16. Indus.
Kun on 2400 kilometriä kameeleilla ja dromedareilla ratsastanut, kuuluu veturin höyrypillin vihellys mitä viehättävimmältä soitolta. Intian rautatien alkuasemalla sanoin jäähyväiset belutsheilleni, astuin junaan ja kiidin ison linnotuskaupungin Quettan kautta brittiläisestä Belutshistanista alas Induksen partaalle.
Nyt otamme hetkiseksi kartan käteemme. Himalajan eteläpuolella on Intian niemimaa kolmiona, jonka kärki pistää Intian valtamereen kuin oka. Mutta tämän kolmion asemasivu pohjoisessa on leveä. Siellä juoksevat Intian kolme suurta virtaa, Indus, Ganges ja Brahmaputra. Viimeksimainittu kostuttelee Assarin tasankoja kolmion itäkulmassa. Gangesin rannoilla sijaitsee kokonainen maailma suuria kuuluisia kaupunkeja, joista poikkeamme useihinkin niin pian kuin olemme palanneet pitkänlaiselta retkeilyltä Tibetistä. Gangesilla ja Brahmaputralla on yhteinen suisto, jonka lukemattomia haaroja myöten molempien virtojen vesi laskee Bengalin lahteen.
Kolmion läntisellä kulmalla soluu Indus Intian-meren Arabian-puoleiseen kolkkaan. Sen ja Brahmaputran lähteet ovat ylhäällä Tibetissä lähitysten, ja kuin suunnattomana valkoisena jalokivenä saa Himalaja puitteekseen noiden molempien virtojen välkkyvät, kohisevat hopeajuomut: läntisessä yläreunassa leikkaa siihen kolmekintuhatta metriä syvän laaksorotkon Indus, ja idässä etsii Brahmaputra yhtä jylhän, huimaavan laakson kautta tiensä alangolle. Tuhansia ja taaskin tuhansia vuosia herkeämättömästi jäytävät ja hivuttavat vesipaljoudet ovat uurtaneet nämä valtaiset poikkilaaksot maapallon korkeimpiin vuoristoröykkiöihin.
Induksella on useita sivujokia. Vaahtoavina vesiputouksina ja kohisevina vuolteina kiitävät ne vuoristosta alas valtiastansa vastaan. Isoin niistä on nimeltään Satledsh, ja ne kaikki virtaavat Pendshabin alankomaan halki. Kolmestatoista jokisuusta, jotka jakautuvat 250 kilometrin mittaiselle rannikkotaipaleelle, laskee Indus mereen. Sen koko pituus on 3200 kilometriä, siis hiukan enemmän kuin Tonavan.
Induksen itärantaa pitkin vei minua juna pohjoista kohti. Isossa tilavassa vaununosastossani oli yhtä kuuma kuin äsken Belutshistanissa, nimittäin 42 astetta. Rautatievaunujen suojelemiseksi hehkuvalta auringolta on ne katettu olkipäähineillä, joiden liepukat oikealla ja vasemmalla ulottuvat puolitiehen ikkunoita alas. Ikkunaruudut eivät ole valkeita kuten Europan rautateillä, vaan tummansinisiä tai vihreitä; muutoin häikäisee päiväpaisteen heijastus maan kamarasta liian räikeästi. Joka toiseen ikkunaan molemmin puolin on lasin asemesta pingotettu juurisäikeistä punottua verkkoa, jota pitkin päivin ja öin noruu vesi. Näiden ikkunain eteen on kiinnitetty tuulikiekko, joka junan kiitäessä vinhaa vauhtia painaa voimakkaan ilmavirran vaunnuosastoon kostean ikkunaverkon läpi. Siten jäähtyy sisällä ilma kymmeneen tai kahteentoista asteeseen, ja virkistävääpä on puolialastomana istuutua keskelle ilmanvetoa!
Tämä rautatie seuraa Industa uskollisesti vuoriston tyveltä merelle asti, missä se päättyy isoon satamakaupunkiin, jonka nimenä on Karatshi; höyrylaivat kulkevat sameata virtaa ylös ja alas. Mutta me kuljemme ylös Induksen vartta Ravalpindiin, isoon linnotuskaupunkiin, missä astumme pois junasta, valmistautuaksemme retkeilyllemme Kashmirin ja Ladakin kautta Tibetiin.
17. Aleksanteri Suuri.
Heinäkuussa v. 325 ennen Kristuksen syntymää kulki Aristoteles, Makedonian kuninkaan Aleksanterin opettaja, vastarakennetulla laivastolla alas Industa ja poikkesi maihin Pattalan kaupunkiin, siinä kohden missä virran suistohaarat erkanevat toisistaan. Hän huomasi kaupungin olevan kylmillään, sillä asukkaat olivat paenneet sisämaahan. Aristoteles lähetti kevytaseisia joukkoja heidän peräänsä ja ilmotutti heille, että he saattoivat rauhassa palata taloihinsa ja majoihinsa. Kaupungin luo rakennettiin linnotus ja useita laivatelakoita.
Kuningas Aleksanterilla oli suuria suunnitelmia. Kaksikymmenvuotiaana oli hän saanut pikku Makedonian hallituksen käsiinsä ja sittemmin alistanut valtaansa sekä Trakian että myöskin Illyrian ja Kreikan kansat. Hän oli vienyt armeijansa Hellespontin yli, voittanut persialaiset, vallannut Lydian, Kappadokian ja Frygian vähä-aasialaiset valtakunnat ja miekaniskulla jaoittanut Gordion solmun, Aasian herruuden tunnuskuvan. Issoksen luona, Kypron suorakulmaisessa poukamassa, joudutti hän häviöön persialaisen suurkuninkaan Dareios Kodomannoksen, joka koko sotajoukkonsa keralla astui häntä vastaan. Damaskoksessa anasti hän persialaisen valtioaartehiston. Sitten valtasi hän Tyroksen ja Sidonin, foinikialaisten kuulut kauppakaupungit, ja perusti Egyptin rannikolle Aleksandrian, joka vielä tänään 2240 vuoden ikäisenä on kukoistava kaupunki. Libyan erämaan halki samosi hän Jupiter Ammonin keitaalle, missä papit vanhaan farao-tapaan vihkivät hänet Ammonin pojaksi. Mutta sitte tunkeusi hän itäänpäin Aasiaan, meni Eufratin yli, voitti Tigrisin varrella vielä kerran Dareioksen ja valtasi ylpeän Babylonin ja Susan, missä 150 vuotta ennen häntä persialaiskuningas Ahasverus (Xerxes), joka hallitsi "127 maakuntaa Intiasta hamaan Kusiin", oli kutsunut päällikkönsä vieraspitoihin ja näytellyt heille "valtansa ihanuutta ja suuruutensa loistoa". Sieltä marssi Aleksanteri Persepolikseen ja poltatti tuhaksi persialaisen suurkuninkaan palatsin, merkiksi siitä, että vanha herruus nyt oli lopussa. Ajaen takaa Dareiosta Ispahanin ja Hamadanin kautta kääntyi hän edemmäksi itää kohti Baktriaan, nykyiseen Venäjän Keski-Aasiaan, ja eteni pohjoiseen päin Sir-darjalle ja skyyttien maahan. Sieltä hän poikkesi sadantuhannen miehen armeijan etunenässä etelään, valtasi koko Pendshabin alankomaan ja teki alamaisikseen kaikki Induksen länsipuolella asuvat kansat.