Lautta on komea 113 metrin mittainen laiva, kauttaaltaan kiiltävän uusi ja häikäisevän valkoinen, yläkannellaan upea kiertokäytävä. Loistohuoneita on kuin pääkaupunkilaisessa hotellissa, ruokasaliin on katettu pöytiä, ja ruotsalaisia ja saksalaisia istuutuu ryhmittäin aamiaiselle. Kahvi- ja tupakkasalonkeja, luku- ja kirjotushuoneita on varattu matkustavaisille, vieläpä pikku kirjakauppakin, missä puolikasvuinen nuorukainen myyskentelee matkakäsikirjoja, romaaneja sekä saksalaisia ja ruotsalaisia sanomalehtiä.
Lautta lipuu liikkeelle satamasta ja loittonee joka minuutti edemmäksi Ruotsin kotoisesta rannasta. Yhä pienemmiksi kutistuvat talot, yhä kapeammaksi soukkenee taivaanrannalla maakaistale, eikä piankaan ole enää muuta näkyvissä kuin Itämeren välkähtelevä pinta, johon liittyy epälukuisia isänmaallisia muistoja ihmeellisistä teoista ja suuremmoisista seikkailuista, joiden todistajana se on ollut. Täällä meren pohjalla laivanhylkyjen ja pirstaleiden seassa uinuu sissejä ja sankareita, jotka taistelivat kotinsa puolesta. Nyt vallitsee Itämerellä rauha; ruotsalaiset ja tanskalaiset, venäläiset ja saksalaiset sopivat hyvällä kiistakysymyksistään. Mutta yhäti ajavat samat syysmyrskyt kuin muinoinkin siniharmaan tyrskyn rannikkoa vasten, ja selkeinä kesäpäivinä hohtelevat siniaallot vieläkin kuin olisi aurinko ne hopeoinut.
Ylimenon neljä tuntia hupenevat vain liian väleen, ja ennen kuin on avoimen ulapan näkyyn oikein tottunutkaan, ilmestyy ylihangan puolelle jo kaistale maata. Siellä on Rügen Saksan isoin saari, jonka valkeat liitukalliot kohoavat jyrkkinä merestä kuin vaahtoava hyrske kiveksi muuntuneena.
Mahtavassa kaaressa kääntyy lautta maalle päin, ja Sassnitzin satamassa liittyvät sen kiskot Saksan mantereen raiteeseen. Matkustajat asettuvat jälleen paikoilleen vaununosastoihin, ja moniaan minuutin kuluttua kiidättää saksalainen veturi junaa yli Rügenin. Raudan yksitoikkoinen jyty rautaa vasten alkaa uudestaan, ja taaksemme häipyvät rannikko ja lautta. Litteänä kuin pannukakku lepää Rügen Itämerellä. Sen maisema muistuttaa Ruotsia; kuusia ja mäntyjä kasvaa täällä, ja peuroja ja jäniksiä juoksentelee viljalti, vähintäkään välittämättä junan kohinasta.
Toinen lautta kuljettaa kapean salmen yli, joka erottaa mantereesta Rügenin. Ikkunasta tulevat näkyviin Stralsundin tornit ja tiheään rakennetut talot. Jokainen tuumanala tätä seutua on aikoinaan ollut Ruotsia. Täällä nousi sotajoukkoinensa maihin Kustaa II Aadolf, ja täällä vietti Kaarle XII vuoden sankarisatuaan. Kun Nikolaikirkon molemmat keskeneräiset tornit kohoutuvat Stralsundin yli, silloin elpyy muistiin se pimeä marraskuun yö, jona kaksi kaukomatkaista ratsumiestä karautti kaupungin portille. Heidän vaatetuksensa oli nukkavieru ja päiväpaisteen ja sateen kauhduttama, heitä itseänsä peitti maantien pöly, ja väsymyksestä vapisevat hevoset höyrysivät. Ratsastajista oli toinen Kaarle XII, toinen oli Düring, viimeinen siitä suuresta parvesta, joka oli ruotsalaisten kuningasta saattanut hänen ratsastusmatkallaan Turkinmaalta, viimeinen sen verran voimiinsa jäänyt, että oli tänne saakka kyennyt seuraamaan häntä huimalla porhalluksella halki Europan. Monien hurjien seikkailuvuosien perästä palasi siten Kaarle XII valtakuntaansa ja hädin pääsi Stralsundin portista sisälle, sillä kukaan ei häntä tuntenut. Ahavoittuneena, jäntevänä ja suoraryhtisenä, "samana onnessa kuten onnettomuudessakin" — sellaisena on hänet vielä tänä päivänäkin näkevinään harppailemassa Stralsundin kaduilla.
