Permanto on katettu olkimatoilla; sisälletulijan täytyy riisua kenkänsä ja pestä kasvonsa, kätensä ja käsivartensa. Valkeat ja vihreät turbaanit ja punaiset mustatupsuiset fetsit vilahtelevat sekaisin. Kaikki hartauden viettoon saapuneet kääntävät kasvonsa Mekkaa kohti Yhtaikaa kohottavat he kätensä kasvojen tasalle, kämmenet eteenpäin käännettyinä, ja pitävät peukaloitaan korvalehdillä. Sitte he taivuttavat yläruumiinsa eteenpäin ja painavat kasvonsa käsiä vasten. Lopuksi he polvistuvat ja koskettavat permantoa otsallaan. "Rukous on paratiisin avain", sanoo Korani, ja rukouksen kukin osa vaatii määrättyä ruumiin asentoa.
Saarnastuolissa seisoo pappi. Hänen selkeä, laulava äänensä keskeyttää juhlallisen hiljaisuuden. Viimeinen sana kuoleutuu hänen huuliltaan, mutta se kaikuu vielä kauvan holvikaarien hämyssä ja leijuu kuin rauhaton henki kerubim-patsaiden välissä.
Mutta turkkilaisilla ei ole turvallista tässä pyhäkössään. Tilinteon hetki koituu kerran Hagia Sofiankin vallottajalle, ja yhä useammat Stambulin asukkaat luopuvat kaupungin muurien edustalla sijaitseviin kalmistoihin varatuista hautapaikoistaan ja siirtävät vainajansa Skutariin, lepäämään aasialaisten kypressien katveessa. Ja kreikkalaiset uskovat yhä vielä, että sinä päivänä, jona Hagia Sofia palaa kristittyjen käsiin, avautuu tuolla ylhäällä lehterillä kiviseinä ja piispa astuu jälleen esille kalkki kädessään. Rauhallisena ja arvokkaana laskeutuu hän portaita alas, menee läpi kirkon, nousee pääalttarille ja jatkaa messunsa lukemista täsmälleen siitä kohdasta, mihin hänet neljäsataaviisikymmentä vuotta takaperin turkkilaiset keskeyttivät.
8. Mustameri.
Aurinkoisena, raikkaana lokakuun aamuna vuonna 1905 läksin viime kerran alas Stambulin laiturille, ruotsalaisen lähetystön kavassin, vanhan Alin, saattamana. Matkatavarani, joita oli kahdeksan kirstua, siirrätin kaik'iin, pitkään neliteljoiseen veneeseen, ja pidin itse perää ankkuroineitten purjelaivojen, höyryaluksien ja kaljaasien lomitse ulos Bosporukselle. Ison venäläisen höyrylaivan nuoratikkaille päädyttyäni odotin kunnes kaikki kapistukseni oli hinattu laivaan ja seurasin itse viimeisenä. Ankkuri vivuttiin keulakannelle, potkuri alotti työnsä ja laiva viiletti pohjoista kohti pitkin Bosporusta.
Kaukoputki kädessä istuuduin peräkannen penkille hyvästelemään turkkilaisten pääkaupunkia. Ihmeen kaunispa, iäti mielessä pysyvä on se kuva! Talomerestä pyrkivät valkoiset hoikat minaretit taivasta kohti, ja kypressitkin, korkeina, hiljaisina ja ylväinä kuin kuninkaat, osottavat maan lapsille paratiisin valoisaa tietä. Yltympärillä kohoilevat kunnaitten rinteillä rakennukset kuin teatterin penkkirivit, jättiläissirkuksena, jossa on katsomasijoja runsaasti miljoonalle turkkilaiselle, ja areenana Bosporuksen sininen ulappa.
