Navalta navalle I

by Sven Anders Hedin

15. Skorpioneja.

Katsastusdromedareilla siis nyt kiidämme pohjois-Belutshistanin halki itään päin. Korventuneet, kuivat erämaat ja arot, joissa vain niukasti törröttää ohdakkeita ja heinätöyhtöjä, vaeltelevat hienon ja keltaisen hiekan läjäämät harjanteet ja matalat kuuman ja kylmän vaihtelussa rapautuneet vuoriselänteet — siinä tämän maan tuntomerkit. Vain harvassa liikkuu täällä paimentolaisia lammaslaumoineen, ja muukalainen ihmettelee usein, mistä ihmiset ja eläimet voivatkaan täällä saada elantonsa. Joissakuissa laaksoissa on sentään laidunta ja lähteitäkin, ja toisinaan kohtaamme vyöhykkeinä rehottavia tamariskeja, ja saksaul-pensaita, joilla on vihannat neulaset, kova puu ja pohjaveteen asti ulottuvat juuret. Suuri karavaanitie, jota seuraamme, on kammoksuttavan autio. Ainoastaan vaihdosasemilla tapaamme kaivoja, ja niissäkin vesi on suolapitoista. Helle käy nyt huhtikuun lopulla päivä päivältä painostavammaksi. Lämpömittari osottaa varjossa 42 astetta, ja dromedarilla ratsastaessa kohti aurinkoa tuntuu siltä, kuin pistäisi päänsä hehkuvaan uuniin. Tuulen leyhyillessä tulee vielä toimeen, mutta silloin hiekkapyörteet leiskuvat kuin kummitukset pitkin paahteista kamaraa. Tyvenellä ilmalla näyttävät vuorten ääriviivat vipajavan pieninä nopeina aaltoina. Päiväpaisteessa olleen kiväärin piippu polttaa pian kädet rakoille, ja keskikesällä belutshit kietovat jalustimensakin huopatilkulla, suojellakseen alastomia dromedareja saamasta palohaavoja kupeisiinsa.

Tämä tienoo on maapallon kuumimpia. Aurinko on puoleltapäivin niin korkealla, että suurin osa dromedarien varjoa katoaa itse elukkain alle. Hartaastipa tulee kaivanneeksi päivänlaskua ja vasiten odotelleeksi, että varjot pitenevät ja pahin paahde heikkenee. Mutta viileätä ei täällä tule yöksikään, päin vastoin ovat silloin vielä hyttyspilvet kiusana.

Edempänä idässä käyvät laaksot hedelmällisiksi, muta myriadit ahnaat heinäsirkat hävittävät reheviä vehnävainioita; niitä oli erittäin runsaasti juuri sinä vuonna, jona minä siellä kävin.

Sitäpaitsi vilisee Belutshistanissa ja Persiassakin skorpioneja, noita pieniä erämaan asukkaita, jotka ovat kahtenasatana lajina levinneet kaikkien viiden maanosan kuiviin seutuihin. Toiset ovat mitättömiä kooltaan, toiset viidenkintoista sentimetrin mittaisia. Väriltään ne ovat mustanruskeita, punertavia tai kuten Belutshistanissa oljenkarvaisia. Niiden ruumiina on niveleetön pää- ja rintakappale, seitsemän nivelrenkaan muodostama takaosa ja kuusi pyrstörengasta. Viimeinen, kolmastoista nivel sisältää kaksi myrkkyrauhasta ja on neulanhienolla pistimellä varustettu. Myrkky on vesikirkasta nestettä.

Skorpionit elelevät lahoissa puurungoissa, kivien ja muurien alla ja raoissa, ja lämmöstä pitäen ne tunkeutuvat taloihin ja mökkeihin, ryömivät vaatteisiin ja vuoteisiin. Vanhoina aikoina uskottiin niiden ylösnousemukseen kuoleman jälkeen, ja Vanhasta Testamentista ovat ne meille tuttuja, sillä Jumala johdatti Israelin lapset "sen suuren ja hirmuisen korven lävitse, jossa tuliset käärmeet ja skorpionit ja kuivuus oli, ja ei ensinkään vettä ollut". Ne ryömivät Uudessakin Testamentissa, sillä Jeesus sanoi seitsemällekymmenelle opetuslapselle: "Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneita", ja että ne vanhana aikana olivat yhtä peljättyjä kuin nykyäänkin osottaa Johanneksen Ilmestyksen lause: "Ja savusta läksivät metsäsirkat maan päälle, ja heille annettiin voima, niinkuin skorpioneilla on maan päällä."

