Nyt näkyy maata, ja kaikki kirjeitä kirjotelleet kiirehtivät laittamaan postilähetyksensä kuntoon. Me solumme viehättävään salmeen, ankkurit kalisevat pohjaan Penangin edustalla, ja liuta veneitä piirittää meidät, tuoden Singapuriin aikovia matkustajia. Kapteeni hommaa automobilin, ja hänen ja erään matkatoverin kanssa ajaa huristan kasvitieteelliseen puutarhaan. Pääkatu isoine rakennuksineen, hotelleineen, pankkeineen, klubihuoneustoineen ja kauppakartanoineen esittää samanlaisen kuvan kuin kaikkikin Aasian kaakkoisrannikon satamakaupungit. Pieniä, yksin istuttavia rikshoja vetää täällä aina kiinalainen, väljä sininen nuttu yllä, paljasjaloin ja huipukas olkihattu päässä. Huimaa vauhtia porhaltaa automobiili oivallisia palmujen reunustamia teitä myöten kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on todella komea. Siinä on puita ja kasveja Intiasta, Sunda-saarilta ja Australiasta, kaikki englantilaisilla ja latinankielisillä nimikilvillä varustettuja. Puissa kiipeilee ketterinä ja nopsina apinoita, väliin pysähtyen kiikkumaan oksilla istuen, ja suuria vesiputouksia syöksyy vaahdoten alas jyrkiltä vuorenseinämiltä, jotka yltympärillä saartavat tuuheata, rehevää kasvullisuutta.
Hämyn tullessa yllättää meidät rankka sadekuuro, ja moniaan silmänräpäyksen kuluttua ovat kaikki tiet tulvillaan. Sade valuu virtanaan, isot pisarat ovat tiheässä kuin niityllä ruoho, ja likomärkinä tulemme jälleen laivallemme. Ihoon takeltunein vaattein kapuan joutuin ylös köysitikkaita, saadakseni virkistävän kylvyn ja pukeakseni kuivaa ylleni kiireestä kantapäähän. Sitte kokoonnumme jälleen päivällispöytään, missä kapteeni isännöitsee, johdellen rattoisaa keskustelua.
Sillävälin lipuu laiva taas yön selkään, sateen ropistessa sen katoilla ja kyljillä. Singapuriin on vielä kolmenkymmenen tunnin matka, ja suunta viistää mantereen rannikkoa. Ihan odottamatta pistäytyy muutamien penikulmien päässä maalta esille valotorni yön pimeydestä. Siellä asuu yksinäinen vartija, joka aina kahden kuukauden kuluttua pääsee lomalle, kyetäkseen kestämään yksitoikkoista, ilotonta elämäänsä. Sataa kaiken yötä, eikä päivällä ole sitte helle ollenkaan tukala, vaikka olemme lähellä päiväntasaajaa. Seuraavana yönä jätämme taaksemme Malakan kaupungin; rivi rannikkomajakoita pilkottaa pimennosta, ja höyrylaivojen lyhtyjä vilahtelee kuin punaisina ja vihreinä silminä.
Lokakuun 24. p:nä pysähtyy höyrylaivamme Singapuriin. Tämä osa Malakan niemimaata tunnustaa Englannin herruuden, pääkaupunkinansa Singapur, jossa on 200000 asukasta, enimmät kiinalaisia, muut malaijeja, intialaisia ja europalaisia. Kaikki kaukaisen idän väylällä kulkevat laivat poikkeavat Singapuriin, ja se on myös Sunda-saarten kaupan päävarastopaikkana. Maapallon tuottavimmat tinakaivokset ovat Malakan niemimaalla. Singapurin erottaa vain yksi leveysaste päiväntasaajasta pohjoisemmaksi, ja kesän ja talven lämmönerotus on ainoastaan kaksi astetta, mutta täällä sataa harva se päivä.
Kun "Delhi" ehtoopäivällä pitkittää matkaansa, ympäröitsee sen liuta pieniä ja keveitä ruuhia, joiden soutajat ovat alastomia vaskenkarvaisia malaijipoikia; nulikat uivat kuin kalat, sukeltavat kuin saukot, ovat uskomattoman ketteriä ja melovat ruuhiaan yhtä miellyttävästi kuin taitavastikin. He kohottelevat käsiään meitä kohti — me oivallamme sen merkin ja heitämme hopeakolikon kirkkaanvihreään veteen. Moiskis! vekarat hyppäävät päätähavin perästä ja sukeltavat pohjaan asti, ja kun he palaavat veden pinnalle, näyttää onnellinen löytäjä sieppaamaansa rahaa. Ruuhet jäävät siksi aikaa valtoimiksi, ja väkevä merivirta on ne ajanut Singapurin ja saarten väliseen salmeen. Mutta tuotapikaa uivat niihin pojat takaisin ja kiipeävät hyvin taitavasti aluksiinsa, ainoankaan kellahtamatta kumoon. Uusia lantteja sinkoilee mereen, ja väsymättöminä kilpailevat nuo pikku vetehiset niiden poimimisessa mikäli mahdollista ennen kuin ne ehtivät pohjaan. Kun "Delhi" parantaa vauhtiaan, pitelevät he laivan kupeista kiinni; mutta kulun sitte kiihtyessä liiaksi hellittää toinen toisensa perästä ja pyörtää takaisin satamaan onnellisesti sukeltamine saaliinensa.
