Kuolinvuoteellaan kehotettiin häntä peruuttamaan seikkailujuttunsa. Hänen sanoihinsa ei luotettu, ja vielä yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella väittivät useat tiedemiehet, että kaikki oli vain taitavasti sepustettua keksintöä. Vankilassa muistiin kirjotettu kertomus levisi kuitenkin lukemattomina käsikirjotuksina. Suuri Kristofer Kolumbus, joka vuonna 1492 löysi Amerikan, sai siitä tukea vakaumukselleen, että yhtämittaa purjehtimalla länttä kohti tullaan ehdottomasti lopulta Intiaan.
Marco Polon teoksessa tapaamme tosin joitakuita kummallisia kohtia, mutta kuitenkin se on tärkeä maantieteellinen tietoaarre, ja useimmat hänen havaintonsa ja ilmotuksensa ovat saaneet vahvistuksensa puolta tuhatta vuotta myöhemmin. Hänen elämänsä oli kuin satua, ja hän on kaikkien aikojen löytöretkeilijäin joukossa kaikkein huomattavimpia. Siksi on hänelle annettava sijansa tässä kirjassa.
42. Nippon, nousevan auringon maa.
Marco Polo oli ensimäinen europalainen, joka teki Japanin tunnetuksi lännen maissa. Hän nimittää sitä Tshipanguksi ja kuvaa sen isoksi rikkaaksi saareksi Kiinan itäpuolella. Sen vuoksi nimittivätkin sitä kiinalaiset "Nousevan auringon maaksi", ja Nipponilla, kuten japanilaiset itse nimittävät saariansa, on sama runollinen, auringon nousua Tyynenmeren aalloista tarkottava merkitys. Japanin lipussa näkyy punainen aurinko valkoisella pohjalla, sotalaivan lippuun on vielä lisätty kuusitoista punaista sädettä.
Japanilaiset olivat v. 1908 kutsuneet minua käymään saarillansa, ja sekä merellä että maalla piti minun olla heidän vieraanansa. Marraskuun 6. p:nä astuin siis Shanghaissa siihen valtaiseen höyrylaivaan, joka lähti Japaniin. "Tenjo-marulla" on kuusi kantta, ja luulee olevansa monikerroksisessa rakennuksessa, kun nousee alatasanteelta kajuuttiin. Kokonainen huonekerta upeasti kalustettuja hyttejä oli asetettu minun käytettäväkseni, ja minä matkustin niin ylellisesti kuin varmaankin ainoastaan amerikalaiset miljoonapohatat kykenevät kustantamaan itselleen. Salonkini oli varustettu kirjotuspöydällä, sohvalla, lepotuoleilla ja kaapeilla. Makuukojussa oli herttaisen mukava kiiltometallinen sänky paksuine silkkiuutimineen, kylpykomerossa porsliininen kylpyamme. Seinissä ja katossa oli sähkölamppuja, lattialle oli levitetty paksuja mattoja, ja kaikki rivat ja helat olivat hopeaa. Minun tarvitsi vain painaa nappia, jotta ilmestyi korkeavartinen, vaitelias kiinalainen, mustaan ja valkeaan puettu ja palmikko seljällä, kohteliaasti kysymään käskyjäni.
Minun hyttini olivat ylähangan puolella viidennellä kannella, ja viidestä ympyriäisestä ikkunasta sain katsella auringon säteissä kimmeltelevälle ulapalle. Siellä oli suojassa tuulelta, koillismonsuuni puhalsi alahangan laitaa vasten, ja nyt marraskuulla oli kutakuinkin viileätä. Meri aallehti rajusti, mutta meidän höyrylaivamme oli semmoinen jättiläinen, että vaarumista tuskin huomasikaan. "Tenjo-maru" tekee säännöllisiä matkoja suoraan Tyynenmeren yli San Fransiskoon, välillä poiketen keskellä valtameren pohjoispuoliskoa sijaitseville Sandwich-saarille. Japanin tuolla puolella kulkee laiva sen valtaisen merivirran poikki, jolla on nimenään Kurosivo eli "Musta suola". Se tulee päiväntasaajan pohjoispuolisilta seuduilta ja virtaa pohjoiseen päin, jolloin sen 22 astetta lämmin ja 400 metriä syvä vesi ihan samalla tavoin hyväillen viistää Japanin rannikoita kuin Golf-virta syleilee Norjaa. Japanin takana on meri hyvin syvää; siellä painuu luotausnuora 8500 metriä ja vielä syvempäänkin.
Shanghaista Itä-Kiinan meren rannikolta on 830 kilometriä Nagasakiin, jokseenkin tärkeään kaupunkiin, joka sijaitsee Kiusiulla, Japanin neljästä pääsaaresta eteläisimmällä. Jo keskellä ulappaa sain langattomalla sähkölennättimellä sanoman Kiotosta, ja koko matkallaan Jokohamaan oli laiva keskeytymättömissä väleissä maan kanssa. Nagasakissa hämmästyy muukalainen suuremmoisia laivatelakoita ja -tokeita; ne ovat koko Aasian suurimmat, ja myöskin "Tenjo-maru" sekä jotkut muut yhtä isot laivat ovat ainakin suureksi osaksi Nagasakissa rakennettuja. On tosiaan vaikea uskoa, että siitä on kulunut vasta neljäkymmentä vuotta, kun japanilaiset alkoivat omaksua Europan edistystä ja lännen maiden keksintöjä. Monessa suhteessa ovat he jo menneet edelle opettajistaan!
Päiväksi pysähdyttyämme Nagasakiin jatkui matka pohjoista kohti Kiusiun ympäri kauniiseen, soukkaan Simonosekin salmeen, joka johtaa sisämereen. Valitettavasti oli jo pilkkosen pimeä, kun sivuutimme amiraali Togon laivaston. Hän toimitti parhaillaan laivueharjotuksia 85:llä Japanin kahdestasadasta uudenaikaisesta sotalaivasta. Maa-armeijan harjotukset liittyivät niihin. Japani on maailman viides merivalta; edellä ovat siitä ainoastaan Englanti, Saksa, Yhdysvallat ja Ranska. Taistelulaivoja on kolmetoista ja kaksi on lisää päätetty rakennettavaksi. Melkoisen joukon sotalaivojaan on se vallannut venäläisiltä, korjannut kuntoon ja antanut niille japanilaiset nimet.
Maa-armeijaan kuuluu rauhan aikana 250000 miestä ja 11000 upseeria. Kun sotaan kutsutaan kaikki varajoukot ja nostoväkikin, nousee sotavoima ehkä puoleentoista miljoonaan. Vuosittain otetaan 120000 miestä suorittamaan asevelvollisuuttansa. Japanilaiset eivät kitsastele mitään uhrauksia, kun on kysymys heidän isänmaansa varjelemisesta. Nipponin rakkaus on heillä uskontoa.
Pinta-alaltaan on Japani viidennestä pienempi kuin Saksa, mutta väkiluvultaan ainoastaan kahdeksannesta pienempi. Jos laskee mukaan äskettäin vallatut mantereen osat, Korean ja Kvantungin, niin on Japanin pinta-alaan vielä lisättävä 200000 neliökilometriä, ja väkiluku on silloin arvioittava 63 miljoonaksi; tämä uusi Japani on siten niissä kohden voitolla vastamainitusta suurvallasta.