Puolentoista kilometrin päässä rannikolta jäätyi nyt laiva kiinni, suojatta alttiiksi pohjoismyrskyille. Ja siinä pysyi se 294 vuorokautta; perusteellisesti tulivat naparetkeilijämme tuntemaan napaseudun talven pakkasen ja pimeän. He järjestivät olonsa niin siedettäviksi kuin päinsä kävi. He tekivät havaintoja säästä ja tuulista, jäätyneestä merestä sekä sen kasvi- ja eläinmaailmasta, ja rannikolla tapasivat he joitakuita tshuktshilaiskyliä, joiden puolivillien asukasten kanssa he lyöttäysivät vilkkaisiin väleihin. Heinäkuun 20. p:nä 1879 mursi "Vega" kahleensa ja viiletti lippu mastossaan Itäniemen nenitse, suunnaten sitte kulkunsa Kamtshatkan ja Kurilien saariryhmän ohitse Jokohamaan. Sieltä jatkui matka Hongkongin, Singapurin ja Ceylonin kautta Suetsin kanavaan, Välimerelle ja kotimaahan.
Huhtikuun 24. 1880! Milloinkaan en unohda sitä iltaa. Tukholman satamassa leijui kostea sadeusma, mutta koko kaupunki loisti kirkkaassa valonhohteessa, kaikki rakennukset sataman laidalla ja kuninkaallinen linna olivat tulitettuja. Mustana kuin aavelaiva yössä solui "Vega" verkalleen Norrströmin laineilla satamaan, laitureilla tunkeilevien ihmisjoukkojen monituhatäänisten riemuhuutojen tervehtimänä. Suuri työ oli tehty tutkinnan palveluksessa, ja koko maailman katseet olivat suuntautuneet Ruotsiin.
53. Volga ja Moskova.
Aasian ja Europan rajalta kiidättää meidät juna Ufan poikki edemmäksi länteen ja Samaraan. Uralin kukkulat käyvät yhä matalammiksi ja maa jälleen tasaiseksi. Sysranin luona kuljemme Volgan yli siltaa myöten, joka on puolitoista kilometriä pitkä. Olemme nyt tavottaneet Europan suurimman virran, valtaisen Volgan, joka on 3.700 kilometriä pitkä ja saa alkunsa vain 340 kilometrin päässä Suomenlahdesta, Waldain ylängöltä, 229 metriä merenpintaa ylemmältä. Se virtaa koko Venäjän halki ja kuuluu kahteenkymmeneen kuvernementtiin. Oikeanpuoleinen ranta on korkea ja jyrkkä, vasen laakea. Kaspianmeren rannassa se muodostaa laajan suistomaan.
Volga on melkein pitkin pituuttaan kulkukelpoinen laivoille, samoin kuin sen neljäkymmentä sivujokeakin. Noin viiden kuukauden ajan on virta jäässä, ja kun jäät keväällä jymisten särkyvät, tuottavat ne rannoilla usein suuriakin vaurioita. Höyrylaivoja, purjelaivoja, veneitä ja lauttoja kulkee suurin joukoin verkalleen soluvalla virralla edestakaisin, ja liikennettä välittävät matkustajalaivat ovat amerikalaisten jokialusten tapaan rakennettuja. Jokainen, ken on tehnyt kesämatkoja Volgalla, kiittelee tämän virran suurta viehätystä, hauskaa elelyä laivassa ja tosin yksitoikkoisia, mutta kuitenkin monissa suhteissa mielenkiintoisia rantoja kaupunkeineen ja kylineen sekä lukemattomine peltojen ja niittyjen ympäröimine maataloineen. Volgan ja sen kanavien avulla pääsee höyrylaivalla Itämereltä Kaspianmerelle, vieläpä Kaspianmereltä ylös Volgaa Väinäjokeen ja Vienanmerelle. Mutta Volga ei ole ainoastaan tärkeä kauppa- ja liikennetie, vaan se on myöskin tärkeä tyhjentymättömän kalarikkautensa tähden. Sammen- ja sterletinpyynnillä ansaitaan suuria omaisuuksia.