Hämyhetkenä kiitää juna Pommerin poikki, ja ennen kuin se on Brandenburgin maakuntaan ehtinyt, käärii jo syysilta Pohjois-Saksan alatasangon pimentoonsa. Laakea ja vaihtelematon on maa, ei nouse sen kamarasta vuorta, tuskin kunnastakaan. Ja kuitenkin on tällä tienoolla erityinen viehätyksensä Ruotsista saapuneelle muukalaiselle. Hän ajattelee sitä aikaa, jolloin ruotsalaisten kanuunain pyörät roiskuttelivat lokaa näillä teillä; hän muistelee mainetöitä ja urhoja, hirnuvia sotahevosia, voittoa ja rauhaa, kotona säilytettyjä saaliiksi saatuja lippuja.
Mutta vielä paljoa vanhempia muistoja löytää tarkkaavainen havaintojen tekijä Pohjois-Saksan alangolta. Tasangolla on siellä täällä hajallaan niin sanottuja hivuuntumislohkareita, laadultaan ruotsalaista graniittia. Kuin viehkoina osottavat ne skandinavialaisen sisämaajään laajuutta. Kylmempänä maapallon historian kautena peitti jäävaippa koko pohjoista Europaa, ja sitä vaihetta nimitämme jääkaudeksi. Kukaan ei tiedä, miksi jää kietoi Skandinaviaa sekä naapurimaita ja -saaria, leveän virran tavoin soluen Itämeren yli. Eikä kukaan tiedä, mistä syystä ilmanala myöhemmin lämpeni, pakottaen jään sulamaan ja jälleen vapauttaen kahlitun maan. Mutta että niin on aikoinaan tapahtunut, se tiedetään varmasti, samaten kuin että Pohjos-Saksan vaellusjärkäleet ovat voineet kellua sinne vain ylettömän jäävuoren seljässä. Niitä kivilajeja esiintyy ainoastaan Skandinaviassa; jää on ne riuhtaissut irti kiinteästä vuoresta ja kuljettanut mukanaan verkalleen liikkuessaan etelää kohti. Siinä ne nyt pistäytyvät näkyviin kuin sekä maapallon että ruotsalaisen isänmaani suuren menneisyyden muistomerkkeinä. Mutta pian ei minulle enää muistuta kotiani mikään muu kuin ruotsalaisen vaununosaston seiniin kiinnitettyjen pikku emaljilevyjen lyhyet kirjotukset " Rökning förbjuden!" (Tupakoitseminen kielletty!) ja Nödbroms? (Hätäjarru).
Nyt alkaa ulkona kipinöidä ja leimahdella. Kuin lentotähtisikermänä vilisee ohitse riveinä ja sädekimppuina sähkölamppuja, lyhtyjä ja valaistuja ikkunoita. Olemme valtaisen kaupungin reunassa, joka on maapallon isoimpia ja Europan suurkaupungeista kolmas kooltaan.
2. Saksan pääkaupunki.
Levittäessämme eteemme Europan rautatiekartan näemme verkon, jonka mustat viivat muodostavat epäsäännöllisiä silmiä; näiden langat ovat kiiltävää terästä, ja kaupungit sijaitsevat solmukohdissa. Saksan pohjoisosassa tihenee verkko tihenemistään, ja sen keskessä istuu iso hämähäkki. Tämä on Berlini nimeltään. Sillä kuten hämähäkki pyydystää saaliinsa taidokkaasti kudottuun seittiin, samoin vetää Berlini rautateillä Saksasta puhumattakaan koko Europan, jopa kaiken maailmankin elämää ja liikennettä puoleensa.