Aurinko parhaillaan laskee Singapurin taloryhmien, tornien ja savutorvien taakse. Majakan välkkyliekki taistelee pakenevan päivänvalon kanssa ja jää voittajaksi. Joukko ruskeapurjeisia kiinalaisia dshonkkeja liikkuu hiljalleen veden pinnalla, joka läikkyy tyvenenä kuin kuvastin. Tummana ja teräväpiirteisenä kohoaa Singapurin varjokuva läntisen taivaan sammuvalla valotaustalla; salmi avartuu taas, mutta koko hämärän ajan pysyvät maa ja saaret vielä näkyvissä. Sitte käännymme koilliseen, etäännymme päiväntasaajasta ja suuntaamme kulkumme Kiinan merelle. Olemme nyt kiertäneet Aasian mantereen eteläisimmän kärjen.
Kahden vuorokauden kuluttua on meillä Kotshinkiina, Saigon ja Mekongin suistomaa takanamme, ja lokakuun 27. p:nä joutuessamme sen koillisesta juoksevan merivirran kosketukseen, joka sivuaa Annamin rannikkoa, alenee lämpömäärä joitakuita asteita; sää käy raikkaammaksi ja miellyttävämmäksi. Koillismonsuunin vuodenaika on vastikään alkanut; ja mitä enemmän etenemme pohjoiseen, sitä kiivaammin puhaltaa se vastaamme. Nyt on meillä kaksi tietä valittavana: joko pysyä avoimella ulapalla, missä tuuli ja aallot käyvät vastaamme, tai kulkea pitkin rannikkoa, missä vastamainittu merivirta ehkäisee kulkua yhtä pontevasti. Päättipä päin tai toisin, laiva menettää joka tapauksessa pari solmuväliä nopeudestaan. Meidän kapteenimme on valinnut rannikkoväylän.
Taka-Intian niemimaan itäosassa ovat Ranskan alusmaat Kambodsha, Kotshinkiina, Annam ja Tongking. Hanoi, Tongkingin pääkaupunki, on koko Indokiinan kenraalikuvernöörin asuinsijana. Etelässä on tärkeimpänä kaupunkina Saigon Mekongin suistomaalla, joka vuosittain laajenee niistä suunnattomista liejumääristä, mitä tuo iso virta kuljettaa mukanaan. Melkein kolmannes Taka-Intian niemimaata on Siamin kuningaskuntaa; se sijaitsee Mekongin ja Saluenin alajuoksun välissä, jotka molemmat virrat saavat alkunsa Itä-Tibetistä. Sen asukasmäärä on vain seitsemän miljoonaa henkeä, siamilaisia, kiinalaisia, malaijeja ja laoskansaa. Siamin kuningas on itsevaltias, hän omistaa kaiken kiinteimen ja päättää alamaistensa elämästä ja kuolemasta. Hänen pääkaupungissaan Bangkokissa on puoli miljoonaa asukasta; sen läpi kulkee lukuisia kanavia, joilla suuri osa väestöä asuu kelluvissa taloissa. Bangkokissa on useita kuuluisia ja komeita pagoodeja eli temppeleitä Buddha-patsaineen, joista jotkut ovat puhdasta kultaa. Siamissa on buddhalainen oppi säilynyt tärveltymättömänä, valkoista elefanttia pidetään pyhänä, ja se esiintyy punaisella pohjalla Siamin lipussakin. Siamilaiset ovat mongolilaista alkuperää, keskikokoisia, tukevarakenteisia, iholtaan kellanruskeita; hyvin lahjakkaita he ovat, mutta laiskoja. Laulua, soittoa ja leikkiä rakastavat he suuresti, ja heidän omituisista tavoistaan olkoon mainittuna, että he värjäävät hampaansa mustiksi.
33. Hongkong.
Lokakuun 29. p:nä aamupäivällä höyryämme Hongkong-saariston ensimäisten särkkien ja luotojen ohi; tämä satamaväylä on erinomaisen kaunis ja viehättävä, muistuttaen Pohjolan saarisia rantoja. Koillismonsuuni puskee navakasti; suolainen vaahto kiehuu "Delhin" keulan tiellä ja putoaa hienona, välkkyvänä vihmasateena kannelle. Mutta aaltoilua tuskin tunteekaan, sillä lukuisat saaret murtavat ja hillitsevät vesivuorten voiman. Puoleltapäivin olemme Hongkongin saaren tilavassa, oivallisessa satamassa, jonka vesi on niin matalaa, että potkurien siivet myllertävät harmaanruskeata pohjamutaa pinnalle. Kokonainen laivasto pikku höyrypursia tulee meitä vastaan, verkalleen lipuessamme epälukuisten laivojen lomitse ankkuripaikalle poijujen ääreen. Täällä liehuu tuulessa kaikkien kauppavaltojen lippuja; englantilaiset, kiinalaiset, japanilaiset, amerikalaiset ja saksalaiset liput ovat räikeinä vastakohtina toisilleen.