6. Konstantinopoli.
Jos kohtalosi konsanaan johtaa sinut tähän helmeen kaupunkien joukossa, niin älä silloin ensin painu soukkiin likaisiin kujiin, vaan nouse joutuin sen korkean tornin yläpengermälle, joka kohoaa keskeltä Stambulin, turkkilaisen kaupunginosan, niemekkeenmuotoista ulkoilemaa. Unohtumattoman kaunis maisema avautuu katseillesi.
Edessäsi leviää mitä kirjavimpana merenä tiukasti toisiinsa sulloutuneita puutaloja. Vanhan Stambulin kattojen sekamelskasta pistäytyvät minarettien hoikat huiput ja moskeijain pyöreät kupulaet. Ihan jalkaisi alla on suuri kauppiasten basaari (myymälärivi) ja taempana Hagia Sofia, upein moskeija. Stambul on Rooman tavoin seitsemälle kunnaalle rakennettu; niiden väliset laaksot ovat vehmaina puistoina ja siimeksisinä puutarhoina. Taustalla lännessä ovat vanhan kaupunginmuurin tornit vielä havaittavissa; niiden yli huojuvat hautuumaiden synkät kypressitöyhdöt.
Pohjoisesta päin ojentautuu tylsäkulmaisesti vastaasi niemeke. Sille ovat rakennettuja Galatan ja Peran kaupunginosat, joissa europalaiset, kreikkalaiset ja italialaiset, juutalaiset ja armenialaiset sekä naapurikansojen siirtolaiset asuvat. Tämän niemen ja Stambulin välissä vetäytyy syvään leikkautunut merenlahti luoteiseen; sen nimenä on Kultainen Sarvi, koska sen vesillä on ammoisista ajoista asti kuljetettu suunnattomia aarteita.
Koillisessa näet leveydeltään muuttumattoman salmen. Sen kalvo on vihreänsininen, ja sen ranta päärmää kylien ja valkoisten huviloiden helminauhaa, jossa välillä vilahtelee reheviä lehtoja. Se on Bosporus, Mustanmeren pääsytie. Bosporuksen oikealla puolella, suoraan idässä levittäikse Konstantinopolin kolmas pääosa, Skutari, meren rannasta aina matalien kumpujen laelle asti.
Käännähän nyt katseesi etelään. Sinun täytyy varjostaa silmiäsi kädelläsi, sillä isot välkkykalvot heijastavat auringonvaloa heikkenemättömällä loisteella. Edessäsi on 200 kilometriä pitkä Marmara-meri, omituinen vesi, ei järvi eikä meri, ei lahti eikä salmi, Mustanmeren ja Aigeian meren jatkos, edelliseen yhdistynyt Bosporuksella, jälkimäiseen Dardanellien salmella, Hellespontoksella. Nuo kahden penikulman päässä lounaassa kelluvat puutarhat ovat Prinssisaaret, ja niiden takana häämöttävät etäisyyden autereisesta sinestä Vähän-Aasian vuoret. Siellä täällä pilkahtelee valkea laivanpurje tai leijuu ilmassa pieni höyrylaivan savuhattara. Ja yltympäri taivaanrannan viirua sulautuu tämä viehättävä maisema yhä heikommiksi väreiksi, kunnes maa ja meri ja taivas ovat yhtä. Ikimuistoiseksi syöpyy mieleesi tämän mahtavan, leveiden vesiväylien halkoman kaupungin kuva. Katseesi tapaa kaksi maanosaa ja kaksi merta, ja selkeästi näet sen tärkeän vesitien, joka kulkee osmannilaisen valtakunnan pääkaupungin keskitse. Päivittäin soluu lukemattomia laivoja Bosporusta myöten Mustaanmereen Bulgarian, Rumanian, Venäjän ja Vähän-Aasian rannikoille, ja yhtä monia Dardanellien kautta Kreikan vesille, Arkipelagiin ja Välimeren rannikoille.
Vastahakoisesti peräydyt pengermää ympäröivältä kaiteelta. Untako on tämä ollut vai totta? Sinä seisot Europassa, mutta Aasian kynnyksellä! Skutari tuolla tummanvihreiden kypressimetsien kiehkurassa on jo Aasian puolella. Mutta kun nyt katselet ihan allasi leviäviä katuja, joilla kuhisee turkkilaisia, — kapeita valkoisia veneitä, joita puikahtelee salmien poikitse, tunnet piankin enemmän olevasi Aasiassa kuin Europassa. Herkeämätön kohu pauhaa ympärilläsi, ei tuulten humu, ei aaltojen laulu, vaan mehiläisparven pörräystä muistuttava. Silloin tällöin kuulet selvästi kantajan huikkauksen, koiran luskutuksen, höyrylaivan vihellyksen tai katuraitiovaunun hälytyksen. Mutta muulloin sulautuu luonnon ääni inhimillisen hyörinän kanssa samaksi säveleeksi ja sinua kietoo se suriseva äänettömyys, levoton rauha, joka aina lepää suurkaupunkien savutorvien kohdalla.
7. Pyhän Viisauden kirkko.
On vuosi 548 jälkeen Kristuksen syntymän. Muuan kristikunnan ihanimpia kirkkoja on vastikään valmistunut aikakautensa etevimmän rakennusmestarin, vähä-aasialaisen, käsistä. Kuusitoista vuotta on kestänyt työtä, kymmenentuhatta raatajaa on siinä taukoamattomasi ahertanut. Mutta nyt kohoaa jättiläisrakennus valmiina, ja tänään vihitään Pyhän Viisauden kirkko.
Bysantilaisen valtakunnan suuri keisari Justinianus saapuu nopean nelivaljakon kiidättämänä ja astuu Konstantinopolin patriarkan saattamana kirkkoon. Sen sisus on avara kuin kauppatori, ja 56 metriä korkealla kaareutuu taivaan tavoin sen kupu. Justinianus silmäilee ympärilleen ja iloitsee teoksestansa. Hän ihailee seinien kirjavaa marmoria, kupukaton kultapohjan taiteellista mosaiikkia, sataa punaisesta porfyristä ja vihreästä marmorista hakattua pilaria, jotka kannattavat kupua ja lehtereitä. Määrätön on keisarin rikkaus! Seitsemän kultaristiä on hän lahjottanut vastarakennetulle kirkolle, ja kukin painaa sentnerin. Neljäkymmentätuhatta kalkinkantta, kaikki helmillä ja jalokivillä kirjailtuja, on talletettu sakariston kätköön, samaten kuin neljäkolmatta raamattua, jotka kullalla helatuissa kansissaan kukin painavat kaksi sentneriä. Kolme holviovea on päällystetty Noakin arkin puulajilla, ja pääkäytävän ovenpuoliskot ovat silkkaa hopeaa; toisiin on sovitettu komeita veistoksia seeteripuusta, norsunluusta ja merenkullasta. Kahdentoista hopeapatsaan välissä loistaa niinikään pintakuvallisesta hopeasta muovailtuna, mutta kullattuna, tämän temppelin kaikkeinpyhin, ristiinnaulitunkuva, jossa on uskollisesti jäljitelty roomalaisten raakalaisten runsaasti viittäsataa vuotta aikaisemmin Jerusalemissa pystyttämää ristiä.