Tässä kohden on nyttemmin paljon muuttunut. Tosin on pakkotyö yhtä kovaa, mutta rangaistussiirtolaan matkustaminen on vähemmän työlästä. Nyt kuljetetaan onnettomat rautateitse erityisissä ristikkoakkunaisissa vanginvaunuissa. Usein näkee näitä liikkuvia vankiloita asemien sivuraiteilla. Kalpeat kasvot pilkistävät ristikkojen takaa ja silmäilevät välinpitämättömin katsein mitä asemasillalla puuhataan. Kerran näin miehen, joka oli kenties itse ollut aikoinaan vankina ja kärsinyt rangaistuksensa, hiipivän tuollaisen ristikkoikkunan alle, varovasti tähystelevän joka taholle ja santarmien silmän välttämisestä varmistuttuaan ojentavan vanginvaunuun viinapullon. Sitte hän katosi junien väliin.
Lena-joen ympärillä asuvat jakutit, turkkilaistatarilainen heimo. Heitä on 230000, nimellisesti kristittyjä ja elinkeinoinaan maanviljelys ja kauppa. Jenissein itäpuolella tapaamme tungusit, pienen kansan, joka elintavoilleen tärkeimpien kotieläinten mukaan jakautuu vakinaisesti asettuneihin, hevos-, koira- ja poro-tunguseihin. Länsi-Siperiassa asuvat Tomskin ja Tobolskin kuvernementeissä ostjakit, pieni suomalainen heimo, johon kuuluu 26.000 sielua; he ovat nopeasti vähenemässä ja elelevät kovin köyhinä kalastajina, metsästäjinä ja poro-paimentolaisina. Vielä vähäisempi kansa ovat samojedit, jotka asuvat Länsi-Siperian pohjois- ja Europan koilliskolkalla; he ovat uralaltailaista alkuperää ja harjottavat elinkeinokseen poronhoitoa ja kalastusta.
Kaikki nämä ja monet muut siperialaiset heimot ovat shamanisteja. He uskovat elävien olevan hyvin likeisissä väleissä ammoin kuolleitten esi-isiensä kanssa. Vainajia peljätään kovasti ja parhaansa mukaan koetetaan lepyttää ja manata heidän henkiään uhrilahjoin ja loitsuin. Tästä pitävät huolen monilla taikatempuillaan shamanit, papit, jotka samalla harjottavat parantajan ammattia. Kun joku on kuollut, on vainajan henki häädettävä teltistä. Kutsutaan shamani; hän saapuu kalliissa, kummallisessa asussa ja alottaa uskonnollisessa hurmostilassa tanssin, joka lopulta johtaa jonkinlaiseen raivioon. Hän hoippuu sinne tänne, kompastelee, ähkii ja on kuin järjiltään. Viimein tarttuu hän noitarumpuunsa, jonka kumeat jymähdykset tyynnyttävät hänen mieltänsä ja palauttavat hänet todellisuuteen. Ja hänen siten pantuaan kaiken taitonsa on henki karkotettu.
Valkeita kenttiä pitkin, yli ylänteiden ja laaksojen kulkee rata Irkutskin kuvernementissa luoteiseen päin. Krasnojarskin luona se menee uhkeaa, lähes kilometrin pituista siltaa myöten Jenissein poikki. Kesäisin pääsee laivalla ylös virtaa Minusinskiin asti, joka on etelä-Siperian kulta- ja vaskirikkaalla, hedelmällisellä tienoolla. Yleensäkin on Siperia rikas maa. Kultaa, hopeata ja vaskea, rautaa, lyijyä, grafiittia ja kivihiiliä uinuu sen vuoristoissa monien muiden arvokkaiden kivennäisten ohella, ja sen oivallinen maanlaatu antaa sille hyvät vastaisen kehityksen edellytykset. Enin osa viljelyskelpoista maata on rautateitten ja kulkukelpoisten jokien läheisyydessä. Koko Siperia onkin vesiteitten verkkona. Eräästä Obin sivujoesta pääsee höyrylaivalla kanavia myöten Jenisseihin ja sieltä Lena-joelle. Tämän kanavajärjestelmän sydämenä on Omsk, Siperian toinen kaupunki, jossa on 70.000 asukasta. Jokia myöten pääsevät isot höyrylaivat kulkemaan enemmän kuin kymmenentuhatta kilometriä ja pienemmät lähes 50.000. Länsi-Siperiassa, Tomskin ja Omskin ympäristössä, nousee maatalouden tuotanto vuosi vuodelta, ja varmaksi voi ennustaa, että nämä seudut aikanaan elättävät kaksinverroin tiheämpää asutusta kuin nykyään ja päällepäätteeksi lähettävät maailmalle suuret määrät viljaa. Mutta tarvitaankin jommoinenkin liikenne, jotta tämä loputon rautatie tuottaa korkonsa; se on maksanut kelpo lailla kolmatta miljardia markkaa!
