Kun kaikki on valmista, kajahuttaa "Moldavian" soittokunta marssin, ja miehistön hurratessa lähtee höyrylaiva "Delhi" taas ulapalle, missä seitsemästäkymmenestä uudesta matkustajasta useita naisia pian katoaa kojuihinsa, vaikka laivan vaaruminen mainingin kohottelemana onkin hyvin vähäpätöistä. Illalla kierrämme Ceylonin etelävuoriston ja itää kohti kääntyen pidämme suuntamme Sumatran pohjoisniemekkeelle asti. Sinne on vielä 1650 kilometrin eli kuudenkymmenen tunnin matka.
31. Sunda-saaret.
Lokakuun 21. päivän aamuna suuntautuvat kaikki kaukoputket itään. Kaksi pientä, jyrkkärantaista saarta sukeltaa ylös merestä hyökyaallokkonsa valkean kiehkuran keskeltä, ja niiden takana ilmestyy vielä näkyviin muita saaria, joiden metsät vihannoivat kuuman vyöhykkeen ikuisen kesän helminä. Pian kuljemme suoranaisessa saaristossa.
Aasia on maapallon isoin mannermaa. Naapuriensa Europan, Afrikan ja Australian kanssa on se kiinteämmin tai höllemmin yhteydessä, muodostaen itäisen pallonpuoliskon mantereeston, Amerikan kuuluessa läntiseen pallonpuoliskoon. Europa on niin läheisesti liittynyt Aasiaan, että sitä voitaisiin sanoa jälkimäisen niemimaaksi. Afrikan yhdistää Aasiaan se 110 kilometriä leveä kannas, jonka v:sta 1869 alkaen katkaisee Suetsin kanava. Australia sitävastoin on valtaisena saarena erillään kaakossa; ainoana siteenä ovat sitä Aasiaan yhdistämässä ne molemmat jonot isoja ja lukemattomia pieniä saaria, jotka kohoavat merestä näiden kahden maanosan välillä. Läntisenä saarijaksona ovat Sunda-saaret, itäisenä Filippinit ja Uusi Guinea. Sumatra on tavallaan ensimäisenä arkkuna siinä jättiläismoisessa sillassa, joka pistäytyy kaakkoon Taka-Intian eteläisimmästä kärjestä, Malakan niemimaasta. Seuraavana silta-arkkuna on Java, ja sen itäpuolella on rivi keskikokoisia saaria. Tämän sillan pohjoispuolella sijaitsevat molemmat toiset isot Sunda-saaret, Borneo ja Celebes.
Näiden saarten eläin- ja kasvimaailma on suunnattoman rikas. Metsissä asustaa elefantteja, sarvikuonoja ja tapiireja, tiheikössä vaanii tiikereitä ja panttereita, ja aarniometsien syvyyksissä majailee mitä monimuotoisimpia apinoita. Isoin on niistä orang-utan; se kasvaa puolikintoista metriä korkeaksi, on hyvin voimakas, talttumaton ja vaarallinen, ja eleskelee melkein aina puissa. Sunda-saarilla viljellään sokeriruokoa, kahvia, teetä, riissiä ja tupakkaa; siellä menestyvät monet maustekasvit, kookospalmu ja se puu, jonka kuoresta saadaan kuumelääkkeenä tunnettu kiniini. Ja tätä lääkettä tarvitaan Sunda-saarilla mitä kipeimmin, sillä alavilla rannikkoseuduilla ahdistelee asukkaita kaikkialla kuume. Mutta hyvä, terveellinen ilmasto on ylämaassa, 1200-1500 metriä merenpinnan yläpuolella vuoristoissa, joiden hallussa on saarten sisäosa.
