Pian olen sovittautunut osastooni, ja raskas juna, jonka alla koko maankamara vapisee, vierii Harbinista ulos kylmään, hiljaiseen talviyöhön. Totisesti olikin kylmä yö! Lämpömittari osotti 36 astetta Celsiusta, ja maata peitti paksu valkoinen lumivaippa. Mandshurian asemalla, joka on Mandshurian ja Siperian, Kiinan ja Venäjän rajalla, viipyi juna kaksi tuntia, venäläisten tullimiesten tarkastaessa matkatavaroita. Tässä saa panna kellonsa puolitoista tuntia taaksepäin; niin suuri on ajan erotus Harbinin ja Irkutskin välillä. Me voitamme nyt joka päivä tunnin tullessamme idästä länteen päin auringon suuntaan.
Siperiantakainen rautatie on maanpallon pisin, Dalnista Moskovaan on 8.700 kilometriä, se oli juuri valmistunut venäläis-japanilaisen sodan syttyessä, mutta kun se oli yksiraiteinen, kykenivät venäläiset vain suunnattomin ponnistuksin lähettämään joukkoja ja sotatarpeita Mandshurian taistelunäyttämölle. Nykyään rakennetaan toista raidetta, jotta voidaan sodan aikana toimia helpommin ja myöskin tyydyttää lisääntyvää liikennettä. Tämän rautatien avulla pääsee nyt kuudessatoista päivässä Tukholmasta Shanghaihin. Meritse Etelä-Aasian ympäri mentäessä vaatii sama matka 40 päivää, mutta kahdeksassakolmatta päivässä suoriutuu siitä siten, että matkustaa Atlantin yli, sitte Kanadan rautatietä Tyynellemerelle, ja sen yli taas laivassa.
Vuoden viimeisenä päivänä kävi maa vuoriseksi, sillä Itä-Siperia on vuoristomaata, Länsi-Siperia laakeata tasankoa. Venäläisissä Siperian pikajunissa on kirkkokin mukana; siihen tarkoitukseen on sovitettu kokonainen vaunu. Siinä on koristeltuja alttareja, ja nurkissa palaa vahakynttilöitä pyhäinkuvain edessä. Sunnuntai- ja juhlapäivinä, joita venäläisten vuosi sisältääkin runsaasti, kerääntyvät kaikki matkustajat kirkkovaunuun, ja kuorolaulajain ympäröimänä lukee kreikan katolinen pappi täydessä kirkollisessa asussaan messun.
Uudenvuodenaamuna kiiti juna pitkin Baikal-järven etelärantaa, ja mitä viehättävin maisema avautui nyt katseillemme. Itärannan lumipeittoiset vuoret kuvastuivat puhtaassa aamuilmassa selväpiirteisinä ja lännen puolella hohti vuoristo mitä kirkkaimmassa päiväpaisteessa. Siellä täällä kasvaa rinteillä pohjoismaisia petäjikköjä. Rata kulkee ihan järvenrantaa myöten, useinkin vain parin metrin päässä vesirajasta. Tämä osa Siperian rautatietä oli suuritöisin ja kallein, ja viimeiseksi se valmistuikin. Sen ollessa rakenteella välitettiin radan molempien järvenpuoleisten päätekohtien välillä liikennettä lautoilla. Rata polvittelee niemekkeitä ja lahtia kierrellen ja soukkien solien läpi, missä kalliopatsaat kannattelevat jättiläismoisia vuoriholveja. Monasti käy kulku pitkin kallioon louhittuja penkereitä, joiden reuna painuu melkein kohtisuorasti järveen. Tuon tuostakin porhaltaa höyryhepo tunneliin, jonka suulta katse taas tapaa kalliorannan.
Baikal-järvi eli "Rikas järvi" on Kaspianmeren ja Aral-järven jälkeen Aasian sisävesistä kolmas kooltaan. Maapallon suolattomista järvistä ovat ainoastaan Kanadan suurjärvet sitä isommat, ja sen korkeus merenpinnasta on 470 metriä. Vesi on heleänvihreää, maukasta ja kristallikirkasta; kaloja on hyvin runsaasti, lohia viittä eri lajia. Siellä asustaa muuan hyljelajikin, kuten ylipäätään monetkin Baikal-järven eläinmuodot ovat mereneläjäin sukua. Järvi on maapallon syvin; sitä on luodattu 1521 metriin asti. Useita höyrylaivateitä on suunnattu sen yli, ja talvisin kuljetaan sitä reellä. Mutta se alkaa jäätyä vasta tammikuun alussa, ja jääpeite pysyy tavallisesti huhtikuun puoliväliin. Nyt Uudenvuodenpäivänä oli järven koko eteläosa vielä avoin, vaikka öisin oli 30-35 asteen pakkanen!
51. Siperian halki.
Minun oli siirryttävä toiseen junaan ja odotettava tunnin verran Irkutskissa, Siperian isoimmassa kaupungissa, jossa on 80.000 asukasta. Irkutsk on Angara-joen varrella, joka juoksee Baikal-järvestä ja siten muodostuu kaikista sanottuun järveen laskevista virroista. Näistä on Selenga isoin, mutta vaikka Angara on viisi kertaa isompi kuin Jenissei, nimitetään sitä kuitenkin tämän syrjäjoeksi. Itse Jenissei saa alkunsa Kiinan alueella ja juoksee metsäisten rantojensa välissä pohjoista kohti koko Siperian poikki, laskien sitte Pohjoiseen Jäämereen. Siihen yhtyy monta isoa sivujokea, useimmat idästäpäin.
Lena, iso joki, joka virtaa Itä-Siperian poikki Baikal-järven koillispuolella, ei ole paljoa pienempi Jenisseitä. Siellä on Jakutskin kaupunki, missä lämpömittari talvisin laskee 63 asteeseen ja kesäisin nousee 35 asteeseen. Mutta Jakutskin pohjoispuolella sijaitsee Jana-joen varressa Vershojansk, joka on maapallon kylmin kohta, sen pakkasnapa.
Siperian pinta-ala on viisikolmatta kertaa suurempi kuin Saksan, mutta tässä suunnattoman avarassa maassa asuu ainoastaan seitsemän miljoonaa ihmistä. Niistä on 60 prosenttia venäläisiä ja 20 prosenttia kirgiisejä. Loput ovat burjateja, jakuteja, tunguseja, mandshuja, samojedeja, ostjakeja, tatareja, tshuktsheja ja vielä muitakin.
Tuntuvana eränä ovat väestössä rangaistusvangit, jotka on karkotettu Siperiaan: heidän kovana kohtalonaan on ankaran valvonnan alainen pakkotyö kultakaivoksissa. Niiden lukumäärä arvioidaan 150000:een. Ennen rautatien rakentamista täytyi heidän samota suunnattoman pitkiä matkoja jalkaisin. He marssivat päivittäin sateella, kuten poudallakin, myrskyssä tai lumipyryssäkin, 15 virstan taipaleen tätä kamalaa, kolkkoa ja kylmää Siperiaa. Edessä ja takana ratsasti kasakoita, jotka eivät suoneet heille hetkenkään lepoa, laahatessaan heitä vitjoissa teiden loassa ja roiskeessa. Usein tulivat vangin vaimo ja lapset vapaaehtoisesti mukaan, lieventääkseen kovaosaisen kohtaloa.