Säälimättömänä riistää meiltä höyrylaiva lumoavan kuvamme. Karttuvan etäisyyden harsohuntu tekee kaikki piirteet pehmeämmiksi, ja kuin öisenä unennäkönä katoaa valkoinen kaupunki lopulta ensimäisten niemekkeiden taakse. Nyt vaihdan paikkaa ja katselen eteenpäin. Kenties on sillä taholla vielä ihanampaa! Salmi muistuttaa jyrkkien kalliorantain välissä lipuvaa jokea, mutta kaikissa laaksonaukeamissa, ja missä vain on sipale rantaa sijansa saanut, pistäytyy näkyviin valkoisia huviloita ja hoveja, kyliä, muureja ja raunioita, puutarhoja ja lehtoja. Bosporus on tuskin 30 kilometriä leveä. Vanhat plataanit kaartuvat nuokkuvine latvoineen vereksille niityille, laakeripuut, kastanjat, saksanpähkinäpuut ja tammet luovat syvää siimestä. Valkeita lokkeja leijuu yläpuolellamme ja delfiiniparvi saattelee meitä vanavedessä, keittiöjätteitä kärkkyen. Ne ovat tummia, pehmoisia ja kiiltäviä, niiden selkä hohtelee kuin metalli, ja ne kuultavat näkyviin jo ollessaan useita metrejä syvällä vedessä. Pyrstöevän ponnahduksella poukkoavat ne kohoksi, viuhahtavat kuin merenjumalien vasamat sievässä kaaressa yli aaltojen ja sukeltavat jälleen syvyyteen, terävä turpa alaspäin tähdättynä. Ne voisivat meidät tavottaa, jos tahtoisivat, mutta tyytyvät tuntikausin seuraamaan laivamme kintereillä.
Vasemmallamme on Europan rannikko, oikeallamme Aasian. Molempien välimatka on kaikkialla niin vähäinen, että europalaiset voivat kuulla aasialaisten koirien haukunnan. Tuolla on Therapia, jossa kristityillä on kesähuviloita ja lähetystöillä palatseja, ja ihan turkkilaisten kahvilain altaanien alla lainehtii vesi. Alempana salmen varrella leviää iso kylä, jossa nähdään ikivanha plataani; puun seitsentä runkoa nimitetään "seitsemäksi veljekseksi". Sen siimekseen kertoo tarina Bouillonin Gottfriedin leiriytyneen ristiretkiläisinensä, ollessaan matkalla vallottamaan Pyhää Hautaa ja voittamaan "Jerusalemin kuninkaan" arvonimeä.
Nyt lavenee meren sola, molempien maanosien rannikot etääntyvät toisistaan. Mustanmeren avoin näköpiiri leviää eteemme, ja laiva alkaa hytkyä. Oikealla ja vasemmalla kohoilee valotorneja, ja korkealle sijotetut patterit vallitsevat salmensuuta. Mutta jo puolen tunnin kuluttua tuskin enää näemmekään rannikkoleikkausta, johon Bosporus päättyy. Keinuvilla meren aalloilla suuntaamme kulkumme suorinta tietä Sevastopoliin, lähelle Krimin niemimaan eteläisintä ulkovuoristoa. Siellä on venäläinen laivastoasema, mutta vähänpä on siitä venäläisillä iloa, sillä turkkilaiset määräävät Välimerelle pääsystä, ja ilman muiden suurvaltojen suostumusta eivät venäläiset sotalaivat saa poistua Mustaltamereltä. Mutta kaikkien kansojen rauhalliselle laivaliikenteelle on Mustameri rajattomasti avoinna.
Mustameri, Kaspian meri ja Itämeri ovat melkein yhtä isoja. Viimeksimainitun suurin syvyys, Landsortista etelään, on ainoastaan 460 metriä, Kaspien meressä tapaa jo 1100 metrin syvyyden, mutta Mustassameressä on luodattu 2250 metriin asti. Itämerta ympäröivät vain europalaiset rannikot, Mustameri ja Kaspian meri kuuluvat Europaan ja Aasiaan. Eri salmien kautta on Itämeri Tanskan saarten lomitse yhteydessä Atlantin valtameren kanssa; Mustallamerellä on vain yksi laskuväylä, Bosporus, ja Kaspian meri on ihan umpinainen. Tämän oikean sisämeren merkillisyytenä on, että sen pinta on 26 metriä Mustaamerta alempana. Kaikki kolme merta ovat suolaisia, Itämeri vähimmin. Neljästä isosta virrasta, Tonavasta, Dnjesteristä, Dnjepristä ja Donista, saa Mustameri paljon suolatonta vettä, mutta Bosporuksen pohjalla kulkee suolainen merivirta Mustaanmereen, samalla kun tämä juoksuttaa Välimereen vähemmän suolapitoisen ja siitä syystä kevyemmän pintavirran. Mustameri ei muuten ole sen mustempi kuin muutkaan meret, yhtä vähän kuin useimmilla sivistyskielillä Valkeaksi nimitetty Vienanmeri on valkea, Keltainen meri keltainen tai Punainen punainen, ja jos sinulle joku kertoo kapteenista, joka oli Välimereltä purjehtimassa Punaiselle merelle, mutta joutuikin Mustallemerelle, koska hän oli värisokea, niin saat tarinalle vain tyynesti nauraa.