Keskeltä Sumatraa ja Borneota käy päiväntasaaja, ja siitä syystä vallitsee näillä saarilla ikuinen kesä, hiostava ja kostea lämmin. Ainoat vuodenajat, joista täällä voi puhua, ovat sade- ja poutakaudet, ja Sunda-saaret ovat maapallon saderikkaimpia seutuja. Asukkaat ovat malaijeja. He ovat pakanoita, mutta rannikolla on muhamettilaisuus voittanut paljon alaa. Sisämaan villit heimot uskovat sokeasti henkiin; kaikissa elottomissa esineissä asuu heidän mielestään henkiä, ja vainajien sielut ottavat osaa elävien iloihin ja suruihin. Jotkut heimot vieläkin lepyttävät henkiä ihmisuhreilla.
Sumatra, jonka rannikko nyt jää oikealla kädellä taaksemme, on Ruotsin kokoinen, mutta asukkaita on kolmannesta vähemmän. Borneo, joka on Uuden Guinean jälkeen maapallon isoin saari, vastaa kooltaan koko Skandinavian niemimaata. Java, mitä kaunein ja rikkain maa, on vain neljänneksen Ruotsin pinta-alasta, mutta sen asukasluku on lähes viisi sen vertaa. Sunda-saaret ovat Hollannin alusmaita; vain Borneon luoteisosa kuuluu Englannille.
Sumatran ja Javan välisessä salmessa on ihan pieni tulivuorisaari Krakatau, joka oli kesällä 1883 kamalimman luonnonilmiön näyttämönä, mitä historiallisena aikana yleensä on sattunutkaan. Saarelma oli asumaton, Sumatran kalastajat vain tapasivat sinne poikkeilla. Mutta jos se olisi asuttukin ollut, ei olisi yksikään sen asukkaista kyennyt kertomaan, mitä oli tapahtunut. Kahdella muullakin, muutamien penikulmien päässä sijaitsevalla saarella tuhoutui koko väestö yhdenkään sielun pelastumatta. Elokuun 26. p:nä alkoi tulivuoren purkaus, ja tuhkaa sateli niin suuret määrät, että se muodosti metrin paksuisia kerroksia joidenkuiden laivojen kannelle, jotka jokseenkin etäältä sivuuttivat saaren. Salamoitsi ja jylisi, meri kiehui, ja lukuisia laivoja ja veneitä upposi tai viskautui maalle. Toisena päivänä luhistui saari ja vaipui meren kitaan; siitä on enää sirpaleita näkyvissä. Tämä sortuminen myllersi liikkeelle hyökyaallon, joka 30 metrin korkuisena syöksähti viereisille Sumatran ja Javan rannikoille, pyyhkäisi mereen kaupunkeja ja kyliä, tuhosi metsiä ja rautateitä ja vieri Afrikan ja Amerikan rannikoille saakka. Voitiin tarkalleen laskea, millä vauhdilla se oli kulkenut meren yli. Tulivuoren purkauksen jumu kuului Ceylonille ja Australiaan, vieläpä 3400 kilometrin päähän; se olisi siis kaikunut yli koko Europan ja vielä jonkun verran ulommaksikin, jos tapaus olisi sattunut Wienissä. Tulivuoren sirottelema tuhka peitti alueen yhtä laajan kuin koko Skandinavian niemimaa, ja 40.000 ihmistä menetti siinä henkensä.
32. Singapurin kautta Etelä-Kiinan merelle.
"Delhi" viilettää suoraan kohti Penangia; tämä kaupunki sijaitsee Malakan niemimaan rannikolla. Pari haikalaa seuraa meitä jonkun aikaa alahangan puolella, ja pöyristyttää ajatella ihmisen kohtaloa, joka sattuisi onnettomuudekseen juuri nyt putoamaan yli laidan. Hai käännähtäisi silloin seljälleen, syöksähtäisi nuolen nopeudella ylöspäin ihan lähelle veden pintaa, kävisi altapäin kiinni saaliiseensa ja puraisisi sen veitsimäisillä hampaillaan keskeltä kahtia. Sitä viattomampia ovat lentokalat, joita joka taholla karkeloitsee suurina parvina; ne ponnahtelevat ilmaan vedestä ja lentävät melko taipaleen siipimäisesti levinneillä evillään.