37. Keskuksen valtakunta.
Kiinalaisen koulupojan ensimäisenä opetuksena on, että taivas on ympyriäinen ja maa nelikulmainen, että Kiina on keskellä maata ja siitä syystä nimeltään Keskuksen valtakunta. Kaikki muut valtiot ovat Kiinan ympärillä ja sen valtaan alistettuja.
Keisarin arvonimenä on "taivaan poika", hänellä on ylin hengellinen ja maallinen valta. Hallitukseen tullessaan antaa hän hallituskaudelleen erityisen nimen, jota sitte hänestä itsestäänkin käytetään. Seuraajansa määrää hän poikiensa joukosta itse. Jos hän on lapseton, niin hän valitsee läheisimmistä sukulaisistaan jonkun, mutta omaksuu sitte tulevaisen seuraajansa ottopojakseen, jotta tämä jälkeenpäin toimittaisi asianmukaiset uhrit hänen ja hänen esi-isiensä hengille. Keltainen puku ja viisivarpainen lohikäärme ovat keisarillisen huoneen tunnusmerkkeinä. Keisari on suunnattomasti ylempänä kansaansa, ja helposti ovat luettavissa ne kuolevaiset, jotka pääsevät häntä puhuttelemaan. Joitakuita vuosia takaperin kovistivat europalaiset lähettiläät Pekingissä oikeudekseen nähdä keisarin jokaisena Uudenvuodenpäivänä; se suotiin, mutta keisarilla ei ollut heille mitään sanottavana. Sitävastoin oli suurella Khang-hillä useita jesuiitteja hovissaan, ja hänen käskystään laativat nämä erinomaisen kartan Keskuksen valtakunnasta.
Kiina on maapallon vanhin, väkirikkain ja muuttumattomin valtakunta. Niniven ja Babylonin kohotessa suuruuteen oli Kiinalla jo korkealle kehittynyt sivistys, ja neljäntuhannen vuoden ajan on se pysynyt ainiaan samana. Ninivestä ja Babylonista on enää raunioita jäljellä, mutta Kiina ei vielä osota mitään väsymyksen oireita elämässään. Läntinen Aasia muistuttaa laajaa hautakenttää lukemattomine hautakivineen menneiltä ajoilta. Hävittäviä kansainvaelluksia on vyörynyt sen yli; rodut ja valtakunnat ovat siellä vuoronsa jälkeen joutuneet rynnistykseen toisen kanssa ja kukistuneet. Mutta Kiinan ovat yhä vielä säilyttäneet entisellään maan eristetty asema ja kansan muukalaiskammo, ja entisten saavutusten epäjumaloiminen ja esi-isien muiston pyhittäminen tekee uudet sukupolvet edellisten kaltaisiksi.
Niinä kahtenakolmatta vuosisatana, jotka Kiinan historia tietää Kristuksen syntymän edeltä, hallitsi siellä peräkkäin kolme keisarisukua. Puolenkolmatta vuosisataa ennen meidän ajanlaskumme alkua rakennutti muuan mahtava, kaukokatseinen keisari maansa kuuluisan muurin, valtaisimman työn, mitä konsanaan on ihmiskäsin suoritettu. Se on 2450 kilometriä pitkä, 16 metriä korkea ja tyveltään 8 metriä, mutta yläreunastaan vain 5 metriä paksu. Määrättyjen välimatkojen päässä kohoaa siitä torneja, siellä täällä on portteja. Se on rakennettu kivistä, tiilistä ja saviseoksesta. Varsinkin länsirajalla on se nyt osittain hyvin rappiolla, onpa paikotellen vain raunioita siitä nähtävissä. Mutta muutoin on se pystyssä vieläkin; olen kulkenut pitkiä taipaleita sitä myöten ja useina kertoina pistäytynyt sen kauneista porteista sisälle.
