36. Kiinan uskonnolliset olot.
Kymmenen kilometrin päässä länteen Shanghaista sijaitsee 17. vuosisadalla perustetun jesuiittiluostari Sikavain iso rakennusryhmä, ja minut sai pistäytymään tälle lähetysasemalle muuan matkatoverinani "Delhissä" tullut katolilainen pappi, pater Robert, jonka piiriin kuuluivat Hongkong ja Shanghai, — hyvin oppinut mies ja etevä vanhan kiinalaisen posliinin tuntija. Useita tunteja kesti pikimältäänkin tarkastella tuomiokirkkoja, kappeleita, poika- ja tyttökouluja, isoa ilmatieteellistä havaintotornia, missä jokaisesta päivästä laaditaan sääkarttoja, ja eläintieteellistä museota. Kunkin laitoksen johtajana on kunnianarvoisa pater, vain tyttöluokat ovat nunnien ja maallikkosisarten huostassa. Lapset oppivat ranskaa ja käyvät katolilaisessa messussa. Monet kiinalaiset perheet ovat jo useiden sukupolvien ajan olleet katolilaisia, mitä suurimmalla hartaudella lausuillen ave-mariansa ja isänteitänsä. 1150000 kiinalaista on katolilaista, 150000 on protestantteja. Lähetyssaarnaajat noudattavat sydämensä ääntä ja Vapahtajan käskyä: "Menkäät kaikkeen maailmaan ja opettakaat kaikkia pakanoita!" He työskentelevät kärsivällisesti ja velvollisuudentuntoisesti tehtävässään ja antautuvat mitä suurimpiin vaaroihin. Vahinko vain, että heidän valtakuntansa on sisäisesti jakautunut. Katolilaiset ja protestantit eivät kykene sietämään toisiansa. Kiinalaisilla merkitsee "tien", taivas, samalla korkeinta olentoa. Kiinankielellä nimittävät jesuiitit Jumalaa "taivaan herraksi", englantilaisten lähetyssaarnaajain käyttämä nimitys on "Korkein ohjaaja" ja amerikalaisten baptistien "totinen henki". Kristillisten uskontokuntien kiistat sekaannuttavat kiinalaisia, eivätkä he oikein tiedä mitä ajatella.
Kiinalaisten oma uskonto on kokoelma eri oppeja tai pikemmin viisaussääntöjä. Kiinassa on ollut runsaammin viisaita kuin missään muussa maassa. Etevin on Konfutse, Sokrateen ja Buddhan aikalaisia; hän kirjotti kolmesataa hengellistä runoa sisältävän kirjan nimeltä "Puhtaat ajatukset". Hänen ympärilleen kerääntyi kaksitoista opetuslasta ja 3000 oppilaan piiri. "Toimi jokaista kohtaan kuten soisit hänen kohtelevan sinua", kuuluu eräskin hänen käskyjään, ja hänen lakinsa ovat tehneet kiinalaisista maailman kohteliaimman kansan. He ovat hienotunteisia ja herttaisia keskinäisessä seurustelussaan ja samaten käyttäytyvät he muukalaisiin nähden.
Kun Konfutselta kerran kysyttiin, miten hän oli voinut hankkia niin laajoja tietoja varsin monilta aloilta, vastasi hän: "Koska olen syntynyt köyhänä ja häädyin opiskelemaan." Hän piti rikkautta onnettomuutena ja tietoa mahtina. Kiinalaiset pitävät hänen muistoansa mitä suurimmassa kunniassa, mutta he eivät palvo häntä jumalana, vaan katsovat hänet kaikkien aikojen suurimmaksi viisaaksi.
Konfutselaisuuden rinnalla on Kiinassa taoismi, jonka ylevä oppi on kuitenkin rappeutunut silmänkääntäjätempuiksi ja taikauskoksi. Meidän ajanlaskumme alussa levisi Kiinaan buddhalaisuus, ja se on nyt vallalla melkein koko maassa. Kiinalaisten uskonnollisissa käsityksissä ei kuitenkaan ole mitään oikeata tolkkua. Taoisti voi toimittaa aamuhartautensa Buddha-temppelissä ja illalla syventyä Konfutsen kirjotelmiin. Monet pitävät yhtä suuressa arvossa kaikkia kolmea oppia.
