3. Merimuseo.
Ihmisikä riittää tuskin Berlinin täydelliseen tuntemiseen. Epälukuiset museot ja kokoelmat ehtymättömille taiteen ja luonnon valtakunnista ammennettuine aarteineen jo yksistään vaativat päiviä ja viikkoja, tullakseen yksityiskohtaisesti tutkituiksi. Kukin museo on oma maailmansa.
Ymmärränhän kyllä taiteentuntijan riemun, kun hän vaeltelee taulugalleriain suojamissa ihailemassa kuulujen mestarien maalauksia. Mutta me seikkailuretkelle lähteneet, "yli merten ja maitten, ja siivillä myrskyn", me suuntaamme askeleemme mieluummin erääseen toiseen museoon, joka on merentiedolle omistettu, Merimuseoon.
Taidokkaista kaavarakennelmista saamme täällä silmäyksen Saksan sotalaivojen historialliseen kehitykseen varhaisimmista ajoista nykypäiviin asti. Lasin alla näemme kokonaisen laivasto-osaston nykyaikaisia sotalaivoja satamassa. Jokainoa sotamies ja matruusi on veistelty mitä tarkimmasti, ja miehistön moninaisista toimista saa kunnollisen käsityksen. Toisten kuutionmuotoisten lasisäiliöiden sisältönä on linjalaivoja, risteilijöitä ja torpeedoveneitä. Sotalaivaston pääjoukko, varsinaiset taistelulaivat ovat suunniteltuja taistelemaan suljetussa rivissä, josta syystä niitä nimitetään linjalaivoiksi. Tykistö ja torpeedoaseestus, panssarisuoja ja nopeus määräävät kunkin laivan taistelukuntoisuuden. Risteilijät näyttelevät samaa osaa kuin ratsuväki armeijassa; niiden on urkittava läheisiä vesiä, voidakseen varottaa linjalaivoja yllätyksistä.
Muuan museon käytävä toimittaa meidät täydellisesti linjalaivan kannelle, ollen rakennettu ihan samanlaiseksi kuin itse laivassa. Tuossa on keittiö, tuolla miehistön makuusuojat, ja tuonne ylös on puuseppä saanut työpajansa. Sitte kiinnittävät meidän huomiotamme rauhallisemmatkin nähtävyydet, Hampurin—Amerikan-linjan matkustaja- ja lastihöyrylaivat niinikään kaavarakennelmina, joiden täytyy saada jokaisen pojan silmät iloisesti kirkastumaan. Nämä jättiläishöyrylaivat ovat mahtavimpia taistelulaivojakin isommat. Mutta hupaisin on kuitenkin iso maailmankartta, jolle on soviteltu kaikki saksalaiset postihöyrylaivat pienoisina liikkuvina kaavarakennelmina, ja aina täsmälleen siihen, missä ne edellisenä päivänä ovat todella olleet. Noiden seitsemänkymmenenviiden linjan isännistöt saavat sähkötietoja laivoistaan, ja sikäli kuin nämä viestit saapuvat museoon siirrellään laivoja kartalla niiden mukaisesti. Tämä kartta antaa mitä selvimmän käsityksen Saksan vaurastuvasta vallasta merellä. Ja jokaisella linjalla kulkee lukuisia laivoja molempiin suuntiin, yhdistäen etäisiä rannikoita keskenään. Suuriin ja pieniin Europan satamiin tuovat ne tavaroita, jotka sitte rautateiden välityksellä leviävät yli koko maanosan.
Torpeedojen ja kaikkien niiden esineiden ohi, jotka esittävät miinalaitoksen kehitystä, saavumme niiden viehättävien pikku kaavarakennelmien ääreen, jotka osottavat isojen laivojen sisuksia ja koneita, ja viivähdämme laivanrakennussuojamassa, jossa ikäänkuin rakennetaan laiva pienoiskoossa silmiemme edessä. Siinä on urheilu- ja laivaveneitä, on mastoja ja peräsimiä, ruorirattaita, purjeita ja taklaasitarpeita, köysiä, ankkureita, kettinkejä ja mitä kaikkea. Vahingoittuneen laivan korjaaminenkin on täällä nähtävissä; sukeltajia on vedessä paikkaustöissään ja kumiletkujen avulla pumpataan heille raikasta ilmaa. Paljoa mukavampaa on luonnollisesti kohottaa koko laiva uivalla telakalla, joita täällä niinikään on katseltavana.