Mutta tämä iljettävä matelija ei ainoastaan maan päällä ryömiskele, vaan se on myöskin Eläinradan tähtikuvien kehässä edustettu kahdeksantena kuvana kahdestatoista. Tässä ominaisuudessaan on skorpioni kuvattuna vanhoissa egyptiläisissä temppeleissä, ja siten sai se jo vanhana aikana enemmän mainetta osakseen kuin mikään muu niin alhainen eläin.

Öisin skorpionit lähtevät pimeistä kätköistään liikkeelle saalista pyytämään. Ne pitävät silloin pyrstöään taivutettuna ylöspäin seljän yli, jotteivät vahingoittaisi pistintä ja ollakseen oitis valmiina hyökkäykseen ja puolustukseen. Soveliaan uhrin tavattuaan skorpioni ryntää vikkelästi sen kimppuun, tarttuu siihen krapua muistuttavilla saksillaan, kohottaa sen päänsä ja ylöspäin suuntautuneiden silmiensä yli ja antaa sille myrkkypistimellään surmaniskun. Sitte se imeytyy kiinni uhrinsa pehmeisiin osiin ja ruhjoo kovat leuoillaan.

Nuoret skorpionit tulevat elävinä maailmaan ja ovat ensimäisestä päivästään saakka vanhempiensa näköisiä, heleänvaaleita vain vielä ja pehmeitä. Ne matavat emonsa seljässä ja koivissa; tämä on sillävälin heikontumistaan heikontunut ja kuolee jonkun ajan kuluttua, jolloin poikaset alottavat itsenäisen eleskelynsä. Skorpionin pahimpia vihollisia ovat eräät karvaiset, niinikään myrkylliset rosvohämähäkit, jotka ovat Persiassa ja Belutshistanissa hyvin yleisiä.

Isojen skorpionien pistot ovat ihmisellekin vaarallisia. Joissakuissa tapauksissa on piston kohtaama kuollut hirveisiin tuskiin kahtatoista tuntia myöhemmin. Toiset saavat kouristus- ja kuumekohtauksia ja kärsivät kovia kipuja. Mutta ken joutuu useampaan kertaan skorpionien pistämäksi, hän jää lopulta tunnottomaksi myrkylle. Usein olen aasialaisissa mökeissä, teltissäni, tavaroissani tai vuoteessanikin tavannut skorpioneja, mutta pistäneet ne eivät minua ole koskaan. Monet palvelijani sitävastoin ovat saaneet sitäkin kokea, ja he kertoivat minulle, että oli vaikea sanoa, mihin skorpioni oli pistänyt, kun koko ruumista piston johdosta syyhytti ja kirveli. Itä-Turkestanissa on tapana siepata pistänyt skorpioni kiinni, rusentaa se tahtaaksi ja sivellä tällä voiteella kohtaa, mihin pistin on tunkeutunut. Mutta tepsiikö se keino, sitä en mene takaamaan. Kerrotaan skorpionin päättäväisyyden menevän niin pitkälle, että se toivottomaan pälkääseen jouduttuaan surmaa itsensä. Niinpä sanotaan sen lävistävän myrkkypistimellään oman selkänsä, jos se asetetaan hehkuvien hiilien saartamaan kehään, josta se on turhaan yrittänyt päästä livistämään. Olen useastikin tehnyt tämän kokeen ja joka kerta havainnut, että skorpioni kyllä juoksenteli moneen kertaan ympäri kehässä pääsyaukkoa hakien, mutta sitte jäi varsin viisaasti kököttämään keskelle.. Kenties ilmaisi sille vaisti, että hiilet hiipuvat, jahka kuluu aikaa tovi. Mutta ennen kuin niin pitkälle päästiin, olin minä sen jo murskannut isolla kivellä. Sääliväisyys eläimiä kohtaan on kyllä kaunis piirre, mutta skorpioneja on tuhottava missä tahansa niitä osuu tielle.