"Teidän on tultava", pitkitti tulkki; "keskellä telttiä on paistettu lammas, ja kulhoissa on paahdettuja jauhoja ja teetä. Hän odottaa teitä."
"Me emme askeltakaan loittone leiristämme. Jos Kamba Bombo tahtoo meitä tavata, niin tulkoon tänne."
"Jollette tule matkassani, niin en osaa puolustautua maaherralle. Hän on matkustanut yötä päivää, puhutellakseen teitä. Minä pyydän teitä tulemaan mukaan."
"Jos Kamba Bombolla on meille jotakin sanottavaa", päätin minä puhelun, "niin hän on tervetullut luoksemme. Me emme hänestä mitään tahdo, pyrkien vain rauhallisina toivioretkeläisinä Lhasaan."
Kahta tuntia myöhemmin ratsastivat tibetiläiset paikalle pitkänä, mustana rivinä, keskessään maaherra, isolla valkealla muulilla. Hänen saattueenaan oli virkamiehiä, upseereja ja pappeja punaiset ja siniset vaipat yllä, turbaanit tai heleänväriset hatut päässä, pyssyillä, sapeleilla ja keihäillä varustettuina. He ratsastivat hopealla silatuissa satuloissa, ja koko joukko näytti siltä kuin olisi ollut kysymyksessä sotaretki vihamielistä heimoa vastaan.
Heidän saavuttuaan perille levitettiin maahan mattoja ja pieluksia, ja niille asettui Kamba Bombo. Nyt astuin minä hänen luokseen ja pyysin häntä tulemaan kehnoon telttiimme, missä hän istuutui kunniasijalle, maissisäkin päälle. Hän lienee ollut noin neljänkymmenen vanha ja näytti lystikkäältä ja ovelalta, mutta myös valjulta ja kivuloiselta. Riisuttuaan avaran, punaisen manttelinsa ja hytyränsä seisoi hän edessäni erinomaisen hienossa keltaisessa kiinalaisesta silkistä valmistetussa puvussa, ja saappaat olivat vihreätä samettia.
Nyt alkoi haastelu, ja olipa se pärpätystä! Kumpainenkin puoli pani kaikkensa, puhuakseen toiselta suun tukkoon. Mutta lorun loppuna oli vakuutus, että olimmepa mitä väkeä tahansa, leikattaisiin meiltä kaula, jos vielä askeleenkaan etenimme Lhasaan päin. Me vastustelimme kyllä vielä sen ja seuraavan päivän tätä päätöstä, mutta mikään ei auttanut, ja meidän täytyi mukautua ylivoimaan.
"Pelkäättekö minua niin suuresti", kysyin Kamba Bombolta, "kun moisella joukolla tulette teltilleni?"
"En", vastasi hän, "mutta minä tiedän teidät ylhäiseksi herraksi, ja Lhasasta olen saanut käskyn osottaa teille samaa kunnioitusta kuin maamme korkeimmille virkamiehille."
Niinpä palasin keskeytetyltä toivioretkeltäni loppumattomia teitä pitkin Tibetin halki pääkortteeriini. Kamba Bomboa emme enää nähneet, mutta väkeni tapasin mitä parhaassa voinnissa.