Raskaasti ja hitaasti kumistuansa Volgan sillan yli kulkee juna länsiluoteiseen suuntaan, pyhän Venäjän varsinaista sydäntä kohti. Kuljemme useiden kaupunkien läpi, ja tammikuun 7. päivä lähenee loppuaan. Liukkaiksi jäätyneet kiskot ovat suuresti myöhästyttäneet junaa. Kuitenkin olemme nyt tulossa Venäjän vanhaan pääkaupunkiin. Minut valtaa vastustamaton kiihtymys. Kaksi parasta ystävääni oli matkustanut Moskovaan minua vastaan. Puoli tuntia oli enää edessäni, mutta kolme vuotta ja kolme kuukautta takanani. Hyvästelin äärimäisestä idästä tulleet matkatoverini ja seisoin viimeiset minuutit ikkunassa katsellen valojen hohtelua talvisen illan pimentoon. —
Olen usein ollut Moskovassa, ja aina olen mielihyvällä katsellut tätä kaupunkia. Se on vanhan, väärentämättömän Venäjän perikuva, säädyllisten, yksinkertaisten ja vanhanaikaisten tapojen ja käytäntöjen koti, jossa viihtyvät uskollisuus ja rehellisyys sekä lapsellisen puhdassydäminen turvautuminen maan uskontoon, kreikankatoliseen oppiin. Sen kulmikkailla, mutkaisilla ja huonosti kivetyillä kaduilla vilisee tatarilaisia, persialaisia ja kaukasialaisia tyyppejä slaavilaisten porvarien ja talonpoikien joukossa, noiden järkkymättömien venäläisten talonpoikien, jotka menestyvät niin kehnosti ja joiden täytyy raataa kuin orjuudessa, jotka lauvantaisin aina kurkistavat liian syvälle lasiin, mutta ovat aina tyytyväisiä, sävyisiä ja hilpeällä tuulella. Katsohan noita kookkaita hengenmiehiä, joilla on rehevä täysparta ja liehuva tukka, pitkät, ruskeat kaavut yllä ja musta patalakki päässä! Ja noita munkkia ja nunnia! Ne ovatkin täällä perin tavallisia ilmiöitä, sillä Moskovassa on 450 kirkkoa ja joukko luostareita.
Molemmin puolin pientä Moskva-jokea, joka laskee Oka-joen kautta Volgaan, kohoaa tämä kaupunki, jossa asuu enemmän kuin miljoona ihmistä. Kreml on vanhin osa ja Moskovan sydän. Sen muurit rakennettiin viidennentoista vuosisadan loppuvuosina. Niiden säännöttömässä kahden kilometrin laajuisessa viisikulmiossa on kirkkoja, palatseja, museoita ja muita julkisia rakennuksia. Siellä kohoaa viisikerroksisena 82 metriä korkea Iivana Suuren kellotorni, jonka huipulta näkee koko kaupungin, kadut pyörän puolapuiden tavoin suunnattuina Kremlistä joka taholle, rengaskatujen vuorostaan leikatessa näitä. Tornin kellokammioissa riippuu 33 erisuuruista kelloa. Sen juurella on alas suistunut "tsaarinkello", joka painaa 201.000 kiloa ja on ympärykseltään 20 metriä. Pudotessa lohkesi sen reunasta pala, joten kello tärveltyi; mutta se on koristukseksi pystytetty jalustalle.
Kremlin muurien sisäpuolella sijaitsee myöskin Marian Taivaaseenastumisen tuomiokirkko, jossa Venäjän tsaarit kruunataan. Tuomiokirkon sisus tekee sanoin kuvaamattoman vaikutuksen. Korkeista, kapeista ikkunoista tuleva valo on jo itsestään riittämätön valaisemaan kirkkoa, ja lisäksi himmentävät sitä kultaiset liput pyhäinkuvineen ja risteineen. Avara tila on ylenmäärin täynnä puhtaasta kullasta muovattuja hartausesineitä ja pyhäinkuvia, joilta vain kasvot ja kädet on maalattu. Niiden edessä palaa vahakynttilöitä, joiden savu leijailee kaartuvaa kupulakea kohti ja ympäröi kirkkolippuja kuin harmaansinisenä utuna.
Oikeauskoisille venäläisille on Kreml miltei pyhä paikka. He tekevät toivioretkiä sen kirkkoihin ja luostareihin samaa kunnioitusta tuntien kuin tibetiläiset Buddha-pyhäkköihinsä. "Moskovan voittaa ainoastaan Kreml ja Kremlin ainoastaan taivas", sanovat he.