Mutta kaikkien kiinalaisten — konfutselaisten, taoistien ja buddhalaisten — uskonnollisen tietoisuuden yhteisenä perussävynä on esi-isien henkien kunnioittaminen, vainajienpalvominen. Matalimpaankin majaan on pystytetty alttari manalle menneiden muistoksi, joita kohtaan tunnetaan vain mitä juhlallisinta kunnioitusta, ja hautojen rauhaa ei saa millään muotoa häiritä. 17. vuosisadalla hallitsi Kiinassa Khang-hi, valtiaista suurimpia, kerrassaan kuusikymmentäyksi vuotta. Hänen pojanpoikansa Khien-lung peri kaikki hänen etevät ominaisuutensa, ja hallittuaan hänkin Kiinaa kuusikymmentäyksi vuotta luopui hän valtaistuimestaan yksinomaan kunnioituksesta iso-isänsä henkeä kohtaan, jota hän ei tahtonut voittaa hallitusvuosienkaan puolesta.
Tästä vainajienpalvomisesta on seurauksena, että suunnattomat alat Kiinaa ovat hautoina. Mongolikeisari Kublai-khaani herätti 13. vuosisadan lopulla suurta mieltenkuohua, kun käski kyntää vanhat hautuumaat pelloiksi, ja samainen hautojen pyhyys on tänä päivänäkin kovin hankalana haittana rautateiden rakentamisessa. Radan täytyy kiertää pyhä alue tai on tämän yli silta rakennettava. Kiinan keisari matkustelee Mukdeniin vasiten uhraamaan esi-isiensä haudoilla, sillä Mukdenissa lepäävät haudattuina Khang-hi ja Khien-lung, ja heistä polveutunut mandshukeisarien suku hallitsee Kiinaa vieläkin.
Katolilaiset lähetyssaarnaajat eivät vastusta kiinalaisten vainajienpalvomista; evankeliset katsovat sen soveltumattomaksi kristinoppiin. Mutta tämä hurskas hellintä on kiinalaisella synnynnäinen, periytyen sukupolvesta toiseen. Kuten saman parven mehiläiset riippuvat toisissaan kiinni kerros toisensa alla, samaten ovat meidän aikamme kiinalaiset esivanhempiensa kanssa yhtä, vieläpä tuntevat enemmän kuuluvansa menneisyyteen kuin nykyaikaan. Vainajienpalvominen korvaa heillä isänmaanrakkauden. Tosin rakastaa kiinalainen kotiseutuaan, mutta yhdentekevää on hänelle, mitä muissa osissa maata tapahtuu. Kantonin asukas ei joudu kuohuksiin, jos venäläiset ottivatkin Mandshurian ja japanilaiset Korean, kunhan jättävät rauhaan Kantonin. Vierasuskolaisia kohtaan on kiinalainen hyvin suvaitsevainen, eikä pane ollenkaan pahakseen, jos hänelle lausuu arveluitansa hänen oman uskontonsa täydellisyydestä.
Vainajienpalvelus on kiinalaisten varsinaisena uskontona. Samalla tuntevat he taikauskoista pelkoa henkiä kohtaan ja turvautuvat jumaliin, joilta toivovat apua. Pohjois-Kiinassa kävin kerran temppelissä, missä oli kokonainen suojama täytetty seisovilla, maalatuilla savimuovauksilla, jotka kuvasivat syntisten tuskia tuonelassa. Siellä sahattiin uskoton vaimo keskeltä kahtia, varkaalta hakattiin molemmat kädet, herjaajalta reväistiin kieli suusta. Monilukuinen sarja oli luonnollista kokoa ja pöyristytti kamaluudellaan. Suojaman loukossa oli useita isoja ruumisarkkuja. Eräästä oli kansi raoilaan, ja siellä näki vainajan kiristelevän hampaitaan. Kysyessäni, mitä varten arkut olivat täällä, vastattiin minulle: Kiirastulessa kestettävien kärsimysten aika käy kuolleelle sitä lyhemmäksi, mitä kauvemmin hän saa olla tuonelan temppelisuojamassa.
Niin, peräti taikauskoisia ovat kiinalaiset. Jos joku on sairastunut kuumeeseen ja hourailee, niin omaiset uskovat, että hänen sielunsa on joutunut harhateille, ja sillä paikalla, missä hän menetti tajuntansa, kanniskellaan hänen vaatteitaan, jotta eksynyt sielu pääsisi jälleen oikeille jäljille. Ja öisin noustaan katolle heiluttelemaan palavaa lyhtyä, jotta sielu löytäisi kotiin.