärkein paikka genualaisten neljännellätoista vuosisadalla rakentamassa linnoitusmuurissa. Kahtena ensimmäisenä päivänä jätin itseni erään oppaan eli ciceronin johdettavaksi, joka kahdeksasta eli kymmenestä francista päivässä näyttelee vieraille kaupungin merkillisyyksiä. Joka ei taida kieltä, sen on aivan välttämätöntä käyttää sellaista, mutta häntä on aina pidettävä silmällä, sillä harvoin tapaa rehellistä väkeä. Kun vertasin oppaani antamia tietoja niihin, jotka olivat eräässä ranskalaisessa matkakäsikirjassa, ja huomasin, ett'eivät ne olleet yhtäpitäviä, päätin tulla toimeen omin päin jälellä olevana kahdeksana päivänä, mikä kävi mainiosti oivallisen kaupungin asemakartan ja Balakanissa oppimani tattarinkielen avulla.