Miksi rakennettiinkaan tämä valtainen muuri? Kiinalaiset ovat rauhanrakasta kansaa. Rauhassa pysyäkseen ja kaikilta tunkeilijoilta säilyäkseen aitasivat he itsensä suojaan. Kiinan 1553 kaupunkia on saarrettu jyhkeillä kivisillä pyörömuureilla, ja tuo suuri keisari kolmannella vuosisadalla ennen Kristusta ajatteli yksinkertaisimmaksi kerrassaan koko valtakuntansa ympäröidä sellaisella muurilla. Pääasiallisesti uhkasi valtakuntaa vaara pohjoisesta käsin. Siellä asui itäturkestanilaisia, tatarilaisia ja mongolilaisia paimentolaisia, villejä, urheita ja sotaisia ratsastajakansoja. Niille oli kiinalainen muuri ylitsepääsemättömänä esteenä, ja siten tämä varustus tulikin Europalle merkinneeksi paljon. Kun nuo ratsastajalaumat näkivät tiensä suljetuksi etelässä, kääntyivät he länttä hohti, ja neljännellä vuosisadalla parveilivat hunnit ja heihin liittyneet alaanit laajoille alueille Europassa.
Ikuisesti ei suuri Kiinan muuri kuitenkaan kyennyt suojelemaan valtakuntaa. Vuonna 1280 vallotti maan Dshingis-khaanin pojanpoika Kublai-khaani, Marco Polon ystävä ja hyväntekijä. Hänkin oli suuri rakennuttaja. Hän kaivatti Keisarikanavan Pekingin ja Hangtshun välille, lounaispuolelle Shanghaita, jotta eteläisten maakuntien riissisadoista oli parempaa hyötyä maan pohjoisosillekin. Aikaisemmin oli riissiä kuljetettu dshonkeilla pitkin rannikkoa, mutta japanilaiset merirosvot olivat liikennettä pahasti lamauttaneet; nyt pääsivät dshonkit turvallisesti kulkemaan uutta kanavaa pitkin sisämaahan. Keisarikanava on 1350 kilometriä pitkä; se leikkaa Keltaisen ja Sinisen joen ja on vielä tänä päivänä käytännössä satavuotisen mongolilaisherruuden muistomerkkinä.
Vuonna 1644 vallotti nykyinen mandshu-hallitsijasuku Kiinan. Tasan sataa vuotta aikaisemmin olivat portugalilaiset anastaneet Hongkongin läheltä haltuunsa Makaon. Sittemmin ja etenkin viime vuosikymmeninä ovat europalaiset yhä enemmän tunkeutuneet kiinalaiselle alueelle. Taka-Intian niemimaankin ranskalaiset siirtomaat olivat aikoinaan kiinalaisen suojelusherruuden alaisia. Suurvallat ovat toimittautuneet Kiinan parhaitten satamien herroiksi. Kahdesti, viimeksi boksarikapinan johdosta vuonna 1900, on Peking vallotettu ja sen keisarilinna joutunut yhdistyneitten europalaisten joukkojen raastettavaksi. On käsitettävissä, että kiinalaiset sydämensä pohjasta vihaavat europalaisia ja odottavat vain aikaa, jolloin lyö koston hetki. —
Keskuksen valtakunta on varsinainen Kiina, mutta "taivaan poika" hallitsee vielä neljää suurta alusmaata, Itä-Turkestania, Mongoliaa, Mandshuriaa ja Tibetiä. Pinta-alaltaan on koko Kiinan valtakunta kaksikymmentä ja asukasluvultaan puolenkuudetta kertaa isompi Saksaa. Kiinassa asuukin 330 miljoonaa ihmistä, joten maapallolla joka neljäs tai viides ihminen on kiinalainen.
Maan aseman johdosta on ilmanala oivallinen ja hyvin terveellinen. Kesän ja talven lämpömäärän erotus on varsin suuri. Etelässä vallitsee miltei troopillinen kuumuus, pohjoisessa, Pekingin tienoilla, talvisin pureva pakkanen. Maanlaatu on tavattoman hedelmällistä; viljellään teetä, riissiä, hirssiä, maissia, kauraa, ohraa, papuja, herneitä ja kaikenlaisia vihanneksia. Eteläisissä maakunnissa lainehtii laajoina kenttinä sokeriruokoa ja pumpulipensaita, ja kaikkialla halkovat maata vesirikkaat joet, joita käytetään peltojen kasteluun ja tavarain kuljetukseen. Suurin osa Kiinaa on vuorista. Lännen korkeat vuoristot ovat tibetiläisten vuorijonojen jatkoa, ja ne alenevat alenemistaan itään päin. Rannikolla leviää alankoja. Valtakunnan kahdeksastatoista maakunnasta sijaitsee kuusi rannikolla, joka on rikas oivallisista satamapaikoista.