Eri osastona on kaavarakennelmia kaikista mahdollisista purjelaivoista, isosta viisimastoisesta alkaen, johon on tiheään sovitettu purjeita, mastoja, puomeja, köysiä, vantteja ja raakapuita, aina parkkilaivaan, prikiin, kuunariin ja pikku kutteriin saakka, joka riittää rannikkokulkuun. Kaikki on niin sirosti ja oikein veisteltyä, sorvattua ja liitoksiin sommiteltua, ettei sitä voi kyllikseen katsella.
Erityisellä mielihyvällä viivymme pelastuskojeiden ääressä. Tuossa on kaikenlaatuisia pelastusveneitä, joihin matkustajat ja miehistö — naiset ja lapset ensimäisinä — turvautuvat, kun laiva uppoaa ja kierukkamaisissa kaarteissa häviää häämyiseen syvyyteen. Pelastusvyöt auttavat uiskentelevaa pysyttelemään veden päällä, laivaan otettuja öljysäiliöitä tyhjennetään aalloille niiden silittämiseksi ja taltuttamiseksi raivossaan. Muuan kuva osottaa, miten näköjään hukkuneita herätetään keinotekoisella hengityksellä jälleen henkiin. Omituista pyssyä käytetään sanomien ampumiseksi laivalle, joka on joutunut merenhätään. Niin, voidaanpa sillä sinkauttaa asiapapereita torpeedoveneeseenkin, sen viilettäessä tuiminta vauhtiansa. Sopessa tuolla on rakettilaite kaikkine vehkeinensä. Kun myrsky ajaa laivan rantamatalikolle, niin saadaan raketin avulla rannikko ja laivanhylky yhdistetyksi ohuella, lujalla nuoralla, joka on kiinnitetty raketin päähän. Hätään joutuneet käyvät siihen käsiksi ja vetävät sen mukana laivaan toisen, paksumman narun, joka oli solmittu edellisen jatkoksi. Kun he tällä tavoin ovat lopulta saaneet käsiinsä lujimman köyden, kiinnitetään se laivaan ja toinen pää kiskotaan tiukkaan maalla. Köydessä kierii tela, johon on kiinnitetty vasu, tässä toimitetaan haaksirikkoiset yksitellen kuivalle. Niin ilkeitä ja julmia kuin ihmiset pystyvätkin olemaan toisillensa, ovat he sentään myös keksineet kaikenmoista toistensa auttamiseksi vaaroissa ja kärsimyksissä. Kokonaisia kirjoja täyttäisivät kertomukset monien luotsien ja kapteenien sankaruudesta, jotka ovat uhranneet henkensä lähimäistensä edestä.
Iso kaunis kaavarakennelma esittää osaa Hampurin satamasta laivoineen, nostovipuineen ja tavarasuojamineen, vilja-aittoineen ja laituriraiteineen ihan todellisuuden mukaan. Toinen sommitelma on jäljennös Oderin suun vaarallisesta satamaväylästä Stettinin luona, missä kulkutiet ovat löydettävissä ainoastaan johtoloistojen ja vilkkuvalojen opastuksella. Jos näkee johtoloistojen sädekimput määrätyssä asennossa, esim. suoraan päällekkäin, niin on kaikki hyvin, muussa tapauksessa ei suunta ole oikea. Voimakkailla mykiöillä ja heijastimilla vahvennetaan lamppujen valoa. Reimareilla, poijuilla ja muilla merimerkeillä näytetään tietä päivisin, ammu- ja kellopoijut varottavat sumussa. Merimuseon kaavarakennelmassa on kaikki majakat varustettu pienillä sähkölampuilla, ja ne hohtelevat ja vilkkuvat samoin keskeytyksin ja yhtä pitkin ajoin kuin todellisuudessakin.
Seinällä tuolla riippuu kansainvälisen merkinantokirjan lippuaapisto. Kukin lippu merkitsee yhtä kirjainta, ja kaksi aavalla merellä lähekkäin sattuvaa laivaa pääsee siten tervehtimään toisiansa aaltojen yli, esim. "Kaikki laivassa hyvin" tai "Sivuutimme eilen laivanhylyn, pelastimme miehistön", tai mitä hyvänsä muuta haastellen. Kaikki on tulkittavissa lippukielellä.