Tomskin toisella puolella kuljemme Obin yli suuremmoista, kaunista siltaa myöten, joka on liitetty kokoon lohkokivistä ja rautaosista. Ob on Aasian isoin virta; se on yhtä pitkä kuin Jenissei ja Sininen joki, siis 5200 kilometriä, mutta sen jokialue on paljoa suurempi kuin noiden kumpaisenkin. Vasemmalta puoleltaan saadessaan valtaisen sivujokensa Irtishin vedet lisäkseen on se runsaasti kolme kilometriä leveä, mutta Obin lahteen Pohjoisen Jäämeren rannikolle laskiessaan on se jo paisunut kaksikymmentä kilometriä leveäksi. Myöskin Irtish saa vasemmaltaan ison sivujoen Tobolin; yhtymäkohdassa sijaitsee Tobolskin kaupunki.
Päivä kului toisensa jälkeen, kirpeän kylmänä nousi idästä yö yön perästä. Maa on käynyt aukeaksi, laakeaksi ja yksitoikkoiseksi; valkoinen tasanko leviää taivaanrantaan asti. Ainoana vaihteluna olivat puheluni asemasilloilla talonpoikien ja kyläläisten kanssa, jotka tapasivat pistäytyä katsomaan isoa junaa ja sen pitkämatkaisia kulkijoita. Siten joutui matka halki koko Siperian, tämän valtaisen maan, jota etelässä rajottavat Altai, Saisan, Jablonoi- ja Stanovoi-vuoret, pohjoisessa Pohjoinen Jäämeri. Suunnattomat alat pohjois-Siperiaa ovat tundraa, sammaleista aapaa, jonka eläinkunta on niukka; talvisin jäätyy tuollainen neva kivikovaksi, kesäisin sulaa pintakerros ja muodostaa vaarallisia hetteitä.
Pohjois-Siperian ikuisesti jäätyneestä maaperästä ja etenkin entisiltä tulva-alueilta on löydetty kokonaisia, vereksiä mammutteja. Mammutti on sukupuuttoon kuollut elefanttilaji, joka oli diluviaalikautena levinnyt koko pohjois-Aasiaan, Europaan ja Pohjois-Amerikaan; se on nykyaikaisia norsujamme paljoa kookkaampi. Sillä on neljän metrin mittaiset torahampaat, paksu, kylmään ilmanalaan sovellettu turkki ja jokseenkin rehevä harja. Tämän eläimen ikivanhoista, tökerösti piirretyistä kuvista selviää, että esihistoriallinen ihminen oli mammutin aikalainen.
Lehtikuuset, kuuset ja männyt, koivut ja pajut ovat Siperian metsinä. Lehtikuusi kasvaa napapiirinkin tienoilla. Jääkarhu, naali, ahma, sopuli, napajänis ja poro ovat kylmän pohjoisosan eläimet. Maan keskiosissa on peuroja, hirviä, villisikoja, majavia, susia ja ilveksiä. Kaukana idässä ison Amurin varrella, joka on Amurin maakunnan ja Mandshurian rajana, ja Ussurin maakunnassa Japaninmeren rannikolla esiintyvät myöskin tiikeri ja pantteri. Arvokkaimmat eläimet, joiden turkikset lisäävät Siperian rikkauksia, ovat soopeli, kärppä ja harmaa orava. Lounaisosissa, Keski-Aasian arojen välimailla, on gaselleja ja antilooppeja, jopa villiaasejakin.
Tammikuun 5. p:nä olin vihdoin keskellä Ural-vuoristoa, ja juna kiemurteli sen kukkulain ja laaksojen lomissa. Slatustin aseman lähellä kohoaa graniittipatsas, — tässä on Aasian ja Europan raja.
Ennenkuin kuitenkaan jätämme Siperian, luokaamme lyhyt katsaus slaavilaisten tunkeutumiseen itää kohti viimeisten neljän vuosisadan aikana. Kuudennentoista vuosisadan alussa alkoivat venäläiset kauppiaat perustaa kauppa-asemia Kaman, Volgan ison sivujoen varrelle ja ostella turkiksia samojedeilta ja ostjakeilta. Saman vuosisadan jälkipuoliskolla hyökkäsi Jermak 800 miehen kanssa Länsi-Siperiaan ja valtasi sen maan tatareilta. Kasakoita seurasivat kintereillä kauppiaat. Hirsimajoja ja kirkkoja rakennettiin metsiin, vähin erin tunkeuduttiin Altai-vuorille ja Jenisseille asti, ja tuhansittain lähetettiin turkiksia Venäjälle. Seitsemännentoista vuosisadan ensimäisen kolmanneksen lopulla etenivät kasakat ja uutisasukkaat yhä idemmäksi, kunnes saapuivat Jakutskiin ja Ohotan merelle, Amuriin ja Tyynellemerelle saakka, ja tsaari toimitti lähettiläitä Kiinan keisarin puheille. Kiahtan ja Pekingin välille rakennettiin vilkasliikkeinen kauppatie, Pekingissä oli venäläisillä omat karavanserainsa, joihin he keräsivät teetä ja silkkikankaita kuljetettavaksi Venäjälle, samoin kuin oma kreikankatolinen kirkkonsakin. Kaksisataa vuotta kulkivat kameelikaravaanit Kiahtan ja Pekingin väliä edestakaisin.